Jos tän jutun erehtyy lukeen joku sinkkukinkku, se varmaan tikahtuu nauruun että mitähän tuoki ämmä tietää mistää säpinästä, mutta tulipahan ny otsikoitua tää kiriotus tuolla lailla. 

Ramille siis napsahti lomautusta kesä- ja heinäkuulle ja kun se siihen päälle viä pitää varsinaiset kesälomansa, ni johan täs melekeen luulee olevansa jonku opettajan rouvana ku äijä on koko kesän kotonurkis pyörimäs. Huomenna mä vaan jätän sen hetkeksi pyöriskeleen tähän ihan yksiksensä ja reissaan poikien kans Isojoelle. Jos vaikka täs kotona pääsis terassiremppa nytkähtään pikkuusen matkaa etiäppäin sill'aikaa ku vien itteni ja mukulat pois jaloosta. 

Ja siinähän muute onki vaikka kuinka paljo säpinää ku matkaan ensimmäästä kertaa porukoille muksujen kans mutta iliman Ramia! Jo aiva itteeki jännittää, että mitähän siitäki automatkasta viä kehittyy, huh huh. Rami puksuttelee Isojoelle sitte juhannukseksi ja juhannusaattona olis tarkotus jättää muksut mummon ja papan ries... riemuksi ja otta itte vähä viin... rennosti kaverien kans. 

Työ- ja opiskelurintamallaki on jotain orastavaa säpinäntynkää. Tai no yhyrestä koulusta jo tuliki tieto, että koitappa ens vuonna uuresta jos kiinnostaa, mutta hain toistamiseen ammattikorkeeseen bioanalytiikkaa opiskeleen ja tällä kertaa pääsin soveltuvuuskokeis kirjallisen kokeitten jäläkeen viä haastatteluosioon, eli heinäkuulle saa jännätä, kuinka käy. Lisäks tänään kävin yhyres työhaastattelus ja ens viikolla pitäs selevitä, pääsenkö syksyllä pieneksi aikaa jotaki viljanäytteitä analysoimaan. 

Siinäpä alakukesän kuumimmat kuulumiset, tälleen ku keliki jo pääsi jähtyhyn. Tai no kerrotaan viä loppuun yks Sisu-kevennys (?), ku seki tänä aamuna kanto kortensa kekohon, mitä tulee lisäsäpinän järjestämiseen. Sisu nappas vessas yhyrestä laatikosta kynsilakkapullon ja riensi sen kans olokkariin. Mähän narautin jätkän itse teosta ja kun olin nappaamaisillani varkaan kii, Sisu kai meinas että kiusaa s'on pieniki kiusa ja nakkas kynsilakkapullon täysillä olohuoneen klasihin! 

Ei uskois, että normaalisti kii olevasta kynsilakkapullosta voi se korkki/sivellinosa lähtiä irti sananmukasesti heittämällä iliman, että se korkkiosa taikka itte pullo hajoo, mutta näin kuitenki oli käyny ja siispä kynsilakkaa pääty ikkunaan, ikkunan puitteisiin, ikkunan alla olevaan tapeettihin sekä lämpöpatteriin, patterin etehen laattialle ja tietysti ikkunan välittömäs läheisyyres olleen sohovan selekäpuolelle! Olis ollu eres joku väritöön kynsilakka, mutta oliki saatana kirkkaan sinistä! Mut syntypä säpinää ja haisi kämppäki raikkaalle ku Rami jynssäs sotkuja kynsilakanpoistoaineella. Oli oikein ihanaa tuon episodin päälle häipyä hetkeksi työhaastatteluun, sehän kävi suorastaan hermolevosta!

Et semmosta. Palataan asiaan juhannuksen jäläkeen.

Heti alakuun täytyy mainita, että jos ny ensinnäki joku jostain syystä on tälle sivulle sattunu eksyyn, ni jos on kovin herkkämielinen, täs kohtaa kannattaa häipyä äkkiä sinne mistä on tullukki: luvassa on meinaan oikeen kunnon munajuttuja.

