sunnuntai, 28. syyskuu 2014

Kaksi aamua jäljellä

Mä kävin tuos vähä aikaa sitte yhyres työhaastattelus. Pärjäsin ihan hyvin: hopiamitali tuli! Jos kyse olis ollu urheilusta, ni sehän olis ollukki ihan hyvä saavutus, mutta harmi vaan että työpaikoosta kilipailles vaan voitto on se millä tekee yhtää mitää. Saatanan vittu. Kerkesin jo olla varovaasen toiveikas mut ihan turhaan. Olishan se ollukki aiva liika hyvä mäihä ollakseen totta!

Mut jotain hyvääki. Meinaan ku mä tua aikasemmin marajin, että omas voinnis on ollu vähä toivomisen varaa, ni ny alakaa taas olla asetukset kohorillansa. Mulla oli meinaan jostain tuntemattomasta syystä maha aiva sekasin melekeen kolome viikkoo eikä semmonen oo mulle ollenkaa tyypillistä vaikka vähä vammanen oonki, meinaan laktoosivammanen. Ruoka ei vaan yksinkertasesti pysyny sisällä päiväkausiin, lekuris otettiin jokamoisia kokeita eikä niistä selevinny mitää sen kummempaa muuta se, että hemoglobiini oli pikkusen matalahko ja se ny taas ei selittäny mahavaivaa ensinkää. Tuos kuluneella viikolla lääkäri vaan tuumas, että kattellaan ny viä et josko kumminki menis ittellänsä ohi, jos se onki vaan joku pitkittyny virustauti mikälie, ja ny alakaa vaikuttaan jo normaalilta!

En tiä olisko viikonlopun pulla- ja keksipitoonen ruokavalio jotenki edesauttanu paranemista, hah hah. No, vaikka oliski, en aatellu jatkaa samaa enää huomenna... Sama ruokavalio varmaan pelasti mut kuihtumiselta, kerkishän tuos jo painoki tippua pari kiloo mut kaipa se pudotus on jo muisto vain. En sitte tajua mikä mahto olla vikana, ei mulla kuitenkaa ollu mitää semmosia mahataurin elekeitä että olis yrjöttäny tai et olis ruokahalu ollu hakuses, ja pitääsin aika hyvänä taudin tarttuvuuden tai tarttumattomuuren mittarina sitä, että mukuloilla ei oo ollu niin minkäämoista mahavaivaa ennen eikä jäläkeen mun paskahalavauksen. Mut oli mitä oli, ni näyttäs siltä että meni jo!

Niin et on se hienoo et pari vimppaa työpäivää voi istua työpöytänsä ääres eikä paskahyyskäs! Mut mitäs sen jäläkeen? Tuntuu ihan perkeleen pahalta jättää työ, josta mä torella tykkään sekä työyhteisö, mihinä oon viihtyny oikeen mainiosti. Pahinta on se, että täs kerkes jo niin kiintyä tähän mukavaan elämänmenoon, misä oli about kaikki oleellinen kohorillansa ja nyt se asetelma menee taas paskaksi eikä oo harmainta hajua, kauanko sitä joutuu taas kestään. 

sunnuntai, 21. syyskuu 2014

Kaverin polttareissa

Tuli täs viikonvaihtees vähä käylährettyä Isojoella, ku kaverilla oli polttarit. Lähärin heti lauvantaiaamusta yksinäni ajeleen porukoille ja jos ennen oon pitäny jotaki kolomituntista autoilurupiamaa, etenki semmosta misä pitää itte olla ratin takana vittumaisena ja tympiänä suorituksena, ni nyt huomasin suorastaan nauttivani siitä! Ei sitä ny aiva joka päivä saakkaa olla kolomia tuntia aiva YKSIN, kuunnellen samalla mieleestänsä musiikkia TÄYSILLÄ ja joutesansa voi vaikka soitella jollekki iliman, että kukaa keskeyttää puhelua tai että taustamöykkä on sitä luokkaa ettei puhelimes kuule eres omaa ääntänsä. 

