keskiviikko, 26. marraskuu 2014

Tukka takana (elämä edessä?)

Kävin eileen parturis. Oon jo kauvan käyny Turus samas paikas tukkalääkärillä, ja paikka siis on Rock'n style. Ihanaa, ku on jo aikaa sitte löytäny kampaamon, mihkä menee aina mielellänsä ja joka kerta sieltä saa poistua tyytyväänen virne naamallansa! Niin ja tukkaki on tavallisesti kotomatkalla helevetisti paremman näkönen mitä s'oli parturille päin mennes ;)

Jo viimme käynnillä päätin varovaisesti koittaa semmosta vähä toispuoloosta tukkamallia ja värinä erelleen punanen tummanruskeilla raidoilla jne höystettynä. Valittu linja ku oli ihan hyväksi havaittu, joten sillä pysyttiin, mutta sitä toispuoloosuutta pistettiin vaan vähä lisää ja punasen lisäksi pistettiin päähän myös aiva mustaa. 

Yhteen valokuvahan oli vaikia saara näkyvihin molemmat puolet mun kuulasta, joten oli pakko ottaa kaks kuvaa. Tai siis oikiastihan kuvia otettiin joku viiskymmentä, ja niistä kaks kehtaa julukasta. Mut niiski mä näytän ihan joltain drag-queenilta, kattokaa ny mikä aataminomenaki mulla on tos ekas kuvas. 

 

Nothing's what it seems to be...

IMG_1165muok.jpg

...I'm a replica, I'm a replica...

IMG_1173muok.jpg

...Empty shell inside of me, 

I'm not myself, I'm a replica of me

(Sonata arctica, Replica)

tiistai, 18. marraskuu 2014

Itkuhälytin lähti - mitä jäi?

Kun täs ny on onnistunu jonku verran taas muuntaan tarpeettomia lastenkamoja rahaksi tai muuten vaan saanu jotain sälää tuupattua eteenpäin enemmän tarvitteville, ni sitähän vois vaikka iskee jonkumoinen haikeus, ku vauvatavaroista luopuminen merkkaa kuitenki yhyren elämänvaiheen jäämistä taakse. 

Jos mä aiva rehellinen oon, ni mä en kyllä tunne yhtää haikeutta. Hyvä vaan ku saa ylimäärästä kampetta pois nurkista ja mahtavaa ku lapset varttuu. Joo, kerrankos vaan muksut on pieniä mutta kyllä se mun mielestä on ihan tarpeeksi. Nykyään ku kuulee jonku tuttavan olevan paksuna taikka kun jolle kulle syntyy vauva, ni okei, onhan se ihanaa ja vauvat on kyllä söpöjä, mutta jotenki sitä samalla ku pääsee lausuun jotain vauva- tai raskausonnitteluita ni mielesäni mietin, että huh huh onneks ei napsahtanu enää omalle kohoralle! 

Aina välihin kuulee näitä heittoja, että "kai te ny viä tytön teette?" Juu ei teherä, ei enää minkää merkkistä! Kato ku tän perheruletin paikallisen version säännöt on niinki yksinkertaaset, että yks tenava on liika vähä mutta kolome on jo liikaa, ni ei siinä hirveesti jää vaihtoehtoja, että mikä sitte olis se sopivin määrä ;) Sitäpaitsi poika s'olis kumminki, jos mä lähtisin tyttölasta yrittähän. 

Mua vähä hämmästyttää se, kuinka monet haikaalee lastensa vauva-aikojen perään, tai toistelee, kuinka "se oli elämän hienointa aikaa, kun lapset olivat pieniä"! Onko mun muksut viä sen verta pieniä ja simppeleitä (???) hoidettavia, että tää on nyt sit niinku just sitä "hienointa aikaa", jota mä kaipaan sitte vasta ku poijat on jotain finninaamaasia mopoteiniä? Vai onko siitä väsyttävästä ja rassaavasta vauva-ajasta aikaa vasta sen verta vähä, ettei sitä tulis mieleenkää kaipailla? 

Vannomatta paras, ehkä mäki tosiaan muutaman vuoden päästä huomaan lässyttäväni, että voi kyllä se oliki niin ihanaa ja heleppoo, kun mukulat oli aiva pieniä, mutta tällä hetkellä mun mielestä parasta on muksujen kasvaminen, kehittyminen ja se kuinka ne oppii ja oivaltaa uusia juttuja. Sisu on jo kovin omatoiminen mones jutus, sillä on tosi tiukka "MINÄ ITTE"-hönkä päällä ja Urhon uusin taito on se, että se osaa jo kirjottaa iliman, että sille sanellahan taikka että kattois mallista, mikä kirijaan tulee minkäki jäläkeen. Sisu tietty ottaa mieluusti mallia Urhon numero- ja kirjainkotkotuksista ja se onki niin naamaa kun se osaa piirtää paperille seiskan :D 

Tänään sain netin välityksellä myytyä pois itkuhälyttimen. Kaupanteon jäläkeen vasemmasta silimästä purskahti vähä vettä. Varmaan kylymästä tuulesta johtu se. 

sunnuntai, 16. marraskuu 2014

Kirppismyynnin saldo

Mä en yleensä tapaa pahemmin taivastella ajan nopeeta kulumista, mutta kun mä tänään kävin tyhyjäämäs loput romut mun varaamasta kirppariloosista myyntijaksoni päätteeksi, ihimettelin vaan, että joko täs ny muka nelijä viikkoo kerkis mennä?