Tänä aamuna meirän keittiös tapahtu varmuuskummia, ku ruvettiin aamupalaa värkkäähän. Rami oli rupeemas paistaan kananmunia ja täs vaihees on siis paljastettava kaikille teille tirkistelynhalusille pervoille, että todellakin, täs kiriotukses kyse on KANANmunista! No se esitteli mulle yhtä munaa, niinku se tietysti aina mielellään tekee muutenki, ja ihimetteli, että onkohan tuo ihan hyväs iskus ku sen kuori näytti sille, että ihanku siihen olis kuoren läpi tihkunu keltuaista, tai ainaki jotain oranssinkeltasta mömmöö. Mua lähinnä huvitti, että joo täs on ny varsinaista munahikee oikeen, eikähän se oo jostain muusta (kanan)munasta lentänyttä mälliä vaan mitä siinä pinnas on. 

Ja ennenku jatkan pitemmälle, kerron, mihkä tuo otsikko viittaa. Äite on aina ohojeistanu mua munankäytön saloihin silleen, että ku on lisäämäs sapuskaan, leipomuksiin tai mihkä vaan syötävään kananmunia, ni munat kannattaa yksitellen rikkoo enste johki toiseen kippoon ja ku on varma, että muna on ihan ok, ni sitte vasta kipata se määränpäähänsä. Et ei mee sitte koko tekele pilalle, jos rikot munat suoraan muitten ainesten sekahan ja seas sattuuki olehen mätämuna. 

No, mä oon tolle käytännölle aina vähä naureskellu, ku en oo viä ikänä eläisäni märäntynyttä munaa kohorannu ja jotenki tuntuu, että näin tänpäivääsen hygieniahumputuksen aikana sellanen on liki maharotontaki, jos ny munat ei mitää ihan esihistoriallisia rupia olehen iältänsä. Mutta, niin vain tänään lausuin Ramille äitini ohojeen, että jos epäälet, että se hikimuna on pilalla, ni riko se enste johki kuppihin ja paa sitte vasta pannulle jos se on ihan hyvä. 

Sitte keskityin jäläkikasvun ruokintaan ja kuulin takaani äänen, josta päättelin, että siä ny hikimuna napautettiin rikki johki kipon reunahan. Kohta pian sen jäläkeen rupes kuuluhun äijän saratus ja kauhia kakominen. Rami on siitä(ki) kumma tyyppi että se ei oikeestaan ikänä oksenna, ei vaikka sillä olis oksennustauti, mutta ny se kuulosti siltä, että laatta lentää ihan justiinsa. Räkätauti onneks oli vähä heikentäny mun hajuaistin toimintaa, niinpä mä en välittömästi lamaantunu mätämunan hajusta vaan käskin Ramin mieluummin rehata hajupomminsa mäjelle ku oksentaa keittiön laattialle ja aika haipakkaa äijä kiikuttiki kompostikipon, mihkä se oli munan paiskannu, ovesta pihalle. 

No kohtapian se kammottava löyhkä tunkeutu munki kärsääni ja olinki yllättyny, et märäntyny muna ei haissukkaa sellaselle rikkikrääsälle, niinku munapieru potenssiin tuhat, vaan pikemminki haju muistutti enempi märäntynyttä kalaa. Tai tuos tapaukses kalaparvee. Niin ja kyllä sieltä jonkumoisen paskanhajunki toki erotti joukosta. 

Hetken päästä Rami tuli tupihin ja ihimettelin, että kun tää haju ei tunnu lähtevän pois ollenkaa vaikka olin jo viritelly ikkunat auki, liesituulettimen päälle ja ilimalämpöpumpun pöhiseen. No sitte Rami sano, että no ei kai se ny viä oo haihtunu, ku sitä munaa on täs paistinpannus. Voi vittu, ku kerranki mun äitin neuvoo olis täs kämpäs tarvittu ni sitte sitä ei nouratettukaa! Rami perusteli asian tietty niin, että ei siä pannus ollu viä mitää muuta, et ny ei mee mitää hukkaan, täytyy vaan pestä se paistinpannu. Mä olin kyllä sitä mieltä, että jos se mätämuna olis rikottu kuppiin eka, ni ny se olis kupis, kupin olis voinu heivata pihalle, tulla tupahan takasi paistaan rehtiä munia ja siivota ne mätämömmöt sitte, ku on aamupalat nautittu. 

