maanantai, 11. elokuu 2014

Syksyn varjo

Elokuu on perinteisesti ollu mun suosikkikuukausi. Tän vuoden painoksesta on kolomannes kahalattu ja vaikka kelien puolesta eletäänki ihan täyttä kesää, ni jotenki silti tuntuu siltä, että syksy on alaannu vähitellen hiippaileen paikalle. Syksyshän ei sinänsä oo mitää vikaa, onhan se noin niinku yleensä mun lempivuodenaika, mutta ehkä tänä vuonna syksy onki päättäny ilimestyä kehiin enste mun pääkoppahan ennenku tuonne ympäröivään mailmahan. 

Oon ennenki torennu, mitenkä mua ärsyttää kaikenmoinen "voi lässyn lää kuinka aika menee nopiaa, mihkä nää päivät/kuukauret/vuodet/jne menee" -setti mut nyt on melekeen ittekki ihimeteltävä, että oliko tää kesä tosiaanki täs? Ehtoot pimenee mukamas yhtäkkiä aiva hirveen aikasin ja tuntuu muka jotenki syksyltä, vaikkei päivien lyhenemisen lisäks mitää kovin ilimeisiä syksyn merkkiä eres oo viä nähtävis. Kelitki on niin saatanan kuumia aina vaan, että hermot menee ja mä suorastaan toivon, että tulis vaan jo viliposempaa, etenki ku kaapis on orottamas pari iskemätöntä pitkähiaasta paitaa jokka aiva huutaa mun nimee, että pue ny jo ämmä mut päälles!

Mut joo. Ehkei täs ny oo kyse keleistä ja ehtoohämäristä, vaan työtilanteesta. Tällä tietoohan mulla on töitä syyskuun loppuhun, jatkosta ei oo toisaalta harmainta krääsääkää ku ei kukaa tiä viä mistää mitää, mutta sikälihän tilanne näyttää huonolta, että yks vakkari palaa hoitovapaalta lokakuus ni kaiken järjen mukaan siinä kohtaa jää yks määräaikanen tarpeettomaks. Mä en tosin oo sen henkilön sijainen eli meitä on siis kaks kellä on samaan aikaan työsopparit katkolla, mutta jos mä ny asetan itteni samalle viivalle sen toisen kans ni tottahan se toinen ny pitemmälle siitä viivalta ponkasee ku se on ollu talos mua kauvemmin. Niin et kyllä mä vähä tai siis aika paljoki luulen, että 1.10.2014 meikäläänen saa taas ilimottautua työttömäks, hyödyttömäks ja ihan vitun turhaksi perseeksi, et nyt eletään mun loppuelämän viimeesiä päiviä ikäänku.

Kai sitä tarttis niin sanotusti ruveta paiskoon vaan uutta verkkoo vetehen, mutta pienesti meinaa häiritä yks pikkujuttu vaan, nimittäin se, että kovin tuntusivat olevan kalat vähis täkälääsis vesis. Muutenki työhakemusten väkertäminen on aina niin jeesuksen siistiä hommaa että voi morjens. Kai sitä tarttis olla vähä enempi "ittensä myyjän" vikaa, ni sais helepommin niitä hakemuksia aikaseks ja osais kehua ittiänsä tuntematta oloonsa kovin vaivautuneeksi ja ääliömäiseksi. No, ittensä myyminenhän täs kohta on varmaan ainut tapa päästä tienaahan, mutta voi olla että äijä ei ehkä lämpenis ajatukselle :D

Jaaha mut ei kai täs auta muutaku painua pehkuuhin, jotta jaksaas porhaltaa huomenna töihin! Voi kunpa edes vähä inhoisin tota työpaikkaa ni ei vituttas niin paljoo jos ja kun joutuu sieltä häipyhyn reippaan puolentoista kuukauren päästä!

lauantai, 26. heinäkuu 2014

Kesälomailua

Mun huikeen pitkä 2,5 viikon kesäloma rupiaa olehen kohta valamis. Huomisen perästä tarttis taas palailla sorvin ääreen. Kaikenmoista touhua on mahtunu tähän lomanpätkään vaikka enste aattelin, että mahtaako reippaas paris viikos keriitä eres tajuahan, että mitää lomaa on ollukkaa. 

