lauantai, 28. helmikuu 2015

Viikonlopun poimintoja

Perjantaina kävin venyttämäs pinnaa poikien kans Ikeas ku tartti ostaa muksujen sänkyhyn sopiva patjansuojus. Lopulta siä ei ihime kyllä tarttenu kauhiasti pinnaa venytellä, ku enste käytiin syömäs ja tehtiin muutenki hyvin typistetty kierros myymälän puolella. Mukahan ei eres tarttunu kymmentä ennalta suunnittelematonta ostosta, vaan ostin tasan tarkkaan vaan sen patjasuojan enkä mitää muuta. No okei paitsi pussillisen Daim-karkkia. Mut senki oston mä olin suunnitellu ainaki 5 min etukäteen et ei se mikää heräteostos silleen ollu. 

Ikeakäynnin jäläkeen pinnaa venytettiin vasta Citymarketis ku kauppareisun loppupuolella poijat intoutu karkaahan pitkin Cittarin käytäviä ku päättömät kanat, mut onneks tosiaan vasta loppu- eikä alakumetriillä, ni sain ostokset hoirettua ainaki joten kuten kunnialla. 

Tänään pääsin kuoron mukana esiintyhyn yhteen vanhusten palavelukotihin. Näppäränä tempasin esiintymisretut niskahan jo kotona. Otin esiin mun asuhun kuuluneen valakosen pairan ja ku Sisu (jolla on muute tänään nimipäivä ihan ensimmäästä kertaa!) sen näki, se kysyy, että "Onko tuo se patjansuojus?" :D

No, "patjansuojus" sekä muut nykymuodin mukaaset rytkyt päälläni riensin keikalle ja ku homma oli ohi, muistin viä, että lupasin käyrä kotomatkalla pikasesti kaupas. Eihän siinä muuten mitää kummaa olisi ollukkaa, mutta mulla oli tosiaan mukanani vaan ne esiintymisvaattehet. Kylähullun maine oli siis (taas) varmistettu. 

Välttelin tiukasti katsekontaktia kenenkää kans Ruskon S-marketis ku marssin sinne ruutunen huivi pääs sekä kansallispuvun hameen sekä riemunkirijavan essun helemat takin alta vilikkuen. Viä ku olis ollu joku pahavikuppi käres ni olisin varmaan menny jostain romanialaisesta kerjälääsestä. No, en tiä kiinnittikö kukaa mun ulukoasuuni eres mitää erityishuomioo, ainakaa likikää niin palijoo ku mä itte, tai sitte ruskolaaset on tottunu näkehen kaikenmoisia pyöröötä maisemis ennenki, mut selevisin kotio ja vaihroon patjansuojukseni sun muut härvelit kotoosasti rönttäverkkariihin ja -T-paitahan. 

Ja kas näin, täs oli katkelma mun hurjaaki hurjemmasta viikonlopustani! 

tiistai, 24. helmikuu 2015

Kirppistelyä ja kipristelyä

Sen verta nuo erellisellä kirpparimyyntiyritelmällä myymäti jääneet romut jäi poltteleen, että tänään vein taas roinaa myyntihin. Sopivasti viä tuli tuos viikonvaihtees oltua porukoilla, ni sieltäki irtos mukahan hiukka lisää myymistä. 

Ku olin tuupannu omat kamani myyntihin, nimittäin kahteen kertaan, koska eka yrittämällä olin tukkinu romuni vahingos väärään loosiin, tein tietty viä oman silimäälykierroksen. Ja pakko myöntää, että tein sen ihan kattellakseni, löytyyskö jotaki ostettavaa, koska jos omat kamat on ollu myytävänä kymmenisen minuuttia, en voi väittää kierrelleeni siä kirpparilla sen tähäre, että jos joku olis levitelly mun romppeita vääriin lokeroihin. No mukahan tarttu sitte yks lastenkirja ja lisäks lunastelin vähä lisää hintalappuja omia tavaroitani varte. 