Mut joo, kohta paistinpannu oli ku uusi ja Rami sai pari munaa paistettua ihan hyvällä menestyksellä. Sitte se laitto uuret kaks pannulle, ensin yhyren ja sitte toisen... joka taas suorastaan räjähti käsihin kun sen kuoren kopsautti rikki pannun laitahan, eikä tietenkää mihkää kuppiin, eikä Rami keriinny toteehen ku että "ei saatana toinenki märäntyny..!" Et just ku oli sen ekan munan lemun saanu kämpästä vähä häläveneen, ni sitte piti olla samas paketis toinenki mätäpaise! 

Oli siinä ittelläki vähä oksennus lähellä ku kauhialla kiireellä piti siivota hellalta semmoset saatanan haisevat oranssin-harmaan-mustan-vihreen-sinisen-keltasen-valkosen-ruskeet munaliemet, jokka tietysti ehti vähä kärvähtää hellan pintaan kiinnikki. Pyhkin ensin enimmät paperilla ja huuhtasin paperin pöntöstä alaha. Sitte jynssäsin loput Tolulla ja mikrokuiturätillä ja varotoimena heitin rätin roskiin lopuuksi. Komposti sai mätämunien lisäksi täytteeksensä myös munakennon, misä ne märäntyneet oli asunu, kaks viä kennos könnäävää viatonta (esittävää) kananmunaa sekä viä ne kaks jo paistettua mulukeroo! Ja Rami otti oikeen tosissaan varman päälle: se heitti paistinpannun (jota välittömästi tuli koko kylän paskakärpäset ihasteleen) nurmikolle ja pesi pannun painepesurilla! Kai siä jo joku nauraa, että kas siinä ämmä joka vasta muutama rivi sitte irvaali hygieniahullutuksille, mutta mä painotan täs ny sitä, että vitut hygieniasta, mutta se kaamee haju!!!

Sen hajun mukana meni myös maku koko aamupalatuokiosta, ei juuri teheny enää mieli paistettua kananmunaa. Eikä mitä muutakaa. Eikä varsinkaa ilahruttanu ajatus, että eileen oltiin kans paistettu munia aamupalaks ja ihan siitä samasta paketista, vaikka eihän niis ny tokikaa mitää vikaa ollu, ku ei niistä mitää käryä tullu, jos ei sitte syömisen tuottamaa poistoilimaa lasketa...

Ihime hommaa, ei oo tosiaan nuon käyny viä ikänä, vaikka välis huomaa, että tulipas käytettyä munia, mihinä oli päiväys menny jo pitkälle toista kuukautta sitte. Tos kyseises boksis oli päiväys umpeutunu vasta 2 viikkoo sitte. Ja että piti sitte olla viä kaks mätää samas paketis! 

Äiti varmaan tän luettuaan hykertelee tyytyvääsenä, että "mitäs minä oon aina sanonu"! 

Mut lopuuksi johorattelen lukijat pois nuista "no ni, kyllä äiti tietää" -ajatuksista ja murjasen itte kehittelemäni vitsin, joka kaiken lisäks perustuu tänpäiväsiin tositapahtumiin:

Miksikä kutsutaan 1-vuotiasta, joka on hieronut käsiään tuoreeseen kuusen kantoon?

 -Pihkatapiksi.

Maailma ei oo erellisen(kää) kiriotuksen jäläkeen muuksi muuttunu, eli ei mulla mitää varsinaasta asiaa eikä varsinkaa järkevää kiriotettavaa oo, mutta jos ny aikansa kuluuksi jotaki keksis. Niin, tarkotan tietysti omaa ajankulua, en mä ny kuvitellukkaa että joku muu näitä kiriotuksia vois minää käypänä ajanvietteenä pitää!