Kuten jo kiriotin aikasemmin, loma alako vauhrikkaasti festareilla, ja sen perähän porukat tuli meille. Porukat ja jopa mun veli lähti meirän kans Muumimaailmaan ja sen jäläkeen oli Etelä-Pohojammaan tienoon vuoro taas viihryttää meitä. Tää on muun muas käyty vähä mökkipaljus, pariin otteeseen onkimas (turhaan), kaveriperheen ja mun isovanhempien tykönä kyläs, uimas parillaki eri järvellä sekä Lauhanvuoren kansallispuistos kipuamas näkötornihin sekä ihimettelemäs kivijataa. On myös hypätty noukkimas niin mustikkaa ku kanttarelliaki. Tänään oltiin Honkajoen markkinoolla ja viimme pyhä ja maanantai vierähti Vaasas. On syöty ja juotu hyvin ja oon myös käyskennelly pyöräälemäs ja pikkuusen kirppiksilläki. 

Kaikkinensa on siis ollu helevetin hyvä, puuhakas ja monipuolinen loma ja vaikka tätä paahtavaa hellettä inhoonki, ni olis varmaan ollu vähä tylysempää jos olis kauhiasti sadellu. Mut olis sitä toisaalta ny eres jonku yhyren, pari päivää voinu sateellekki uhurata, alakaa meinaan olla (lämpö)mittari täynnä tätä saatanan hikikeliä.

Mä enste aattelin, että jos ny kerranki olis marajamatta helteestä, ku mä vissiin rutisen siitä tää plokis joka kerta ku vaan pieniki hellejakso osuu kohorillensa mut huomasin et ei pysty! Ihan pakko urputtaa, että voi vittu ja paska! Mä en vaan voi sietää tätä, et koko aika oon aiva hikisenä ja palan alta aikayksikön tua pihalla, ja ku koitan suojata itteeni aurinkorasvalla ni oon silti punanen ku keitetty rapu pelekästä kuumuuresta plus että iho purskahtaa täyteen finnejä ku päivän hengailee aurinkosuojakerrointen suojis ja siihen tatimakerrokseen viä takertuu kaikkee pölyä ja muuta mähmää päälle. Nenä on ku Petteri Punakuonolla ja jos naaman yleistä helotusta koittaa vähä piilottaa meikeillä, ni kuumuus sulattaa pakkelit samantien ja sitteppä lärvi vasta hehkee onki. Et jos jostain leheristä saa lukia kesän tyylivinkkejä, että kuinka kevyesti päivettynyt iho on terveen ja kauniin näkönen ja että kuinka kesällä kannattaa vähä keventää meikkikerrosta ni semmosten juttujen keksijät ei taira olla tämmösiä blondeja, jotka menee lopullisesti pilalle ku oikeen aurinko mollottaa :( Kelepais siis mullekki "kevyt päivetys" tän saakelinmoisen punotuksen tilalle ja voishan sitä meikatakki normaalia vähempi jos naama tosiaan sais jotaki muutaki ku tomaatin sävyä. 

Mut joo, sääporu sikseen. Huominen onki jo osittaista paluuta arkeen, ku palataan kotio porukoitten helemoosta ja pitäs maksaa läjä laskuja ja mansikkamaalla on toivottavasti jokunen marja noukittavana, on pyykkiä ja ruohonleikkuuta ja sitä sun tätä, ja tietysti vasemmalla kärellä ku oikia koittaa pitää automatkan jäljiltä ylienergiset kersat aisoos. Lisäks pitäs, jos ei ny viä huomenna aiva käytännön mut ainaki henkisellä tasolla valamistautua operaatio "Kesäkilojen karistukseen", on meinaan pientä turvotusta havaittavis kaiken grillailun, kahvittelujen, erinäisten sidukoitten, reissusapuskojen ja jo ihan tän hiton helteen jäläkeen. Varmaan kylillä jo arvaillaan, että meille pukkaa jotaki syysvauvaa. No ei pukkaa, oon vaan läski. Se hyvä puoli näin lyhkäses kesälomas on, että pitemmän loman aikana kerkiääs lihoon enempi. 

Laitetaanpa viä lopuuksi pari lomakuvaa, enste Vanhan Vaasan kirkon raunoilta parit. Jos olisin oikeen poliittisesti epäkorrekti, sanoisin, että siinä oli kirkko mun makuuni, eli semmonen ku on PALANU jotain 160 vuotta sitte, mutta kun mähän aina oon hirveen fiksu ja sanakäänteissäni harkittevaanen ni sanonpa vaan, että olipahan kaunis ja jotenki vaikuttava paikka, kuten mun mielestä rauniot ja erilaiset rakennusten rämät yleensäkki. 