Joskus ku Maskus oli hetken aikaa pystys yks lastenkamppeisiin keskittyny kirppis, mulla oli siä viikon pöytä ja jäin plussalle vaan jotain pari kolome kymppiä. Oli vähä sellanen olo, että meleki yhtä hyvin olis voinu lahajottaa ne sillä erää kaupaksi menneet kamat ilimatteeksi johki tai heittää roskiin, mutta mä en hirveen mieluusti nakkele hittohon semmosta, mikä on viä vähintäänki kohtalaasen käypää ja minkä voisin kuvitella saavani myytyä taikka annettua viä jollekki. Ja lahajotappa vaikka nettikirppiksellä ilimatteeksi jotaki, ni varmaan pääset kamoistas erohon mutta se joka ne haalii, ei kuitenkaa haali tarpeeseensa vaan myyräksensä etiäppäin. 

No, tällä kertaa mulla oli myytävänä muutaki ku lastenrettuja, jotaki 50 sentin hintasia minikokosia kuteita ku saa myydä vähä saatanasti että niistä jäis jotain kätehenki. Lastenkamppeitten lisäks myin jonku verran astioita ja muuta kodintavaraa, parit CD:t sekä aikusten vaatteita. Jokku muksujen talavikamat kävi kaupaksi meleko hyvin ja jokku kipot ja monenmoista sekameteliä sain myös kaupattua, vaikka olin jokusen tavaran tuonu sinne hyllyhyn sillä ajatuksella, että jos joku nää tosissaan ostaa, ni mä oon Jeesus. 

Kai mun sitte pitää kohta itteeni tituleerata Jeesukseksi, ku mun loosista meni muun muaas VHS-formaatis oleva Titanic-leffa, pari aihepiiriltään erittäin epäkiinnostavaa kirjaa, joku supermauton koriste-esine, maailman törkeimmän ruma jouluaiheinen tuikkuteline sekä jokunen sellanen lastenvaate, mikä oli omilla sälleillä jääny pitämätti epäkäytännöllisyytensä taikka rumuutensa tähäre! 

Tottahan ny paljo jäi myymätikki, mutta pöytävuokrien jäläkeen jäi kourahan pitkälle päälle toistasataa ja jos mä siihen lasken viä yhteen sen, minkä samas kaappien tonkimisrytäkäs sain diilattua kaverin kaveriille, ni parisataa ylitty komiasti! Toki on myönnettävä, että niillä reissuilla ku kävin loosiani siivoomas ja täyrentämäs, saatoin teherä itte yhyren jos toisenki ostoksen, ja äijäki vittuuli että mun kirppiksellä ramppaamiseen on kulunu jo enempi auton polttoainetta mitä se loosi ikänä tulee tuottahan, mutta ei anneta sen ny pilata mun ilooni!

Jees, ny kukkaros on kolominumeroonen summa rahaa (toisin ku pankkitilillä, enkä meinaa sitä, että siä tilillä niitä numeroota olis suinkaa usiampia...) mutta en aatellu sitä mennä prääsäähän mihkää kirpputoriille. Jotenki täs kuluneen 4 viikon aikana kerkis kehittyä pienimuotonen yliannostus sitä touhua kohtaan, niin kivaa ku oliki harvase päivä käyrä tsekkaamas, että mitä on menny kaupaksi. Kaiken kaikkiaanhan tietysti mun olis viisainta jonku aikaa pirättäytyä käymästä mihinää mualla ku ruokakaupas, ni rahat vois pysyä talles hiukka pisempään, kun ny sattuu oleen päällä tämmönen elämäntilanne, ettei sitä pätäkkää ny kovinkaa messevästi mistää tuu. 

torstai, 13. marraskuu 2014

Ei olisi pitänyt sanoa mitään...

SAATANA!

Suora lainaus erellisestä kiriotuksesta: "Erellisen työkokemuksen pohojalta tekis mieli elätellä toiveita, et vois jotain mahkujaki olla, mutta ehkä paree ku ei sano mitää ku hehkuttamalla etukäteen yleensä parahiten pilaa kaikki." Tänään mulle soitettiin, että kiitos vaan, mutta et ole jatkohaastatteluun päässeiden joukossa. Et kannatti taas elätellä toiveita. 

Toinenki suora lainaus samaasesta sepustuksesta: "Viä ku tästä flunssasta pääsis - ni ja sais niitä töitä. Onneks ainaki tuo ensinnä toivottu toteutunee meleko varmasti lähipäivinä." Eileen piti käyrä lääkäris ku niin sanotusti OTTI POSKEEN, eli kuten aavistelinki, poskiontelotulehrus oli ja viä molemmin puolin. Tänään oon puoli päivää voinu huonosti ilimeisesti antibiootin takia, en mä muutakaa syytä keksi, minkä takia keskellä päivää yhtäkkiä rupes niin vitusti heikottaan ja yököttään (hei en oo paksuna torellakaan). Niin et ei tainnu toteutua tosta lainatus lausees mainituusta asioosta kumpikaa ihan nuon vaan. Ja jäläkimmääsenä mainittu ei toteuru varmaan vittu ikänä. 