Maksaesani mun ostokset, kassatäti ojenti mulle aiva siloosen vitosen setelin. Se ties kertoo, että kun setelin taittaa ensimmäästä kertaa, ni saa toivoo jotaki! Voi hyvänen tähäre ku tommoset tilanteet on aharistavia, kun ne tulee aina niin puskista, vähä niinku tähärenlennotki! Ei kai mulla ny ikänä oo valamiina mitää ykköstoivetta ku tulee tilaisuus toivoo! Jos mä olisin nyt jääny siihen kassan päähän arpohon, et mitä mä ny kaikista kipeimmin tarttisin, ni seisoosin siä varmaan viäki. Työpaikkahan se varmaan olis eniten tervetullu juttu mun elämähän (tai ei mulla mitää elämää oo, niin et ehkä sitäki olis voinu toivoo enste?), mutta jotenki luulen, ettei yhyren vitosen ryttääminen merkittävästi paranna mun kuppaasia työllistymisnäkymiä, niin et mä sanoon sille kassamyyjälle, että mä toivon ny vaikka sitä, että ihimiset rientääs sankoin joukoin ostahan munki loosistani tavaroota. 

Eikö ookki muute aiva helevetin mielenkiintosta ku mä en oo tää plokis tänä vuonna jauhanu juuri muusta ku jostaki kirpputoriilla möyrästämisestä?? No kuten sanoin tua muutama rivi ylempänä, että ei mulla mitää elämää oo. Tää kirpparipuuhastelu on tällä hetkellä semmosta, millä mä koitan pitää itteni mukamas kiireisenä ja siitä mä saan eres hetkittäin jotaki muutaki ajateltavaa ku sen, miten saatanan vituttavaa, harmaata, yksinäistä ja kuppasta perkeleen saastapaskaa tää työttömän mettä- ja mökkipöyröön arkielo oikeen on. 

keskiviikko, 11. helmikuu 2015

Kirpparimyynnin saldo, vol. 2

Hain eileen kirpparilta jäljelle jääneet romppeet kotio ja tänään sai noutaa rahatki. Olin ihan tyytyväänen summahan, mikä jäi kätehen parin viikon loosivuokran (yht. 58 €) jäläkeenki. Hävikkikää ei ollu mikää kohtuuton, pahempaa pelekäsin. Lopulta teille tietymättömille pääty joku ehkä viis rettua ja yks kippo. Muutaman hävinneen kuteen kohoralla melekeenpä huokasin helepotuksesta, että pääasia ettei sitä tarttenu enää takasi kotio kantaa! Saattaas toki osa lumpuusta löytyä erelleen sieltä kirpparin sekasimpien loosien uumenista, mutta kyllä mä jo parihin kertahan tein huolellisen syynäyskierroksen kotiuttaakseni karonneet lampahat mut ku ei kerta löytyny, ni olokoot sitte. Ei siinä ny isookaa vahinkoo kumminkaa syntyny. 

Silleen kuluneet pari viikkoo oli oikeenki mielenkiintosia. Heti ekana päivänä, ku tonne kirpparille roudasin romppeeni, törmäsin siä yhteen vähä vanahempaan rouvahan, jonka tunnistin mun "loosinaapurikseni" siltä kirpparilta, mihinä mulla oli paikka tua loppuvuodesta. Vaihrettiin muutama sana siinä ja mietiin, että olipa hauska yhteensattuma. Mut ku mä törmäsin siihen aika monena muunaki aamuna (viimeks tänään!) ni tajusin, että hei tää taitaa ollakki joku elämäntapakirppisshoppaaja. Sillä on erelleen oma loosi siä toisella kirpparilla ja oon ihan varma, että se on heti aamusta ettimäs jotaki löytöjä ja laahaa niitä sitte sinne omaan pöytäänsä ja myy pikkuusen ostohintaa kalliimmalla. Paras muute oli, ku mä yhtenä päivänä käväsin Raisios yhyrellä vallan muulla kirppiksellä aikani ratoksi, ni tää sama rouva tuli mua siäki vastahan! 