IMG_0380-normal.jpg

IMG_0413muok-normal.jpg

 

Sitte Lauhanvuorelta, jonka lajella pönöttävästä näkötornista on ihan näppärät näkymät. Alemmas kuvas Sisu on lähärös vallottaan kivijataa. Hitto, pirettiin tua kiviröykkiöö halakovilla pitkospuilla eväspaussi ja siinä istuskelles tuntu ihan saakelin hyvältä, niinku semmoselta että ei helekutti muute, m'oon täältä kotoosi ja tää on mulle about tärkein paikka mailmas oli kuinka köppäänen paikka tahansa jonku muun mielestä! Olisin voinu istuskella siinä kivijatan keskellä vaikka koko päivän. Niinku siä näkötorniski. 

IMG_0471-normal.jpg

IMG_0479-normal.jpg

Pannahan ny viä joku linkki Lauhanvuorelle, katto tästä

Jees, olis mulla puhelimeski ollu viä jotain reisukuvia, mutta oli tavallisen tahamiaa saada jo ihan kamerastaki tätä kuvamatskua tähän tarinahan ku kaikki tekniset vimpaimet on taas mua vastaan, joten säästän lukijoita enemmältä kuvasaastalta. 

sunnuntai, 13. heinäkuu 2014

Kesäfestareilla

Mun alako kesäloma torstaina ja mäpä alotinki sen räväkästi lähtemällä festareille! Oon mä ny jonkusen kerran eläisäni festareilla käyny ennenki, mutta hiukka harvemmin oon kekkaloinu siä kansallispukuun sonnustautuneena, ollen vieläpä itte festareilla esiintyjänä!

Eli olin Turun Kiikurien matkas Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla oikeen kunnon rupiaman, lähärettiin reissuun siis jo torstaina heti aamusta ja kotio tultiin vasta täs sunnuntaina alakuehtoosta. Esiintymisiä oli kolomeen otteeseen, enste perjantaina oli semmonen isompi hässäkkä, mihkä osallistu muitaki varsinaas-suomalaasia ryhymiä (ku festareilla oli vuoden maakuntateemana just Varsinais-Suomi) ja myöhemmin perjantaina sekä lauvantaina oli sitte viä Kiikurien omat esitykset. 

Ei siis ihan pelekkää rällästystä, vaikka kyllähän sitäki tietysti päivihin sai ihan mukavasti taiottua, toki ny kuumalla kesäkelillä täyty pitää nestetasapainosta huoli ennen ja jäläkeen kaikkia raskaita reeniä sekä itte keikkoja! Kaikkinensa oli erittäin ratkiriemukas reissu, omat esitykset suju hyvin ja toisten esityksiä oli mukava kattella ja tulipa käytyä vähä tanssahtelemaski semmosta perushumppaa. Lisäks seura oli mitä huluvattominta, et jos ja kun ei ihan joka hetkee tullu vietettyä varsinaasella festarialueella ni majapaikas oli sitte ihan omat kinkerit pystys tilaisuuden tullen. 

Meirän kööri oli tuupattu asusteleen vähä sivummalle Kaustisilta, eli Veteliin. Kyllä taas revittiin juttua siitäki paikannimestä, voi ristus. "Missä sun majapaikka on?" "Vetelin koululla." "Jaaha vai niin, mutta mä kysyinki että missä sun majapaikka on?!" Menomestanahan Veteli veteli vertoja ihan mille tahansa suurkaupungille, siähän oli keskellä kylää huippu-upee räkälä nimeltä Uuno ja kyllähän se jonkumoisen kantakuppilan virkaa pääsi toimittaan, mutta kyllä sitä pääosa virvokkeista tuli nautittua majapaikan etkoilla sekä ihan siä festarihumus. 

Turnauskestävyyttä koetteli monenmoiset seikat: ensinnäki pitkät bussimatkat mennen tullen sekä bussin korkeahkoksi kohonnu sisälämpötila ja jo ihan koko reissun usiampipäivänen pituus, etenki perjantain tiivis treeni- ja keikka-aikataulu, helekutinmoinen kuumuus, epäsäännöllinen ravinnonsaanti, muutamat erinäiset epäonniset sattumukset ja sitte piti osata sovittaa viihreosasto yhteen verrattain aikasten aamuherätysten kans. Sitte viä ainaki mun kiusana oli epälukusa määrä rakkoja varpais ja muutamaan kertaan riivas paikkapaikoon sitkiäksi osottautunu päänsärky.