Tein täs yks päivä tosi hyöryllisen tuntusen homman ja pesin ikkunat pihan puolelta! Muuten lasit oliki tuos jo tullu pestyä, tosin sain muutaman lasin pestä toisikertahan ku kakarat ja kissat oli ne jo noin vartti pesusta keriinny lääppihin täyteen nenän ja käpäläin jäläkiä. Kannatti vaan lykätä klasinpesu siihen ajankohtaan ku ilimas leijuu enempi siitepölyä ku happiatomia. Vähä ku ruikki pesuainetta ikkunaan ja hiero sen sienellä leviäksi ni huomas pesevänsä ikkunoota siitepölypuurolla. Eli voin kertoo, että pesutulos oli aika lailla plusmiinus nolla, mutta ainaki voin sanoo, että JOO, tottakai mä oon tänäki keväänä pessy ikkunat!

Urholla kesäloma on jo aiva ovella. Se on pois päivähoirosta kesä- ja heinäkuun ja katotaan ny sitte, mitä elokuus tapahtuu, riippuen siis siitä pääsenkö mihkää kouluun. Työllistymistä ny en pirä kovin torennäkösenä vaihtoehtona, enkä toisaalta menis vannoon opiskelupaikan saannin puolestakaa, mutta katotaan. Joka tapaukses tuohon nykyseen päiväkotiin Urho ei enää mee takasi, koska huomisesta alakaen koko päiväkoti lakkaa olemasta :( Olishan se ny ollukki aiva liika siistiä, että tää peräkylällä olis eres joku palavelu toiminu ihan lähellä kotia. 

Sisu vähitellen kartuttaa sanavarastoonsa. Eileen Rami täräytti aidon ja oikeen V-sanan ilimoille ja vaikka se kuulu lopulta suht vaimeesti viereiseen huoneeseen, misä mä olin Sisun kans, ni johan sitä pikkuäijä rupes hokehen, että tittu, tittu. Niin että jos Urho yritti opetella sanaa "pieru" aikalailla puhemiehen uransa alakupuolella, ni Sisu pistää paremmaksi ja aloottaa kunnon kirosanoolla. Voi tätä äidin ylypeyttä!

Ja mitäs tän perheen isoimmalle poijalle kuuluu? Huomenna selekiää, tuleeko sille työmaalta lomautusta. Tähän saumaan se ei olisi eres ihan paha juttu, ku kaikenmoista raksailtavaa ja fiksailtavaa on enemmän ku laki sallii ja täs oon jo vähä etukäteen märehtinykki, että onko ens kesäs eres mitää hohtoo, jos äijä paahtaa enste päivät töis ja sitte illat nikkaroimas ja mun homma oliski sitte olla aamusta iltaan muksujen kans. 

Entäs mä itte? No jos mä katton jotenki mainittemisen arvoseksi asiaksi niinki merkittävän tapahtuman ku ikkunanpesun ni siitä voi varmaan päätellä, että tapahtumarintamalla on ollu suht rauhallista... Mut koska huomenna on perjantai ja mukavasti viikonloppua pukkaa, aattelin repästä vähä ja mennä... LÄÄKÄRIIN. Viikko sitte rupes tulehen vähä kurkku kipiäksi, jostain syystä kuitenki se ei viä perjantain ja lauvantain välillä äityny niin pahaksi etteikö olisi lauvantain Kiikuri-esitykses kyenny laulahan kuoron riveis, mutta kun siitä keikan jäläkeen suuntas vähä rimpsalle ni pyhänä huomas, että kurkun perältä irtos lähinnä vanahan variksen raakkunaa - mikä ny sinänsä tietysti sopi tän raakkujan ulukomuotohon. 

No, ei siinä mitää, kansantanssi- ja musa on tunnetusti vaarallisia lajia, mutta en mä ihan arvannu, että vaikutus olis näin pitkäaikaanen. Kaamee yskä, räkä lentää ja ääni on aina vaan karoksis ja aattelin, että ehkä vois olla hyvä näin viikonlopun erellä käyrä josaki lekurilla näytillä. Ei muuten, ehkä reissu on ihan turha ja käskevät vaan naukkailla yskänlääkettä, mut ihan varmaa on se, että jos EN käy lääkäris ennen viikonloppua, ni viimeistään sunnuntaina keuhkot on ku valakias ja yskin jotaki veriklimppiä pitkin seiniä ja saan lähtiä Turkuun asti tohtoroitavaksi. 