Mut joo, en mä kauvaa keriinny porukoilla homehtua ku piti jo rientää noutahan maajussin morsiansa pois kotuansa. Yks sälli oliki siltä jo tuos vähä aikasemmin nerokkaasti tierustellu, että "miltäs ny tuntuu ku plikat järkkää sulle salaa polttareita?" mutta pikku spoilerista huolimatta morsmaikku oli meleko hölömistyneen näkönen, ku kolome akkaa, jokka ei ny normisti tuosta nuon vaan paukahra kylähän, tunki tupihin ja käski pakata mukuloolle yökyläilykamat mukahan ja omahan veskahan piti jemmata puhtaat alusvaatteet ja ajokortti :D

Sitte tuliki kohta noutaja: meirät hajettiin kylille hienolla Lincoln-merkkisellä kiesillä ja siä sitte orotti muutama emäntä lisää, et ei me ihan neljän hengen porukas polttaria vietetty, vaikkaki kemut oli pistetty pystyhyn aika lyhkäsellä varoaijalla. Perunafarmarin tuleva muija sai päällensä huivin, essun ja kumpparit ja sitte se sai lykkiä pinkkiä kottikärryjä ympäri kylää ja kaupitella perunoota vastaantulijoille. Kauppa kävi ku häkä vaikka jo vähä epäiltiinki myyntiartikkelia raakasti ylihinnotelluuksi. Tai sitte ihimiset maksoo mieluusti vähä kipurahoja ku raukka parka oli joutumas naimisiin! Taikka sitte yksinkertaasesti pottujen vilikasu oli useimpien mieleen, olihan tarjolla kumminki Isojoella viljeskeltyä pottua ;)

Sitte oli ohojelmas saunontaa Lauhanvuoren kupees. Perinteiset morsiussaunataiat jäi tekemättä, koska ei niitä ainakaa perheenlisäyksen toivos olisi tarttenu teheräkkää ku tulevalla avioparilla on jo pari tenavaa valamiina. Saunan päälle morsiamelle pistettiin päälle kunnon pornovermeet, oli verkkosukkiksia, tekoripsiä ja -kynsiä, niittiä ja nahkaa sekä kokonaisuuren kruunas blondi peruukki, joka muute näytti häkellyttävän normaalin väriseltä vaikka oliki istutettu varsin tummaverisen neitosen päähän.

Saunalta siirryttiin yhyren seurueen jäsenen kämpille syöpötteleen ja juopotteleen (lisää) ja kymmenen korvilla siirryttiin baarille ku siä alako joku tietokilipaalu. Tosin aika moni osallistujista oli sen verta tierottomas tilas että pistesaalis jäi laihahkoksi. Juhulakaluki anto niin ylen kaikkensa kesken visaalun, että aiva väsähti ja tämä lähti sitte kotionsa jo siihen aikaan kun siä baaris normaalisti vasta väkiä alakaa lappaa sisälle! 

Loppuehtoo meniki sitte monenkirijavia juomia kumotes, pääosa kumoutu sentäs omaan kitahan eikä esim. kenenkää sylihin. Karaokeski oli tietenki käytävä vinkumas ja tanssilaattialla oli käytös parhaimmat liikesarjat. Pilikun jäläkeen mettästin ittelleni taksikyytin porukoitten päämajalle. Vetelin jääkaapista kourallisen meetvurstin siivuja suolasennäläkääni ja sitte läksin petihin menettähän loputki tajunnastani.

Saa nähärä, koska se tajunta palautuu ennalleen. Yleensä sitä jotenki jaksaa tätä elämän pyöritystä sillä lailla että nukkuu viikonloppusin vähän pisempään ku arkena, mutta sitte ku on jotaki humputesta, ei saa univajetta kuitattua sitäkää vähää. Sitte ku tämä sattu ny olla jo toinen viihreviikonloppu putkeen, ni täshän on kaiken aikaa aiva töttöröö väsymyksestä! Ja viä ku ehtookauret kiriottelee paskaa nettiin sen sijaan että menis vaikka maate :D Et jos tuleva työttömyys muuten vituttaa, ni se hyvä puoli siinä on, että luultavasti se tuo helepotusta tähän univelekavankeuteen!