Oli siinäki yhteensovittamista kans, että sai noin nelikymmenpäisen revohkan, jonka ikähaitari oli tyyliin 7-70 vee, aina oikiaan aikaan oikiaan paikkaan. Välihin meinas jopa oikeen olla hermot kiriällä yhyrellä jos toisella, mutta kaikesta siitä nauramisesta ja muusta ilakoinnista päätellen uskaltaasin kumminki väittää, että jokasella oli takuulla lopulta (myös) oikeen hauskaa! Ittellä on ainaki aiva mahalihakset (semmoset kuulemma sijaittee tua vattas läskien alla jossain) kipiänä ku on saanu nauraa rätkättää aiva kaksinkerroin, niin et ei kannata erehtyä luulehen, että voi jeesus, on varmaan ollu tosi turhanpäivänen ja tylysä reissu josaki tanhuhelevetis!

Jees, nyt sitä sitte toivutaan rauhas kotona ja vieläpä aiva yksin, ku äijä läks mukulootten kans festarileskeyttä karkuhun mökille, ku äijän porukatki on siä. Ne kotiutuu vasta huomenna, joten mä saan ihan keskenäni elpyä, nukkua eres pienen siivun univelekoja pois ja sitä ennen piristän tätä kiriotusta muutamalla tanhuhelevetinenkeli-aiheisella kuvalla. 

 

Torstaina oltiin viä ihan siviilit päällä, täs tyyli(ttömyys)näyte ravintola Uunon terdeltä:

20140710_221732muok-normal.jpg 

 

Maakuntaesitys vedettiin oikeen kansallispuvus, täs Tammelan puku (lisää vain sininen päänauha). Kyllä tarkeni!

20140711_110631muok-normal.jpg

 

Maakuntashow'n jäläkeen tempastiin päälle sekalaanen sekotus eri pukujen osia ja "munankuori" päähän - ja ei muutaku nestetankkaukselle ennen seuraavan keikan alakua!

20140711_153435muok-normal.jpg

 

Perjantai-iltana kansallispukutuluvan vastapainoksi pistin jotain vähä rokkaavampaa päälle vaikkei ny varsinaasesti mihinää Tuska-festareilla oltukaa. 

20140711_193855muok-normal.jpg

 

Lauvantaina piti esittää renttuihin äijiin kyrpiintynyttä eukkoo. Huomakkaa taustan linjabiilin kyljen teksti "Kyyit kohillaan"! Aika pelottavan näkönen ämmä vai mitä?

20140712_114932muok2-normal.jpg

 

Lauvantaina iltarientoihin oli hyvä heittää päälle jotaki vähä vähempi persettä hiostavaa ku erellisehtoon wannabe-nahkahamonen. 

20140712_191953muok-normal.jpg

Ny ku nuonki monta asukokonaisuutta on huolella marinoitu hiellä ja hiekkapölyllä, ni voiki mukavasti käyttää vapaailtansa pyykkikonetta laulattaen. Itteepä ei ny enää tänään niin kauhiasti laulatakkaa. Mut oonpahan taas yhtä ylettömän hauskaa kokemusta rikkaampi!

keskiviikko, 25. kesäkuu 2014

Pakkelinaaman tunnustukset

Mä aattelin tunnustaa lukijoolleni yhyren mun suurimmista heikkouksistani, joka on varmaan pahin heti sen faktan jäläkeen, että m'oon toivoton herkkuperse ja sokerihiiri, tai tällä kokoluokalla pikemminki sokerimursu. Ja mikä se heikkous sitte on? No tietenki meikkien shoppailu!

Viä ennen vanahaan sitä meikkiä kuluki ihan toiseen malliin ku mä en suurinpiirtein paskallakaa käyny meikkaamattomana. Tuos kotiäitivaiheen aikana taas naaman kuorruttelu jäi aika paljo vähemmälle, mutta ei se silti mitenkää estäny hankkimasta ittelle kaikenlaista kivaa kosmetiikkasälää. Mut nyt taas ku oon ollu töis ni tietenki sitä pitää vähä ehostaa ennenku poistuu kotoo ihimisten ilimoolle!