Kyllä siinä muutenki paris viikos oppi bongaahan aina samoja naamoja. Parinaki aamuna ku olin jo hyvääsesti ennen kirpparin aukeemista paikalla, ni samat muorit ja faarit sekä tietyt limasen näköset nilikit siä päivysti uluko-oven takana. En tiä olisko pitäny itkee vai nauraa, ku näki sen revohkan jonottamas johki kirpputorille. Naurun puolellehan se olis kallistunu, ellei siinä olisi jotenki tuntenu näkevänsä myös pientä vilausta omasta tulevaisuurestansa :D 

Tietysti mä myös joka jumalan kerta, ku mä vein lisää myytävää omaan loosiini, kierrin koko mestan, jos olis vaikka löynny jotaki ostettavaa... eikäku tietty mä vaan tsekkasin, löytyykö mun omia kamoja vääristä loosiista retajamasta. Tunnustettakoot, että mukaan tarttu parin viikon aikana myös pari rettua, mutta ostosten lisäks tein myös erinäisiä havaintoja tarjolla olleista myyntiartikkeleista. Mä oon silleen vähä ulukona uusimmista muotihommeleista, mut semmoset Converse-tennarit on vissiin niinku kenkien Iittalaa. Vähä kulahtaneemmistaki popoista rosvotaan ihan saatanasti. Ja ilmeisesti ovat niin kuumaa kamaa, että ihan jopa puhki kuluneitaki kannattaa myydä muutamalla eurolla?

Tänään mä kävin sovittamas yhtä hupparia. Satuin tunkeen käteni sen hupparin taskuuhin ja riemukseni sain näppeihini ison tollon käytettyä räkäpaperia! Eikä muute ollu semmosta mössähtänyttä, mikä siis paljasti sen, että ei sitä hupparia ainakaa mistää suoraa pyykkinarulta oltu sinne kirpparille kiikutettu. Onneks se rettu oli sen verta ruman näkönen päällä, että ostamattajättämispäätös oli niinku viimeistään sillä selevä. 

Sitte muutaman astian kans kävi silleen, että kun ne oli enste ostettu mun pöyrästä, ni mystisesti heti seuraavana päivänä tismalleen samanlaiset kupposet ilimesty johki toiseen loosiin, paitsi että hintaa oli korotettu roimasti. Yhyrestä naarmusesta mukista älysin pyytää vaan jonku pari egee, ni sitte se sama muki oli kohta toises pöyräs myynnis kahareksalla eurolla (naarmuista tunnistin, että oli multa ostettu). Eniten vitutti se, että joku oli myös ostanu sen mukin sillä kahareksalla eurolla... No, itte olin sen ilimatteeksi saanu, joten nielin katkeruuteni, riemuittin siitä saaruista muutamasta roposesta ja hämmästelin, että kyllä täytyy olla kova hinku tiettyhyn kippohon, jos raapiintunu ja ihan normaalis arkikäytös ollu versio menee kaupan kahareksalla egellä. 

Multa myös ostettiin kuus jäläkiruokakippoo, kappalehinta oli 3,5 €. Seuraavana päivänä toises loosis myytiin jänskästi kans kuutta samanmoista kippoo, nyt hintaan 6,60 € / kpl. Enhän mä ny voi varma olla, että ne oli justiinsa samat, mutta tuohan ny on kuitenki aika perusmeininkiä, et kyllä mä MELKO varma oon, että siinä oli taas joku kuvitellu pääsevänsä käsiksi rikkauksiin ostamalla multa ensin jotaki alakanttiin hinnoteltua kippokuppoo ja vaihtamalla alihinnan tökeröön ylihintaan. No, täs kohtaa tunnustan, että osan niistä kipoista olin joskus ammoin ostanu varmaan tolta samalta kirpparilta tyyliin eurolla, ja ostin ne ainoostaan sitä varte, että mä voin ne joskus myyrä eteenpäin kalliimmalla :D Et kyl se pieni trokari vaan muski pääsee valloilleen tilaisuuren tullen, ehheh...