Et tämmöstä, voi ny haukotus ja perse! Ens viikolla pitäski taas käyrä hakkaamas päätänsä kivehen AMK:n pääsykoetilaisuures. Onneks se hauskuus ei maksa mitää, sillä makselin tuos just vähä laskuja ja huomasin, että kattos perkelettä, neljän viikon rahat riittiki vaan puoltoista viikkoo! Ja mä hullu viä koitan ryhtyä opiskelijaksi tällä varallisuusasteella, huh huh! 

Toukokuu vetelee vähitellen viimesiänsä ja kesää pukkaa. Mun ajanlaskun mukaan siis toukokuu on viä kevättä ja kesä alakaa kesäkuus, kuten sen kuukauren nimi jo sanoo. Urhon mielestä taas kesä alako jo ajat sitte, ku yks päivä ostettiin kaupasta jäätölöö. Olin meinaan koko talaven toitottanu kaupas, kun Urho pyyti jäätölöö ostaan, että kesällä sitte. Niinpä Urho totes pitkän talaven jäläkeen eskimotikku hyppysis, että "Nyt on kesä!" 

Täs on ny kesän koittamisen kunniaks melekeen siivottu ja melekeen pesty klasit ja puutarhas eletään jännittäviä aikoja, ku viimme vuonna istutetut herelmäpuut on kaikkien orotusten vastasesti hengis ja päärynä- sekä kirsikkapuuhun on tullu kukkia! Äijä askarteli tomaatintaimia varte pihalle puisen kehikon ja ei ne ainakaa näin vajaas viikos oo viä kuollu. Viä ku Rami kerkiääs värkätä toisenki boksin ni mä meinaan koittaa tappaa siinä herneitä. 

Tulevana lauvantaina on Turun Kiikurien kevätkonsertti ja oon siä Urhon kans esiintymäs. Monenmoista harjotusta täs on ollu tota keikkaa varte ja meinasin, että kun mä ton saan alta pois, vois ainaki harkita saattavansa loppuun ikkunanpesut sun muut keskenerääset kevätsekoilut. Ihanku mun vapaa-aika jotenki merkittävästi lisääntyis kun viikottainen harrastus jää kesän aijaksi pois. Urho on kesä- ja heinäkuun muutenki pois päiväkodista ni joo, tottahan mä kerkiän entistäki paremmin teherä kaikkia mukavia kotohommia! 

Toisaalta, täs voi viä kesän kuviot mennä aiva uusiksi. Ai oonko ehkä saamas töitä? Juu en oo, sitävastoin äijän työmaalla on yt-neuvottelut ja maharollisesti lomautusta pukkaa. Ittelle sopivia työpaikkailimotuksia ei oo liiemmin näkyny. Tai no tänään ku kattoin, ni oli pari jotaki enemmän ja vähemmän labrahommalle haiskahtavaa työpaikkaa auki, mutta mutta...

Ei sitä pitäs tietysti olla kauhian valikoiva, mutta minkäs teet, kun ne tosissaan valikoivat tyypit onki siä työhönottopuolella?! Jos joku homma näyttää vaatimuksiltansa ja sisällöltänsä heti siltä, että eheii, ei mulla oo tonne minkäämoisia maharollisuuksia eikä tuo tunnu muutenkaa eres pätkääkää kiinnostavalta, ni kannattaako silloon mitää hakemusta eres rustata? Okei, tiän kyllä että ei sitä työtä ainakaa niinkää saa ettei eres haje. Mutta se on vähä sama ku ettis asuntoo tai vaikka autoo: ku näkee ilimotuksen ja siitä ne oleellisimmat tierot, ni kyllä sen heti jotenki tuntee, että mikä tuntuu kiinnostavalta ja ittelle sopivalta ja mihkä vois rahkeet riittää ja sitte taas toisista tulee heti semmonen olo että ei saatana, ei tää kyllä oikeen nappaa, ei tää oo mun heiniä ensinkää. Eikä se eniten arveluta, että pärjäiskö täs hommas jos sen sais, mutta kun kattoo vaatimuksia/toiveita siitä, mitä hakijalla pitäs olla eikä ittellä oo vastata oikeen yhteenkää niistä, ni siitä jo tietää heti, että yhtä hyvin voi pyhkästä työhakemuksella puonsa, jos se netitse jätettävällä hakukupongilla olis maharollista. 