Jos tää homma joskus sentään pysy vähä eres rasas, ni sen jäläkeen ku rupesin diilaahan Avonin tuotteita jokunen vuosi takaperin, oon tietty ollu ihan itte itteni paras asiakas. Ja ku meillä työpaikan kyljes on kiva myymälä mistä saa mm. monenmoista kosmetiikkaa kaupan hintoja halavemmalla, ni tottakai täytyy ostaa vähä väliä jotain uutta, sillä onhan se toki selevää säästöö :D

Mä en ny jaksa sen tarkemmin käyrä läpi mun meikkausrutiineja ja lempituotteita, lyhyesti vaan sepustettakoot, että yleensä vetelen naaman vähempi punakirijavaksi meikkivoiteella, puuterilla jne, sitte kulumakarvat ja ripset taion näkyviksi niihin soveltuvilla tuotteilla ja siinäpä onki se perussetti, sen jäläkeen alakaa värien kans urheileminen - ja siitä päästäänki kii mun perisyntiini, elikkä siihen ku sitä värivalikoimaa on tietenki löyryttävä kotoo joka lähtöhön! Värien tulee nimittäin olla yhteensopivia päälle valitun vaateparren kans, ja toisinaan on päiviä, kun tekee mieli pistää hulinaksi ja väritellä vaikkapa silimänympärykset jollaki, joka olis maharollisimman railakkaas ristiriiras pairan tai hiusten värin kans ja sitä rataa... Niin ja ku mulla on aika paljo mustia rettuja, ni räyhäkkäällä luomivärillä saa kätevästi vähä lisäväriä (niinku kirkkaanpunanen tukka ei viä riittääsi).

Pistinpä enste mun huulipunat ja -kiillot seisoon asentoon. Käsilaukustaniki löysin viis erimoista. Eihän nuo ny kaikki oo kaiken aikaa aktiivikäytös, vaan sitte ku huomaan kyllästyneeni johki ni tungen sen jemmaan, josta sen voi joskus myöhemmin kaivaa esiin ja ihastua, että ai ku magee väri, miks mä tän oon piilohon pannu! Ja miks mulla on meikkipussis ostettuna uus ihan samanvärinen... Ja sitä meikkijemman virkaa toimittaa kalastusvälinepakki, se oli ihan kuningasajatus vailla vertaa! Ostin viä semmosen, misä oli kalastusvälineitä sisällä, lykkäsin vaan äijälle kalavehkeet ja latasin pakin täyteen omia tilipehööriäni.

Mut joo, niitä huulimaalia. On tuos pari ihan iskemätöntäki, mikkä on esim. tullu jonku muun tököttiostoksen kaupanpäällisinä, mutta suurin osa nuosta on vähintäänki suht aktiivises käytös. Tietty mitää aiva kirkkaanpunasta huulipunaa en tapaa sutia töihin, mutta jotaki juhula- tai tanhuesiintymisiä (vapise, Kaustinen!) varte sellaanenki täytyy eherottomasti olla olemas, ja mieluiten kaksin kappalein!

 huulipunatym-normal.jpg

 

Oon myös hurahtanu erivärisiin silimänrajauskynihin. Ja kuten kuvasta näkyy, oonki erityisen rakastunu nuohin Avonin kyniin (7 kpl), joita ei tartte terottaa vaan uutta terää saa esiin samallai ruuvvaamalla ku huulipunaa. Tuo kolomas oikialta kumminki on mun ihan paras ystävä, käytän sitä meleki joka päivä muitten värien ohella! Se on kans tilattu Avonilta, ja ku josain vaihees huomasin, että tuo väri on poistumas valikoimasta, ni mähän siltä istumalta tilasin tota väriä jemmaan kolomen kynän verran, ettei vaan pääsis loppuun kesken!

rajauskynat-normal.jpg

 

Mut luomivärit, se on ehkä kaikista pahin syntiinlankeemus. Vai mitä meinaatte, oliskahan tos sen verta sävyjä että yks ämmä pärjäis sillä ny muutaman viikon??? Ja juu, on tuaki pari askia tullu kaupanpäällisinä ja yleensä nuo, misä on monta väriä samas paletis, on semmosia että käytän vaan jotain tiettyä väriä, mutta kun ei sitä yksittäisenäkää pystyny ostahan.