Eilesen jäläkeen mä kävin nuota tänne kasautuneita kiertoon joutavia kamoja lävitte ja osan kohoralla päätin vaan kylymästi, että rehaan ne suoraa kierrätykseen SPR:n pyörittämään Kontti-kauppaan, mikä siis diilaa lahajotuksena saatua kirppiskamaa. Olin sen paikan valikoimaan käynykki tutustumas viimme viikolla ja totesin, että se on tosiaan sellanen kaupaksi käymättömän kirppiskaman viiminen leposija, mihkä ihimiset käy dumppaamas kaikkee kaameeta ja sitte ne viä saa nurkkiensa lisäksi omatuntonsa puhuristettua, ku ne luulee teheneensä hyvänki teon, ku lahajottavat paskaa hyväntekeväisyyteen. Ja kyllä, näinhän mä just tänään toimin ittekki, ku vein ns. toivottomat tapaukset sinne pois omista silimistäni. No ei maar, oli siinä lahajotuspläjäykses ny jotaki ihan järkevääki kamaa, kuten vauvanvaatteita. Jokku äitiyspakkauksista saadut tusinabodyt vaan on semmosta settiä, ettei sillä viitti omaa kallista kirppisloosia aiva tukkia, koska a) niitä on tarjolla vähä joka toises loosis muutenki sekä siitä johtuen b) niitä ei saa kaupaks muutaku muutamalla kymmenellä sentillä (jos sittekkää), ni vähäkö niitä tarttis myydä ihan helevetisti, että jäis jotain kätehenki. 

No, siitäki huolimatta että mä nelijä kapsäkillistä vein vaatteita ja muita loimia kierrätykseen, ni silti mulla olis viä pari Ikea-kassillista vaatteita, kolome loorallista astioota sekä pari paksia erinäistä sekasälää mistä tarttis päästä erohon! Arvakkaa mitä mä siis meinaan teherä? Tietysti mä varaan kirppisloosin jostaki! Enkä eres mistä tahansa, vaan sieltä Wanhasta Nestorista, mitä testasin viimme vuoden puolella. Tiä vaikka siä törmäisin siihen yhteen tätihin taas! Se varmaan aattelee musta ihan samoin ku mä siitä, että "tuo taitaa olla joku pikkuusen höyrähtäny näihin kirpparitouhuuhin".

keskiviikko, 4. helmikuu 2015

Helmiä ja "helmiä", onhan helmikuu

Tänään oli varsinainen itkupotkuraivariaamu ku oli tarkotus lähtiä päiväkotihin. Urho sentäs käyttäyty hyvin, Sisu puolestaan suoritti ton pelekän raivariosuuden mut mä vedin sitte lopulta about koko setin, kunhan olin päässy kotio asti poikia viemästä. Vittu ku on muutenki kyrpiintyny tähän "elämän" "menoon" ni sitte ei hermot kestäsi pienintäkää vastusta, varsinkaa muksujen taholta, etenki jos kyse on jostain ihan älyttömästä päähänpistosta niinku tänä aamuna. Sisu kieltäyty pukemasta ulukovaatteitansa, vaikkei sillä oo normaalisti mitää vaikeutta tempasta niitä omatoimisesti päällensä. Ku ei maanittelu, uhkaalu, naama punasena mäkättäminen eikä mikää auttanu, tilanne niin sanotusti ratkes sitte siten, että kannoin poijan toises ja ulukoretut toises kainalos autohon ja nokka kohti päiväkotia... 