Mutta väsy ja krapula ny vaan on hinta siitä, että joskus pääsee vähä bilettään ja pitähän hauskaa! Ja mikä riemastuttavinta, tulos on tietenki viä ne kaverin häät, että eipä aikaakaa ku saa taas juhulia ja vihellellä ilosesti kilipaa oman maksansa kans!

tiistai, 16. syyskuu 2014

Paluu tyhjäntoimittajaksi

Tänään varmistu se mitä olin pelijännykki, eli mun työsopimusta ei jatketa tän kuun perästä enää. No, ei siis mikää yllättävä juttu, mutta kyrpii se silti, ku viä vähä aikaa sitte oli eres pienen pientä maharollisuurentynkää että olis voinu ainaki lyhkästä jatkoo ollakki. Mut näillä mennään, taas vaihteeks. 

Ehkä tätä asiaa on jo mielesänsä keriinny vatvohon ja vitutteleen niin paljo, ettei oikeen irtoo mitää nasevaa sanottavaa. Olipahan vaan kiva hetken aikaa olla tyytyväänen elämäänsä ja siihen että ylipäätänsä OLI jotaki elämää. 

Tasan kaharen viikon päästä oon näihin aikoihin varmaan menos nukkuun kans ja seuraavana päivänä heräänki pitkästä aikaa ensimmääseen työttömyyspäivään. Voi vittu, siitä kyllä varmaan taas alakaa oikeen elämäni huippujakso. Ja pitääki olla viä just tämmönen aika vuodesta, ku muutenki on pimiää ja ankiammaksi menee. 

Muutenki täs on ollu vähä muresta, meinaan oma terveyrentila hiukka reistaa, mut kerron siitä sit joskus lisää jahka sais enste ittekki seleville että mikä helevetti täs ny oikeen sakkaa. Äijä arveli, että mä oon vaan ressannu liikaa näistä työkoukeroosta, mutta sitä mä en kyllä usko. Tietenki tää epävarmuus on ollu vituttavaa, mutta itte työstä mä oon kyllä suorastaan nauttinu. 

Huokaus. Jos sitä vaikka lähtis itkeen ittensä uneen. 

torstai, 11. syyskuu 2014

Kasvu- eiku kutistumistarinaa

Sori heti kättelys että mä taas tuuppaan ruutuun jotain typeriä kuvia ittestäni ja että jos jotaki paremman näköstä kaipaatte silimienne etehen ni olokaa hyvät, netti on maharollisuuksia täynnä. Ettikää vaikka joku fitness-rehentelyploki, voitte nähärä jopa hieman lihaksia, joita on huolellisesti reenattu kanniskelemalla kameraa ympäri kuntosalia. Mä ku en jaksa lähtiä merta eremmä kalahan, oon tyytyny räpsihin tai räpsityttähän ittestäni kuvia lähinnä koto-oloos. 

Tää on vaan mulle, ikuselle pyllerölle melekeenpä ennenkokematonta olotilaa, että mä kerranki täs elämäs tunnen olevani ensinnäki eres vähä josaki muuski kunnos ku rapa-sellases plus että viimeinki peiliin kattominen saa aikaan pääsääntösesti positiivisia ajatuksia eikä sitä ainaasta voi vittua ja hyi saatanaa. Epäälemättä moni aattelee nuota jäläkimmääsiä erelleen mut nähtyänsä, mutta jotain on varmaan naksahtanu sikäliki enempi kohorillensa ku huomaan ajattelevani, että AIVA SAMA! Mä oon tämmönen ja muut on tommosia. Ei kai siinä sen kummempaa. 