Tänään on siis jaksanu tympäästä. Yöllä nukkuminenki oli yhtä pätkittäästä ku meikälääsen työhistoria, ku vuoroon molemmat tenavat hyppyytti mua ylähällä, toinen vessakäynnin ja toinen yskän livulla. Kirpparilla käynti sentäs hiukka piristi, ku kävin siä taas kyttäämäs, onko mun loosista mikää kelevannu eres varkaille. Muutama rompe ja rettu oli taas vaihtanu omistajaa, mutta siinä justiinsa hetki sitte sen kiitos, mutta ei kiitos -puhelun saaneena pohoriskelin, että jotenkaa tää kirpputorimyynti ei ny aiva korvaa sellasta käsitettä ku kuukausipalakka. Ja sitte yhtäkkiä alakooki se heikotus ja huono olo. 

Mulla oli tän päivänen nukkumarytmi ku jollaki alta yksvuotiaalla: enste yöllä herää sata kertaa ja päivän aikana ottaa parit tirsat - ja ehtoolla ei mensi nukkuhun perkele kirveelläkää! Onneks ne toiset päikkärit ja sen jäläkeen nautittu sapuska heleppas hiukka oloo ja sissinä painuin pihalle, aattelin että jos huono tuuli haihtuus eres osittain kävelylenkillä, niin ei tuu lauottua äijälle eikä kakaroolle mitää kovin harkittematonta settiä. Ku menin pihalle, tajusin, että täähän on ihan saakelin kylymä (suomeks siis olin pukenu turhan vähä), joten oli pakko JUOSTA palan matkaa että tuli lämpönen! Mietiin kyllä, että korjaako mun syränhalavaus ku tautisena paan hölökäksi, mutta nenäsuihkeis ja ties misä tropeis kieriskelleenä pieni pyrährys tuntu jopa oikeen mukavalle!

No, miellyttävästä juoksu-kävelylenkistä huolimatta on yhä sellasta lievää vitutusta ja pettymystä ilimoilla, mut onpa ny viä muutama onki vetes killumas. Mut ehkä mä toteen vaan ittelleni ominaisesti, että vitut niillä mitää saalista kumminkaa tuu, ni ei sitte ainakaa tartte pettyä, jälleen kerran. 

tiistai, 11. marraskuu 2014

Valonpilkahduksia marraskuussa

Viikko takaperin kävin työhaastattelus ja nyt vaan orottelen tietoo, että pääsenkö jatkoon. Haastattelu on siis kaksosanen. Erellisen työkokemuksen pohojalta tekis mieli elätellä toiveita, et vois jotain mahkujaki olla, mutta ehkä paree ku ei sano mitää ku hehkuttamalla etukäteen yleensä parahiten pilaa kaikki. 

Justiinsa naputtelin hakemuksen yhteen muuhun paikkaan, periaattees ihan kiinnostava seki mut sanoisin, että en nyt ihan kauheesti usko, että pääsisin sinne haastateltavaks asti. Lisäks nyt on avoinna pari muuta mielenkiintosta hommaa ja huomenna aattelin soittaa ja kysellä vähä tarkemmin...

Ristus! Ei oo viä ikänä työnhakeminen tuntunu näin mukaansatempaavalta! Yleensä hakemusten nakuttelu on niin saatanan pitkäpiimästä puuhaa ja sitähän se oli tietty tänäänki mut jotenki mä oon ihan epänormaalin toiveikas, että asiat tulee viä muuttuun..!

Lopuuksi pakko viä hehkuttaa toistaki asiaa, TAAS. Kun ensin rilluttelee laivalla ja laivareissun jatkoilla huolellisesti ja hankkii itelleen pitkäkestosen krapulan, joka muuntuu räkätauriksi ja kun sen kaiken viä yhyristää työhaastatteluressiin ni johan siinä painoki tippuu mukavasti. Tänään ku lysährin aamulla vaakalle ni ilokseni sain huomata olevani tasan 15 kiloo köykäsempi mitä olin pahimmillani!

Pahoittelut suht vähäpukeisesta kuvamateriaalista, mutta toivottavasti jotain lohtua tuoo se, että kuvas ei näy naamaa eikä persettä! Mut mä en väsy ihimetteleen noitten kuvien eroo, eka on otettu reipas kaks vuotta sitte ja jäläkimmäinen tänään. Alakuperänen tavotekki oli "vain" kymmenen kilon purotus mutta jos sitä ny samalla rahalla enemmänki tippuu ni tervemenoo vaan, ei tuu ikävä! 

vertaa.jpg vertaa2.jpg

Viä ku tästä flunssasta pääsis - ni ja sais niitä töitä. Onneks ainaki tuo ensinnä toivottu toteutunee meleko varmasti lähipäivinä.