Ku palasin kotio, mua oli heti ovella vastas muun muaas surkee äiti-, säälittävä työtön-, vitun luuseri- sekä epäonnistunu paska -fiilikset! Mikä alaku päivälle! Kunhan sain porun lakkaahan sen verta että uskalti pistää ripsiväriä, valamistauruun käymähän kaupas ja kirpparilla. En tosin käyny "omalla" kirppiksellä viemäs mitää romuja, vaan poikkesin tsekkaamas yhyren toisen paikan tarjonnan. 

Kauppareisusta tuli mieleen, ku yhyrellä äiti-lapsi-aiheisella keskustelupalstalla pohoriskeltiin, miten hieno palavelu on semmonen, ku voi ruokakaupasta tilata ostokset kotiinkuljetuksella. Mä totesin vaan siihen, että täs niin sanotun elämän tilantees mä luultavasti kilahtaasin lopullisesti, jos mulle rehattas kauppa-asiat kotio - sehän tarkottas aina vaan enemmän kotona tyhyjän panttina kupattua aikaa, jos ei eres ruokakaupas pääsisi käymään! 

Ja tarpeetonta varmaan eres mainita, että mistää työpaikoista, mitä oon täs ny vuodenvaihteen molemmin puolin hakenu (eikä potentiaalisia työpaikkailimotuksia eres oo mitenkää hirveesti ollu), ei oo kuulunu mitää. 

Mut eipä hätää, mä meinaan viä toisen viikon pitää sitä kirppisloosiani pystys ja eikähän sieltä joitaki kymppejä jää kätehen! En vaan tiä onko kaman määrä suunnattomasti vähentyny. Laskin, että oon roudannu sinne tähän mennes noin 160 esinettä / vaatetta myyntihin ja ei eres kolomasosaa niinku kappalemääräs mitaten oo ostettu pois. Plus että justiin hinnottelin viä yhyren kasan kippoja ja rettuja, et ku myyntiaikaa on jälijellä kuus päivää ni voi olla, että jonku verran jää viä tavaraa käsihin - niin ja huomioitavaa on seki, että sitäki tavaraa, jokka ei täs kohtaa mihkää kirpparille asti oo viä eres pääsemäs, on myös aika lailla. Niinku jotaki kesävaattehia, piruko niitä ostaa ja myy keskellä talavia? 

...tai no, mä ostin eileen kirpparilta ittelleni shortsit et ei se oo hullu joka myy vaan se joka ostaa, meinaan kesäreleitä talavipakkasilla. Mut ne ny vaan oli niin vitun hienot - ja halavat. Alta kolome euroo! Eikä mulla sitäpaitsi oikeen oo shortsia. Viimme kesänä ostin yhyret, mutta ne haisi kamalalle iliman, että olin eres keriinny kertaakaa pierrä ne jalaas. Eikä se katku lähäre pyykiskää, en käsitä mitenkä joku farkkukangas voi haista semmoselle, tai yhtää millekkää ylipäänsä.

No mut joo. Vaikka sieltä kirpparilta jää myymätä jäävien kamojen lisäksi käsihin ehkä jopa pikkusen rahaaki, ni ei niillä ny kovin rankasti juhulita. Vaikka olishan tää nuota juhulijoita, ku Urho täytti eileen viis ja äijänki synttärit on täs kohta. Urho se vaan pilettää pitkän kaavan mukaan, makso mitä makso, ei sen pirskeille yks lauvantai riitäkkää! Viimme viikonloppuna kaffiteltiin sukulaasten kans ja tulevana lauvantaina muutama Urhon leikkikaveri tulee käymähän. Tuskin puuttuu menoo ja meininkiä, ku asialla on kuus poikaa, joilla on ikää 1-5 vuotta!