Lähestyvästä kesästä huolimati mä suuntaan katseet syksyyn siinä toivos, että saisin jonku opiskelupaikan. Sitä orotelles koitan nauttia kesän touhuusta, sikäli ku mitää saa touhuttua. Plokikiriotuksekki on tämmösiä hätääsesti vasurilla sutattuja paskoja (jos ne tähän asti on vaan ollu pelekästään paskoja) ku pikkujannu kehittää tuos koko aika jotaki omaa show'ta. Jostain se kävi hakemas sitruspuristimen ja nakkas sen tähän tietokonepöyrälle, sitte se tempasi hiirimaton mun hiireni alta ja lopuksi kävi lyömäs päänsä pianohon. Et ei kannata ihimetellä, miks mä tua tekstin aluus mainittin MELEKEEN siivonneeni ja MELEKEEN pesseeni ikkunat...

Taitaa käyrä tänäki vuonna vanahanaikaaset eli se kevätpössährys iskee sittekki. Rami menee tänään hankkiin jotaki puutarharomppeita ja kunhan vaan saadaan enste jonkumoinen sopiva alusta aikaseksi, ni koitetaan, saisko siinä tomaatin pysyhyn hengis. Melekeen mä voin kyllä aiempien vuosien puutarhurikokemuksellani sanoo, että tuskin pysyy, mutta luupää ku on, ni pakko on koittaa. 

Tuos Lärvikirijas yks päivä pohoriskelin tätä meirän puutarhaa, että kuinka on kivikkoosta, kuivaa, vaatimatonta ja ehkä jopa rumaaki, ni eikähän siitä jälleen kerran saatu aikaan joku Tuksu&Ike -"puutarha"väännös.

Yleensähän se oon minä, joka ensinnä on vääntämäs asioosta esiin myös sen kaksmielisyysversion, mutta tuolla kertaa mä olin aatellu tosiaan ihan tuota pihamaata enkä mitää muuta pusikkoo. Mutta ku asiaa oikeen ajattelin, ni kyllä siitä ihan hyvän kaksmielisyyren sai, ku kehaasin rumaa ja kuivakkaa puutarhaa ihan omistajansa näkööseksi. Onneks jätin mainittematta puutarhas viihtyvät ötökät ja naapurista aika ajoon tuprahtelevan paskanhajun. Ja ehkä myös on paree, että jätin mainittematta myös naapurin Jorman täs yhteyres.

Mut jos ny ei puhuta kaksmielisesti, ni siitä täytyy olla sentäs onnellinen, että kärmekset pysyy pois puutarhasta. Niitä on tua lähimaastos tullu ny tänä keväänä vastaan vähä turhanki kans. Hei oikeesti, voitte jo lopettaa ajattelemasta kaksmielisesti! 

Piti eileen lunastella apteekista uurenkarhia kyypakkaus ku Urho oli meleki kävelly yhyren kyyn päälle tua palas matkaa. Siitähän ny vängätään, onko kyypakkauksesta eres mitää hyötyä, mutta sanotaan näin, että ehkä sen olemasolo on niinku henkinen nitro siltä varalta, että käärmehavainnot aiheuttaa ylimääräsiä syrämentykytyksiä. 

Kevään kunniaksi Sisu on päättäny ruveta oikeen puhemieheksi! Se on viikon aikana lausunu varmaan enemmän sanoja ku isänsä! Sisun repertuaariin kuuluu sanan "kiikku" lisäks nykyään myös "peppu", "pipo", "hei", "Sisu", "pappu" (lamppu) ja "kakka". Ja kuten äitinsä, myös Sisu on jo omaksunu jonkulaatusen kaksmielisyyren, koska sana "kakka" tarkottaa Sisun mailmas myös kukkaa ja tukkaa. Tai sitte se on äitinsä kans samoilla linjoilla siitä, että useimmat asiat on vaan yhtä ja samaa paskaa, mutta vaan eri paketis. 

Ei maar. Jos menis vaikka pesehen vähä ikkunoota, ni sais sisälläki nauttia auringonsäteistä.