tiistai, 21. lokakuu 2014

Kissat + Huonekasvit = Mahdoton yhtälö

Tua taannoises elämäs misä sain teherä työtä, sain kerran älynväläyksen, että ostanpa työhuoneeni somisteeksi jonku tekokukan. Ja ku osasin ounastella aiva oikein, että se työ kumminki mun osaltani loppuu, ni sitte voin kokeilla kotona, saisko eres feikkirehun pysyhyn hengis, ku kaikki oikiat nuupahtaa mun helläs hoiros alta aikayksikön. Ei luulisi yhyren tekokukan hoitamisen olevan mitenkää ylivoimasen vaikiaa, ja sitä ei takuulla kissakkaa raiskaa!

Noin kuukausi takaperin oli mun ja Ramin kuures hääpäivä ja Rami toi mulle kukkapuskan. Mä koitin vääntää naamalleni jonku hymyntapaasen vaikka tiesin, kuinka elävien kukkien kans tulee käymään, ellei niitä piilota johki kaappihin - ja oon jostain käsittäny, että kukkaset kuuluus pitää esillä eikä suinkaa kaapis lymmys. Kukkakimppu kävi yö yöltä aina vaan harvemmaks ja räjähtäneemmäks ku kissat, tai ainaki Simppa, kävi pimiän turvin maiskuttelemas vähä kasvisravintoo. Ihime kyllä en löytäny tuona aikana yhtäkää kukkayrjöö, siihenhän kissojen useimmat ruohon ja muitten vihreitten napostelut johtaa. Lopullinen niitti oli se, ku Simppa kaato koko saatanan kukkavaasin, ja kun se kimppu oli siinä jo hyvän aikaa kitunu, ni se vaasin vesiki oli tietysti tosi raikasta.

Jälleen kerran muistutin armasta aviomiestäni, että vaikka sillä tulevina hää- ja muinaki merkkipäivinä kuinka veri vetääs kohti kukkakauppaa (hahhah!) ni jos kumminki keksiis jotaki muuta, koska meirän kämpäs ihastuttavat kukka-asetelmat ei vaan pääse millää oikeuksiinsa, kun karvaperseet mouhertaa ne pilalle ja hyväs lykys viä tosiaan kaataa vaasit ja hyvä ettei jopa riko niitä. Joskus muinoin äijä oliki käyttäny vähä mielikuvitusta ku olin vihijassu, että meirän asumukseen ei kannata kukkia kanniskella niin kauvan ku meillä on nuo kissanperkeleet. Oliskahan se ollu joku kihiloohinmenon vuosipäivä, ku Rami toi mulle kukkien sijaan tillipuskan ja tuoreen ananaksen! Mut arvakkaa mitä kävi tillien kans ku mä asettelin niitä kuivuhun keittiön pöyrälle? No kissat tietysti söi ne. Ja jäyti ne myös ananaksen lehtiä, mutta sen herelmäosuuren taisin sentäs pistellä itte suuhuni. 

Mut palataanpa nykyaikaan. Muutama päivä sitte löysin kodinhoitohuoneen matolta kasan kissanoksennusta - siis misäpä muualla kissan ykää vois ollakkaa ku matolla? Kattoon, että jaaha, sitä on taas järsitty kukkakimppua yrjön koostumuksesta päätellen - mut mitä vittua, mähän heitin sen kukkapuskan raadon helevettiin jo ajat sitte?! Tarkempi silimääly paljasti, että oksennus sisälsi TEKOKUKAN lehtiä!!! Tiesin syyllistä näkemätikki, että asialla on takuulla ollu Simppa, tuo olennoista kenties viisain! Koska niin se vain menee, että Simppa on aina syyllinen, kunnes toisin toristetaan! 

Eilenaamuna löysin samaaselta kodinhoitohuoneen matolta myös kissanpaskaa - ja sama tekokukanvihiree sävy pilkisti paskapampulanki keskeltä. Harvoinpa on teheny yhtä lujaa mieli aloottaa aiva uutta harrastusta, nimittäin kissanheittoo! Tän paskalöyröksen ku kuvailin Ramille ni se sanoki yllättäneensä ryökäleen rysän päältä tekokukkaa jyrsimästä enkä ollu mitenkää hämmästyny siitä tierosta, että kysees oli ku oliki ollu ystävämme Simppa. 

Ihan oikeesti, mitä helevettiä?! Kissa, joka hyljeksii melkein kaikkia maailman kissanruokia, syöö onnesta soikeena jotaki jeesuksen tekokukkaa!!!??? Tai jos sen tekee mieli nauttia ruohoo tms. röörienputsausmieles, ni eikö se niinku mistää hoksaa, että tää kukkanen ei oo aiva aito? Ehkäpä kerrostaloelämä vieraannutti nuo katit luonnosta sen verta pahasti ettei ne erota muovikukkaa oikiasta. Eihän ne raasut kerran saanu eres hiirtä hengiltä ku semmonen oli eksyny porukoilla tupihin: Kessuki vaan pörhisteli häntäänsä :D 

Mä ku oon täs joutesani vähä heitelly taas turhaa kamaa niin kirpparille ku roskiinki, ni tiänpähän mikä lentää roskiin seuraavaksi, ennenku kissalla on joku suolitukos. 

tiistai, 14. lokakuu 2014

Tervehdys sairastuvalta!

