keskiviikko, 15. huhtikuu 2015

Työn iloa

Eileen oli tän vuorotteluvapaalle jäävän tyypin viiminen työpäivä ja tänään mä oon sitte koittanu parhaani mukaan pirellä lankoja käsisäni keskenäni. Vähä kyllä mietitytti, että meneekö kohta koko kipsa nurin ku mä jourun siä orpona sättäähän, ku perehrytysaika oli vain kaks viikkoo ja työn sisältö semmosta, että koko homma koostuu aivan helevetin monesta (erilaisesta) palasta, joten pirusti oli opettelemista ja muistamista.

No, ensimmäänen ns. itsenäinen työpäivä oli kyllä työntäyteinen, ja kiireen tuntua lisäs takuulla seki, ku näin aluuksi mun menee muistelemiseen, ettimiseen ja kaikenmoiseen kelaamiseen jonku verran perkeleesti ylimäärästä aikaa. Mut jäin henkiin, eikä vissiin kukaa muukaa kuollu! Enkä ihan jatkuvalla höngällä joutunu aharisteleen muita tyhymillä kysymyksillä! Mut se, mikä oli eherottomasti parasta, ni mä nautin tosta työstä ihan kybällä!!!

Jos mä viihryin erelliseski hommas vallan erinomaasesti, ni ainaki näin aluun perusteella uskaltaasin väittää, että kyllä mä tuun viihtyyn mainiosti tänki rupiaman, vaikka työnkuva onki täysin erilainen verrattuna siihen mitä mä tein aikasemmin. Toivottavasti voin olla samaa mieltä myös vuoden päästä, ku koko homma on ohi. 

Mut mitäpä muuten? Äijällähän on täs ollu tänä vuonna lomautuksia silleen, että on kolme viikkoo töitä ja viikko lomautusta. Ny sillä on maharollisesti viiminen lomautuspätkä päällänsä ja siitä riehaantuneena tämä ponkasi pariksi päivää kalastahan. Niin, tarkotuksena tietysti hankkia ilimasta ruokaa perheelle, juu juu. No, taitaa se(ki) kalareissu mennä väkisinki viihteen puolelle, ku Ahti ei kuulemma ainakaa viä tänään ollu ollu anteliaalla päällä. Et se siitä ruuasta, ja ilimasuuresta varsinki. Mut ei se mitää, mä olin justiinsa viikonlopun Isojoella keskenäni viettämäs tyttöjen palju- ja ravinteli-iltaa ja tulevana perjantaina meen toisen tyttöporukan kans kattohon Apulantaa Naantaliin. Et jokaselle jotaki. 

maanantai, 23. maaliskuu 2015

Takaisin sorvin ääreen!

Ei tätä meinaa viä toreksi uskoo mutta mä sain töitä!!! Ja kyse on justiinsa siitä paikasta, mihkä liittyväs haastattelus kävin torstaina! Hommat alakaas jo viikon päästä, et aikamoisella sykkeellä täs tilanne vaihtuu toiseen. 

Olin tuos aamulla pyöräälemäs ja samalla tuli taas noukittua taltehen muutama tölökki. Kesken lenkin soi puhelin ja ku näin numeron, tiesin, että tää koskee ny sitä torstain haastattelua. Kattoin parhaaksi pirättää tien sivuhun, jos vaikka tulis se tyypillisempi vastaus enkä sitte vitutuksen vallas päräyttäsi pyörälläni ojahan. No hyvähän se sitte oli muutenki olla pirätyksis, ku mulle sanottiinki, että mä saan sen paikan mitä hain, tiä vaikka olisin hämmästyksestä posauttanu ulos tieltä!

Puhelun jäläkeen sotkin kotio tuhatta ja sataa ja riemuittin mielesäni, että nyt jumalauta loppu joku pullojen keruu ja hyvä etten nakellu jo haalittua saalistani takasi pusikkohon! Ja ku loppumatkasta näin viä pari tölökkiä ni niin saivat jäärä niille sijoollensa! Mä halusin vaan äkkiä kotio ja ruveta heti junaalehen muksujen päivähoitoasioota reilahan. 