Mä en oo varmaan eläisäni käyttäny yhtäkää luomiväriä reheristi loppuun. Oon joko kyllästyny ja heittäny menehen taikka sitte luomiväri on tipahtanu laattiahan ja menny tuhannen murenaksi. Muutama vuosi sitte heitin kaikki siniset luomivärini roskiin ku olin lukenu jostaki, että sinisilimäsen ei kannata käyttää sinistä luomiväriä, mutta tuosta ny voi laskeskella, montako sinistä multa ny kumminki taas löytyy. Tän hetken rakastetuimmat värit on tuo meleko keskeltä löytyvä pinkki ja sitte oikias lairas oleva hopia.

luomivarit-normal.jpg

 

Olis varmaan pitäny kuvata mun kynsilakatki, joita ei toisaalta oo ihan hirveen montaa erimoista, mutta siihen nähären, että lakkaan kynteni ehkä kerran kuus ja siitä riittää iloo noin kahareksi päiväksi ennenku lakat on rispaantunu törkeeseen kuntoon, niitä on kyllä todellaki ehkä hieman yli tarpeen...

 

Kun mä muute olin ottamas näitä kuvia vessas, äijä meinas tunkia kuselle kesken kuvaussession. Mä käskin sen mennä toiseen hyyskään. Äijä vaan kerkes pyöräyttään silimiänsä ja toteehen, että "Voi Jeesus", ennenku löi vessanoven peräsänsä kii ja jätti mut asetteleen huulipuniani rivihin. Äh, olis vaan onnellinen, että mun hömpötykset mahtuu sievästi meikkipussiin - ja siihen yhteen kalapakkiin - ja jos ny ihan kaikki kosmetiikkasälä lasketaan ni oon vallannu ehkä 3/4 vessan ja kylyppärin kaapeista. Äijän kalavehkeet, työkalut ja -koneet sun muut täyttää kuitenki pari varastorakennusta, heh heh! Et jeesustelkoot lisää vasta siinä vaihees, ku mä ilimotan, että ny sun työkalus ja masiinas pääsee kerranki tositoimihin, ku tarttis laajentaa tupaa tai mun ei meikit maharu saman katon alle muuten!

Joo... ja arvakkaa vaan miten kävi ku mä piipahrin tänään töistä siä myymäläs? Heti ensinnä silimiin osu lappu, joka suorastaan huusi mun nimee: TÄSTÄ HUULIPUNAT 2,00 €/KPL ja siinä oli tietty kaks aika kivan väristä, ja kun en mä osannu päättää kummanko ottas, totta helevetis otin molemmat! Eli addiktioitten määrä on vakio, vain kohore vaihtelee. Meinaan, että tää meikkien hamstraaminen johtuu ilimiselevästi mun karkkilakkoilusta :D No, mun ulukonäön kannalta onki paree, että mä mätän naamaani mieluummin kilotolokulla meikkiä ku kilotolokulla karkkia. 

sunnuntai, 22. kesäkuu 2014

Juhannus 2014

Terveisiä Isojoelta! Oltiin siä taas juhannusta viettämäs kuten siitä asti ollaan tehty, ku ensimmäästä kertaa paksuksi pamahrin. Siähän on aina festarit parhaimmillaan, tai ehkä me mennäänki sinne sen takia, että siä on eres yhtenä ehtoona maharollista saada muksut muitten hoiviin ja vähä äijän kans harhautua kuvitteleen, että täs sitä ny ankarasti juhulitaan juhannusta. 

Tänä vuonna varsinki joutu mielikuvitus tosi koville, ku koitti uskotella ittellensä, että nyt on muute juhannus eikä esim. karkauspäivä, niinku kelien puolesta. Lämpötila oli vaivoin kymmenen päälle (no sentäs plusasteis eikä pakkases mitaten), vettä vihimo pitkin päivää ja päällensä sai pukia jonku nelijä vaatekertaa että tarkeni. Siltiki jääty sormet, ku mato-onginta olis ollu vähä hankalaa paksut tumput kouras. 

Me oltiin siis juhannusaatto äijän kans porukoitten mökillä, päästeltiin vähä veneellä jokia pitkin ja koitettiin narrata kaloja, mutta kalat paremminki narras meitä. Kyrsää grillailtiin ja lämmitettiin sauna sekä palju. Ja naukkailtiin sopivis määrin virvokkeita. Näin "paperilla" tää sepustus toki näyttää oikeinki mukiinmenevältä juhannusohojelmistolta, mutta olis toki keli voinu olla eres pikkasen lämpösempi.