Jos elämä on muuten tylysää ja ykstotista, ni onneks aina välis sentäs näkee vähä jotaki ihimisiäki ja ihan jopa kotonansa, ettei ihan joka päivä tartte lähtiä ruokakauppahan ja kirppareille asti niitä ihimetteleen! Täs on muutenki varmaan syytä kohta huolestua oman (mettä)pöyröytensä asteesta, meinaan mä ostin ittelleni SUKSET! Ei jumalauta ja voi helevetti! Ja mikä pelottavinta, saattaa olla että mä meen ja koehiihrän ne huomenna! En oo viä päättäny suksisko kuuseen vai suksisko vittuun, mutta silti kai on hihkuttava, että JEE - SUKSET!

Jutun laatu antaa vahavasti merkkiä siihen suuntaan, että olis vissiin korkia aika mennä maate. 

keskiviikko, 28. tammikuu 2015

Hävitysvimma jatkuu

Hyvä ku täs kerkes jotenki tointua erellisestä kirppismyyntijaksostansa ni tänään alako uusi. Täs vuodenvaihteen molemmin puolin ollaan koitettu kaivaa kaapiista kaikenmoista maharollista rompesta mitä ny saattas kuvitella saavansa myytyä ja kyllähän sitä kamaa oli meleki yks huoneellinen, etenki ku äitiki oli kaivanu kaapiistansa vaatteita sun muuta myytäväksi. 

Tällä kertaa mulla on varattuna loosi Kirppis-Center Manhattanilla ja siä viikon loosivuokra on 29 € ja myynnistä menee viä 5 % provisio, et paree olis et sais jotain myyryksi ettei jäis aiva miinukselle tästäki bisneksestä. Mä justiin hoksasin, että tuahan on joku kiva nettisovellus, minkä kautta mä pystyn seuraahan oman loosini myyntiä ja saldoo ja näin ekan päivän päälle mun kamoja on myyty jopa meleki kympillä :D En ny ehkä lähtis viä mailmanympärimatkaa varaahan, mutta jos ny olis eres toivoo saada vierashuoneesta taas lattia esiin rompelootien alta lähiviikkojen aikana...

Ristus muute ku mä tänään menin sinne kirpparille kamoineni, ni sain huomata, että sehän on niin suosittu mesta, että ihimiset oikeen jonotti sinne tyyliin vartti ennen aukioloaikaa! Niin no olinhan mä ittekki siä parikytä minsaa etuajas, mutta se johtuki siitä, että mä köröttelin sinne köppääses kelis täältä kaukaa jostain ja olin varannu matkaan vähä turhanki reilusti aikaa... No, minuuttia vaille ovien aukasua siinä ulukona parveili vähintään kymmenpäinen käppänä- ja trokarilauma ja kun mä olin vasta aukoolemas kamalootieni kansia, ni kyllähän siinä jo uteliaimmat kävi kyttäämäs, että onko mulla ehkä jotaki aarteita siä. Valitettavasti taisin tuottaa pettymyksen kaikille muille paitti yhyrelle mummulle, joka nappas eräänki mukin suoraa laatikosta iliman, että olin keriinny sitä eres nakata hyllylleni. 

Kun olin saanu loosini iskuun, kierrin viä vähä tsiikailemas muittenki myyntiartikkeleita, tosin harpoin hyllyjen välit aika vikkelään ja silimät puoliummes, etten heti ekana päivänä sortuusi siihen, että shoppailen enempi mitä kerkiän omalla myynnilläni tienata... Lunastelin kassalta vaan tölökin enerkiajuomaa, mutta sitä ei lasketa kirppariostokseks, koska se oli ihan reheristä kylymäkaapista eikä kenenkää romuloosista tehty "löytö"!

Joo, nyt on hyvä mieli ku sai tuon myyntihommelin aluulle. Hinnottelu vaan on tuos ehkä se kaikista tylysin osuus ja sen kans mä vetkuttelinki aiva viimme metriille ja sainki huomata itse asias, että olis mulla näin alakajaisiksi voinu olla vaikka vähä enämpiki sitä tavaraa fölijys, ei meinaan loosin hyllyt tullu ollenkaa turhan täyteen ammutuiks. Vaikka onhan se hyväki, meinaan semmoset turboaharetut hyllyt tuppaa vaan karkottaa enimmät shoppaajat. No joo, mut siis mä oon kyllä äärimmäisen onnellinen joka jumalan rytkystä, kiffelistä ja käffelistä joka vaihtaa omistajaa ja jos ny pikkuusen jotaki rahanpaskaaki jäis kätehen ni hyvä, sitä ei oo ollenkaa ollu viä ikänä liikaa. 