Ny ei sitte tartte vuoteen tuskitella, että mitähän sitä oikeen tekis. Mietitään sitä sitte ens vuonna näihin aikoohin, ku pesti päättyy. Mä siis meen samaan paikkaan mihinä mä viimmeksiki olin, tosin homma vaan on erimoista. Ja koska kysees on vuorotteluvapaan sijaisuus, sen tietää, että työn jatkopaloista on turha uneksia, mutta kyllä mä vaan oon täs jamas ihan helevetin tyytyväänen tähänki!

Tänään kävin taas kirpparilla kyttäämäs, onko oma loosi vähääkää käyny tyhyjemmäksi ja työllistymiseni johorosta päätin palakita itteni parilla heräteostoksella. Panin oikeen ranttaliksi ja satsasin vanhoihin kunnon eläinkuoseihin: löyty leopardikuvioinen toppi sekä krokotiilinnahkakuvioiset leggingsit! Maksoki oikeen euron ja viiskytä senttiä, meinaan molemmat yhteensä! Joo mut älkää peljätkö sanoo enkeli itämaan tietäjille, en meinannu niitä ruveta käyttähän minää uusina työvaatteina. Luulen, että mun ei hirveesti tartte jatkos miettiä, mitä vermeitä sitä aamutuimaan tempasis päällensä, ku luultavasti talo tarjoo mulle kokovalakosen työasun. 

Semmosta jännää siis luvas lähitulevaisuures! Mut entäs sitte tuo lähimenneisyyren jännitysnäytelmä, meinaan laivareisu tenavien kera? No se meni vallan mainiosti. Mä etukäteen pelekäsin, että Urho kyllästyy laivamatkustamiseen jo terminaalis, ku on liikaa väkiä ja hässäkkää, mutta ku joku viisas oli pykänny lasten leikkinurkkauksen sinne terminaalihin (kas kummaa etten oo ikinä ennen eres tajunnu, että siä terminaalis on semmonenki...) ni siinähän se orotteluaika meniki joutusasti. Ja ihan joutusasti meni koko reisu muutenki, ja täytyy myöntää että jotenki tommonen ruottinlaiva on vähä erilainen kun sitä kattelee äidin eikä känniääliön silimin :D Ja Urho, joka yleensä suhtautuu uusiin juttuihin varauksella, aharistuu tungokses ja joka alakaa vaatia pikasta kotiopääsyä meleko pienenki vastoinkäymisen tai muun kyrsiintymisen jäläkeen, kyseli meleki heti laivalta päästyänsä, että mentäskö pian uuresta. Niin et tolla perusteella päättelisin, että muksutki viihty!

Loppukevennykseks viä Sisun pohoriskelut tältä päivää:

S: "Äiti, sinä olet tyttö."
(Urho lisää tähän väliin, että "Eiku nainen.")
A: "Joo."
S: "Sitten sinun täytyy AINA mennä naimisiin!"
A: "No mä oon jo menny, että ei mun varmaan tarvi nyt mennä uuresta."
S: "Olitko sä silloin ennen kun sä olit naimisiin, niin olitko sä silloin kirkos?"
A: *epätoivonen yritys selittää kolomivuotiaalle, mikä on maistraatti*

Et silleen! Kyllä joskus voi maanantaiki olla hyvä päivä!

tiistai, 17. maaliskuu 2015

Tosi jänniä juttuja

Hupsista vaan s'olis maaliskuustaki jo yli puolet veivattuna. Eipä täs oikeen ihimeempiä oo tapahtunu, ei eres nuon "hurjaa" menoo ollu ku mitä viimme kiriotukses kuvailin.

Kevät se ilimeisesti lähestyy ja komeiren kelien innottamana kaivoon polokupyöränki esille ja oon sen kans sotkotellu jonkusen kerran. Oon yhyristäny huvin ja hyöryn, iskeny pyörälenkiille repun selekähän ja noukkinu maantien ojista tyhyjiä tölökkiä. Näytän varmaan joltain hieman epätoivoselta pultsarilta, ku pakollisen santatieosuuren jäläkeen oon hiusrajaa myöte raparoiskeis ja parhaas tapaukses viä oon onnistunu pulijaahan johonaki kuraojas kenkäni märiiksi kirmailtuani jonku kuppasen kalijapurkin peräs. 