Löysin koneen uumenista eräänki kuvatuksen, joka on otettu pian Sisun syntymän jäläkeen, eli kaikki oleelliset raskauskilot (ihan niiden tavallistenki  ylikilojen lisäksi) on talles jne, ja jo pelekästään tissit paino siihen aikaan ainaki kuus kiloo, enkä tarkota että yhteensä. Oikianpuolooses kuvas on sama taistelupari noin kaks ja puoli vuotta myöhemmin. Molemmilla on tukka vähä venahtanu, mutta muunmoista kasvua ei onneksi ookkaa tapahtunu muutaku tuos pienemmäs tyypis. 

IMG_8376muok-normal.jpg IMG_0370muok-normal.jpg

Jutun kruunuksi pistän tietysti viä tuoreen kuvan joka on ah niin ajan hengen mukaasesti räpsäästy ihan itte peilin kautta. 

IMG_0718muok-normal.jpg

Mä muistan viä joskus Sisun synnyttyä miettineeni, että joo en mä tästä varmaan ikinä kauheesti tuu laihtuun, sit ostin jonku uuren retun ja olin jopa ihan olevinani tyytyväinen tilanteeseen et jes nytpä minä päätän olla sinut makkaroitteni kans enkä ota mitää laihtumispaineita. Joo-o, jos olisin pitäny tuon elämänasenteen ni paljokohan mä nyt painaasinkaa - ja pystyysinkö eres puolivakavalla naamalla väittähän, että oon tyytyväänen, mitäs "parista" liikakilosta..! 

Emmä mikää riukutikku oo enkä semmoseksi eres tuu vaikka tekisin mitä ku on vähä tämmöstä latohartia- ja hehtaaripersevikaa. Jos olisin tosissani laiha, pärjäisin varmaan hyvin siinä villitykses, minkä kuulemma jokku teinit on keksiny, et ku pistää jalat yhteen ni reisien välihin pitää silti jäärä kolo ku erestä päin kattoo (enkä tarkota ny sitä yhtä tiettyä koloo mikä yleensä ämmiltä reisien välistä löytyy paino sitte minkä verta hyvänsä!). Mulla on lantio jo sen verta leviää tekoo että jos reisis ei olsi pläskiä ni millä mä neki yhteen kunnolla pusertaisin, kun ne on kiinnittyneenä niin kauvas toisistansa :D 

Jos joku ny aattelee, että voi jeesuksen itteensä täynnä oleva (ruma) akka, ni senkus vaan, mutta siitä huolimatta tän(kää) kiriotuksen tarkotus ei oo mikää pröystääly, vaan haluan yrittää taltioira eres pienen palan tätä onnistumisen iloo, parantunutta itsetuntoo ja hyvää oloo, jos se vaikka auttaas mua joskus myöhemmin palaahan ruotuun jos ja kun tulee sellasiaki vaiheita taas etehen, ettei huvittasi nostaa puota penkistä muutaku jääkaapilla käymisen tähäre ja muutenki kaikki vituttaa. 

Jääkaapilla käymisestä tuliki mieleen, että mun keväällä alottamani, tai pikemminki jatkamani karkkilakko olis päättyny tän kuun aluus, mutta päätin ny viä jatka hyvin sujunutta lakkoo ainaki marraskuun loppuhun asti samoilla säännöillä, että kuus on yks karkkipäivä (jolloin myös sipsit jne sallitaan) ja tarvittaes pari jäätölöpäivää viä erikseen. Joulukuus mä kyllä meinaan vähä lieventää sääntöjä ku kuitenki puskee konvehtia joka nurkan takaa, ei täs ny kuitenkaa oo tarkotus ittiänsä hengiltä piinata!

Yks päivä tuos mä heitin kaapista helevettiin kuudet housut. No okei emmä niitä menehen heittäny, tosiasias mä vaan siirsin ne aktiivikäytös olevien rytkyjen loorasta vaan toiseen kaappiin orottaan, jos se päivä joskus valakenis että sais aikaseks varata jonku kirpparipöyrän ja että sieltä viä joku jopa ostaas mun vanahoja lumppuja. Kokolappuja tuijottaen suurimmat pökät oli kokoo 46 ja olihan ne ny ehkä jo aika pistääkki pois ku täs parin viimme viikon aikana oon hankkinu parit uuret housut kokoo 38 tai 40. Ihan itteeki hämmästyttää, oonkohan mä eres syntymäni hetkellä mahtunu 38-kokosiin kuteisiin :D 