Hävitysvimmaa täs on toteutettu myös muitaki konstia hyöryntämällä. Sain taas vähä lastentarvikkeita etiäppäin kaverille ja kaverin kaverille ja äijällä taas kävi säkä kun se pisti ruohonleikkurin nettiin Tori.fi -sivulle: meni kaks minuuttia, joku otti yhteyttä ja huomenna se joku tulee hakehen nurmikonehen pois.

Mulla on lisäks viä henkilökohtasena tavotteena vähentää hyyskän ja kylyppärin kaapiista niihin kummasti kertyneitä kosmetiikkatuotteita. Aika paljo jotaki muinaisjäännöksiä tai täysin turhia taikka vikaostoksia oon kylymästi nakkonu menehen ja jotaki edes pikkusen käyttökeleposia oon kiukulla plesannu kuonooni, tai mihkä ruumiinosahan ny mikäki sitte onki ollu tarkotettu hierottavaksi. Kaikenmoisia hiusmömmöjä, naamarasvoja ja sen semmosia oonki saanu kivasti väheneen ihan käyttämällä (enkä oo ostanu uusia ennenku vanaha on aiva viittä vaille finaalis) mutta meikkipussia mä en varmaan eläisäni saa meikkaamalla tyhyjeneen - en senkää takia, että tietystihän sieltä on löyryttävä kaikki olemas olevat värit :D

Niin et jos joku jaksaa ihimetellä, että minkä tähäre joku nysvä kotiäiti jaksaa meikkailla meleki päivittäin, ni mun selitys on se, että mähän vaan koitan saada haalittuja meikkejäni kuluuntuhun, muutenhan ne aiva härskiintyy pilalle ja taas sais heittää hyvää kamaa roskiin! Paitsi että kun mua ny ei normipäivänä ns. toimistoaikaan juuri kukaa muu näje ku päiväkodin henkilökunta ni eipä sitä monikaa pääse kiinnittään huomioo mun meikkaamiseen tai meikkaamattomuuteen, et sen puolesta tietysti vois heivata vaikka koko meikkipussin samantien vittuun. 

Mut se hävitysvimmasta taas, raportoin varmaan myöhemmin, että mitä sieltä kirpparilta loppuviimmein jäi kätehen ja että menikö enin osa ryönästä varkaitten matkahan (jos ny varkaat on kauhiasti vanahojen riepujen perähän?). Sen sijaan pakko jakaa tähän niinki kiintoisa tieto, että rupesin äskön ihimetteleen, että mitä mun pääni tuntuu näin takkuselta, meinaan sisältäpäin. Mut siellähän jyllää ystäväni lihasrelaksantti-Antti! Se sais kyllä mieluummin jyllätä tua mun oikias lavas, joka on vaihtelevalla sykkeellä kipuillu jostain viimme vuoden lopulta asti muistaakseni. No, ku omat liikkeet rupiaa olehen ku jostaki hirastetusta filiminpätkästä, lienee korkia aika mennä maate. 

PS: Hävitysvimman vastapainoksi ostin tänään jotain uuttakin, nimittäin sukset!!! Jos mulle olis joku vaikkapa kolome vuotta sitte sanonu, että kyllä säki viä tuut vähistä rahoostas sijottaan johki saatanan hikilautoohin ni olisin varmaan kuollu nauruun. Kyl'on mailma kummas mallis. Viä ku olis semmosta keliä tää meilläpäin että pääsis niitä hiihtimiä testaahan.