Mut ei siitä sen enempää ettei mee maine. Joskaa ei taira mun mainetta parantaa seuraavakaa fakta: mähän oon ollu kohta puoli vuotta työttömänä! Ei helevata... Mut pitkästä aikaa tuli eres pieni orastava valonpilikahrus muualtaki ku taivaalta, meinaan torstaina mä pääsen työhaastatteluun! No, pelekkä haastatteluun pääsyhän ny ei viä takaa mitää, mutta on se ny ainaki askeleen lähempänä työllistymistä ku se, ettei ikänä eres pääsis mihkää haastatteluihin. 

Viikonloppuna meinataan elää vaarallisesti ja lähäretään mukulootten sekä ystäväperheen kans laivalle! Oikeen itteeki jännittää et mitähän siitäki tulee. En tiä onko just perjantain iltalaiva ihan se parhain lapsiperheen valinta mut kokeillaan ny tän kerran ja ollaan sitte viisaampia. Ei maar, kyllä mä ainaki suhtaurun reissuun ihan positiivisella mielellä. Yllättävää sinänsä että meikäläänen suhtautuu johki positiivisesti, pitäskähän mitata kuume tai jotain... Mut siis joo, on se ihan mukava tarjota muksuille jotaki muutaki nähtävää ku kotonurkat, ja sokeri(humala)na pohjalla on mun kuukausittainen karkkipäiväni, jonka aattelin pitää lauvantaina :D 

Mut mitäs täs muuten? Eipä oikeen mitää. Kirpparihommelit rullailee, neljäs viikko alko tänään ja saa nähärä, maltanko lopettaa siihen vai antasko mennä viä yhyren viikon. Kyllä on taas jännittäviä valintoja elämä täynnä. 

Tähän ehtooseen toi lisäväriä revontulet. Netistä luin, että semmosia olis maharollista nähärä ja täytyhän sitä oikeen jalakautua hetkeksi pihalle ku sain mukulat nukkuun. Ja olin ihan hyvään aikaan liikkeellä, ku onnistuin näkehen muutamanki veheriääsen soiron taivaalla!

Semmosta huikeeta. Nyt nukkuun!

lauantai, 28. helmikuu 2015

Viikonlopun poimintoja

Perjantaina kävin venyttämäs pinnaa poikien kans Ikeas ku tartti ostaa muksujen sänkyhyn sopiva patjansuojus. Lopulta siä ei ihime kyllä tarttenu kauhiasti pinnaa venytellä, ku enste käytiin syömäs ja tehtiin muutenki hyvin typistetty kierros myymälän puolella. Mukahan ei eres tarttunu kymmentä ennalta suunnittelematonta ostosta, vaan ostin tasan tarkkaan vaan sen patjasuojan enkä mitää muuta. No okei paitsi pussillisen Daim-karkkia. Mut senki oston mä olin suunnitellu ainaki 5 min etukäteen et ei se mikää heräteostos silleen ollu. 

Ikeakäynnin jäläkeen pinnaa venytettiin vasta Citymarketis ku kauppareisun loppupuolella poijat intoutu karkaahan pitkin Cittarin käytäviä ku päättömät kanat, mut onneks tosiaan vasta loppu- eikä alakumetriillä, ni sain ostokset hoirettua ainaki joten kuten kunnialla. 

Tänään pääsin kuoron mukana esiintyhyn yhteen vanhusten palavelukotihin. Näppäränä tempasin esiintymisretut niskahan jo kotona. Otin esiin mun asuhun kuuluneen valakosen pairan ja ku Sisu (jolla on muute tänään nimipäivä ihan ensimmäästä kertaa!) sen näki, se kysyy, että "Onko tuo se patjansuojus?" :D

No, "patjansuojus" sekä muut nykymuodin mukaaset rytkyt päälläni riensin keikalle ja ku homma oli ohi, muistin viä, että lupasin käyrä kotomatkalla pikasesti kaupas. Eihän siinä muuten mitää kummaa olisi ollukkaa, mutta mulla oli tosiaan mukanani vaan ne esiintymisvaattehet. Kylähullun maine oli siis (taas) varmistettu. 