Ja mainittakoot muute viä tuosta mun uuresta harrastuksesta mistä viimmeksi kiriotin, että ei olis kannattanu antaa verkkaasen taharin hämätä: tänään on meinaan ehtoota kohti tullu keskikroppa aiva saatanan kipiäksi! Aamulla viä kuvittelin, että eihän se jumppa tainnu tuntua misää, mutta oi miten vääräs olinkaa, kerranki! Ja silloonki hyvällä tavalla! Ehkä mun pötsilihakset on vaan ollu niin kauvan toimettomina ja laiskoona, että niitten kesti kokonaisen vuorokauren älytä, että hei täshän on ny suoritettu joku liikuntasuoritus, nyt siis kuuluu kipeytyä...

Mut nyt suihkuun ja maata, ni jaksaa osallistua viikonlopun vähä toisenmoisiin "urheilu"tapahtumiin. Perjantaina pitäs mennä kuoron mukana esiintyhyn ja lauvantaina meen yksiin bileisiin. Ou jea, on tää elämä välillä ihan mahtavaaki!

keskiviikko, 10. syyskuu 2014

Uusi harrastus

Mä ku oon hiukka ruvennu pitähän huolta kunnostani, ni kohta tarttis varmaan alakaa huolehtia myös mun pääni sekoomisesta, ku mä tuos vähä aikaa sitte menin ja ilimottauruin johki JUMPPAAN! Hei hah hah, minä johonaki ryhymäliikuntatunnilla, voi ristus perkele!

Se jumppa alako tänään ja se siis oli ihan vaan "jumppaa", eikä mitää ulukomaankielisillä trendisanoilla kuorrutettua bullshittiä. Mä kyllä vähä osasin aavistella, että näinki vanhanaikanen lajivalinta on houkutellu paikalle pääasias mua meleko reippaasti vanahempia akkoja eikä siä jumpas ny meno sikäli päätä huimannu, että ei siä riehuttu hikipäis mutta kyllä mä silti aavistelen, että huomenna saattaa jokku reisi- ja mahaläskien uumenis vuosia uinuneet lihaksentyngät ilimootella olevansa sittekki hengis. Ja hei mikä riemastuttavinta, taustamusana ei suinkaa luukutettu mitää uusinta discopoppia vaan mankkarista pauhas jotaki kasari-iskelmää :D Ou jee. Kyllä taas metalliämmän syrän lämpes. 

Se hieno puoli tuos tänpäiväses jumpas oli, että liikkeet oli sen verta simppeleitä että tämmönen jumppakarsastajaki pysy kärryyllä. Ku joskus monta vuotta sitte kävin kaverin kans josaki vähä nuorekkaammilla jumppa(?)tunniilla ni puolet ajasta meni siihen, ku mä koitin arvailla, että mikähän saatanan askelkuvioliikesarjahytkytys ny olikaa joku greippi tai banaani tai mitähän vittuja ne termit olikaa mitä niistä vemputuksista käytettiin. Et olisin tarttenu enste jonku sanasto- ja alakeiskurssin ni ei olisi neki tunnit tärvääntyny sätkies ihan väärään suuntaan. Et ehkä täs vaihees kun mä opettelen sietään tommosia joukkohikoiluhommeleita ni on paree että siä saa vain keskittyä siihen hikoiluun eikä ajattelemiseen. 

Tää jumppaharraste oli siis ennakointia tulevan talaven varalle, ku mun pyörääly lopahtaa siihen paikkaan ku rupiaa tiet vetähän jäähän ja aattelin, että jotaki korviketta on keksittävä, vaikka sitte vähä huonompaaki, ku pelekkä kävelyllä käyminen on pisemmän päälle aika puulta maistuvaa, varsinki talavisin. Mut jos ens talavena vaikka näkyys vaihteeksi vähä luntaki, ni tiä vaikka nostattais vähä hulluusastetta ja ostais sukset!!!