Mut en mä silti valita (paljoo), oli ihan mukavaa kuitenki. Mökillä ku on, ni aika huonosti saa asiat olla ennenku alakaa tuntua siltä, että en mä viihrykkää tää! Vaan ihan totaalinen ja pitkäkestonen kaatosare olis estäny meirän veneilytouhut tyystin ja lopulta ihan hyvän aikaa ja matkaa siä vesillä jaksettiinki hillua. Tehtiin pieni juhannuskälliki, ku ohitettiin yhyren sukulaasäijän mökki, ni käytiin tipauttamas sen katiskahan täys tölökki kaljaa. Siinäpähän sitte ihimettelee, että mistähän tämäki on tänne uinu. Harmi ettei kukaa ollu saanu samaa ideaa porukoitten katiskan kohorilla, ni oltaas meki saatu eres jotaki saalista. Tai no saatiinhan me onkimalla jotaki pikkusinttiä, mutta niillä ny ei kauhiasti keulita. 

IMG_0127muok-normal.jpg

Äijä taluttaa venettä ylähä koskipaikasta. 

Ja saunontaa sekä paljus lilluntaa ny ei estäsi kovinkaa kaatosare! Ny en vaivautunu kastautuun joes löylyjen päätteeksi, sillä vastahan mä samases jorpakos luovuin talaviturkistani pari viikkoo sitte - ja ny oli vesiki paljo kylymempää. 38-asteises paljus kastautuminen tuntu noin niinku ajatustasolla jokseenki houkuttelevammalta, niinpä posoteltiin saunasta suoraa sinne. Hetken päästä jokia pitki uiskenteli majava. Korottauruun paljusta vähä kuikuileen miettien, että "kappas, majava" ja majava varmaan mulukasi mua ja ajatteli aiva samoon... Kohta joen toisella puolen laitumella rupes näkyhyn jotaki nautakarjaa ja mietiin, että "kappas tua on lehemä" ja vastarannalta ajateltiin musta varmaan ihan samoon. 

Et näin railakasta, nukkumas oltiin jo suunnilleen yhyreltätoista eli likipitäen aikasemmin mitä arkisin keskimäärin! Mut saatto se johtua siitäki, ku arkisin keskimäärin ei tuu alotettua kaljanjuontia viä aamukymmeneltä. 

Loppujuhannus oliki sitte ku mikä tahansa normaali viikonloppu. Facebookki täytty säävalituksista ja raekuurokuvista siihen malliin, et jos ennen muitten juhannuksen FB-päivitykset on saanu haikaileen, että voi ku mäki haluaisin festareille tai johki muihin kunnon ördäyskemuihin, ni ny tuli lähinnä semmonen olo vaan, et "Rakeita? Missä? Mäki haluun!" :D

IMG_0132muok-normal.jpg

Alakuperääset kotomaisemat on niin komiat että aiva vakavaksi vetää.

 

Nyt sitä oltas taas Maskus. Äijä ratkes heti kotio päästyänsä, katotaan vaan miten pitkällinen prokkis sen juhannusrännistä viä tulee. Ja tarkennettakoon, et äijä ratkes lähinnä riemusta, ku yks vähä tilapäisen virityksen varas killunu ränninpätkä oli rojahtanu maahan ja tottakai sadevesi, mitä ei ilimeisestikkää oo tullu ihan vaan vähä, on sitte präiskyny katolta pitkin terassia jne. 

Lisäks mä kehitin tänne pienen puutarhahommelin. Olin eileen tua kotokylän mettis kävelyllä ja äkkäsin yhyren rojukasan takana jotaki puutarhakarkulaisia, eli koiranheisipensaita. Tottakai mä säästeliäänä ihimisenä halusin, että Rami käy ne mulle kaivamas ylähä, ettei semmosia tarttisi mistää puutarhamyymälästä käyrä lunastelemas rahalla. Niinpä me tänä aamuna könyttiin pöpelikköön ja valtavien kivien seasta vaivalla kaiveltiin puskien juuret esiin ja katotaan ny, saako niitä viä elävänä istutettua uusille sijoollensa. Epäälenpä vaan että köppääsesti käy niinku kaikkien muittenki mun puutarhakikkailuitteni kans, mutta yrittänyttä ei laiteta saatana!