Välttelin tiukasti katsekontaktia kenenkää kans Ruskon S-marketis ku marssin sinne ruutunen huivi pääs sekä kansallispuvun hameen sekä riemunkirijavan essun helemat takin alta vilikkuen. Viä ku olis ollu joku pahavikuppi käres ni olisin varmaan menny jostain romanialaisesta kerjälääsestä. No, en tiä kiinnittikö kukaa mun ulukoasuuni eres mitää erityishuomioo, ainakaa likikää niin palijoo ku mä itte, tai sitte ruskolaaset on tottunu näkehen kaikenmoisia pyöröötä maisemis ennenki, mut selevisin kotio ja vaihroon patjansuojukseni sun muut härvelit kotoosasti rönttäverkkariihin ja -T-paitahan. 

Ja kas näin, täs oli katkelma mun hurjaaki hurjemmasta viikonlopustani! 

tiistai, 24. helmikuu 2015

Kirppistelyä ja kipristelyä

Sen verta nuo erellisellä kirpparimyyntiyritelmällä myymäti jääneet romut jäi poltteleen, että tänään vein taas roinaa myyntihin. Sopivasti viä tuli tuos viikonvaihtees oltua porukoilla, ni sieltäki irtos mukahan hiukka lisää myymistä. 

Ku olin tuupannu omat kamani myyntihin, nimittäin kahteen kertaan, koska eka yrittämällä olin tukkinu romuni vahingos väärään loosiin, tein tietty viä oman silimäälykierroksen. Ja pakko myöntää, että tein sen ihan kattellakseni, löytyyskö jotaki ostettavaa, koska jos omat kamat on ollu myytävänä kymmenisen minuuttia, en voi väittää kierrelleeni siä kirpparilla sen tähäre, että jos joku olis levitelly mun romppeita vääriin lokeroihin. No mukahan tarttu sitte yks lastenkirja ja lisäks lunastelin vähä lisää hintalappuja omia tavaroitani varte. 

Maksaesani mun ostokset, kassatäti ojenti mulle aiva siloosen vitosen setelin. Se ties kertoo, että kun setelin taittaa ensimmäästä kertaa, ni saa toivoo jotaki! Voi hyvänen tähäre ku tommoset tilanteet on aharistavia, kun ne tulee aina niin puskista, vähä niinku tähärenlennotki! Ei kai mulla ny ikänä oo valamiina mitää ykköstoivetta ku tulee tilaisuus toivoo! Jos mä olisin nyt jääny siihen kassan päähän arpohon, et mitä mä ny kaikista kipeimmin tarttisin, ni seisoosin siä varmaan viäki. Työpaikkahan se varmaan olis eniten tervetullu juttu mun elämähän (tai ei mulla mitää elämää oo, niin et ehkä sitäki olis voinu toivoo enste?), mutta jotenki luulen, ettei yhyren vitosen ryttääminen merkittävästi paranna mun kuppaasia työllistymisnäkymiä, niin et mä sanoon sille kassamyyjälle, että mä toivon ny vaikka sitä, että ihimiset rientääs sankoin joukoin ostahan munki loosistani tavaroota. 

Eikö ookki muute aiva helevetin mielenkiintosta ku mä en oo tää plokis tänä vuonna jauhanu juuri muusta ku jostaki kirpputoriilla möyrästämisestä?? No kuten sanoin tua muutama rivi ylempänä, että ei mulla mitää elämää oo. Tää kirpparipuuhastelu on tällä hetkellä semmosta, millä mä koitan pitää itteni mukamas kiireisenä ja siitä mä saan eres hetkittäin jotaki muutaki ajateltavaa ku sen, miten saatanan vituttavaa, harmaata, yksinäistä ja kuppasta perkeleen saastapaskaa tää työttömän mettä- ja mökkipöyröön arkielo oikeen on.