Aaahhahah ja ehhe hehe heee, et oikeen TERVEHDYS täältä tautien keskeltä! Voi ristus joo. Meillä kävi taas perinteiset, eli Rami oli viikonlopun kalareissulla ja mä menin poikien kans porukoille, ja kuten aina ennenki, Sisu tuli kipiäksi. Tällä kertaa jätkällä tulehtu molemmat silimät. 

Olin jo lauvantaina varma, että pyhänä täytyy käyrä tsekkaamas paikallisen tk:n päivystyksen palavelut, ja aattelin, että josko olis vaihteeksi menny Kauhajoelle ku taannoin saatiin vastaavas tilantees Kankaanpään puolella niin paskaa palavelua että jos ei ny aiva hengenmeno oo kysees ni sinne en kyllä mee enää ikänä, vaikka varmaan siä taas vastaanotto olis sitä luokkaa että se henki kerkiääs kumminki mennä siinä vängätes, että saako sinne tulla vai pitäskö käyttää oman kotopaikkakuntansa terveyspalaveluja. 

Sunnuntaiaamuna Sisun naama oli toki aika krapulaasen näkönen, pohorittiinki että siinäpä onki harvinaasen paljo isänsä näkönen poika (ottaen huomioon siis isännyksen sen hetkinen harrastus), mutta ku silimät ei enää vuotanukkaa vihreenkeltasenruskeenyököttävän väristä visvaa ni päätin kuskata poikaa tohtorille vasta kotio päästyämme maanantaina. 

Eileen Sisun silimät alakoki sopivasti uuresta vuotaa, joten lääkärireissu oli enemmän ku paikallansa. Ja ihanku ei silimätulehrukses olsi ollu viä tarpeeksi ni Sisulla oli myös toinen korva tulehtunu. Se saatto ollakki se perimmäänen syy, mikä ne silimäkki oli saanu kipiäksi. Ny on sitte poijalla päällä kuuri jos toinenki, ja nimenomaan se toinen saaki mun ja etenki Sisun hermot riekaleiksi. 

Sitä mä vaan ihimettelen että mihinä utopias elää lääkäri, joka määrää tommoselle noin kolomivuotiaalle silimätippakuurin, misä pitää suunnilleen pari ekaa päivää pistää niitä tippoja jopa 8 kertaa päiväs ja senki jäläkeen viä ainaki jotain viidesti??? Voihan se tietty toimia toisilla muksuulla, mutta jos joku viranomaanen näkis sen painiottelun, minkä päätteeksi mä koitan saara niitä tippoja ruikittua Sisun silimiin ni olisin varmaan jo linnas. Eikä muuten mut ku lopputulos on about sama jos mä pruuttaisin ne tipat suoraa viemäriin. Jos mä vaan niitten tiukasti umpeen puserrettujen silimäluomien päälle saan vähä roiskastua, ni heti ku Sisu saa kätensä vapaaksi ni sehän hinkkaa oikeen raivolla silimänsä kuiviksi ja sitä rataa.

No, saattaa olla että muutama lääkemolekyyli on maaliinsa löytäny ku tänään on taas välillä ollu rähämätön päivä. Ja tiä vaikka sama kuuri auttas tohon Sisun pienimuotoseen äitiriippuvuuteenki, kohtahan se inhoo ja pelekää mua ku ruttoo ku mä lähestyn sitä silimätippapipettieni kans. 

Mut ihanku tv-shopin mainokses: Eikä siinä vielä kaikki! Myös Urho rupes tänään marajaan korvakipua. Enste mä aattelin, että huomionkipiä se vaan on ku täs ny on vaahrottu Sisun taureista monta päivää. Toki mä pikkasen ihimettelin, että sen silimätippahärdellin nähtyänsä vois aatella, ettei muksu uskalla enää ikänä pukahtaakkaa mistää kivuistansa ettei joutusi samahan myllytykseen. Mut niinpä vain poika valitti korvaansa sen verta vakuuttavasti, että lähärettiin sitäki näyttähän lääkärille. Eikä se lopulta ollu turha reissu, niin vain palattiin kotio korvatulehrusdiagnoosin ja lääkekuurin kans. 

Paras setti oli tietysti kuitenki viä tulos: Ku palasin tänään ehtoomyöhällä kuoroharijotuksista, kysääsin, mites äijä oli saanu tenavat lääkittyä. "No mä sanoin Sisulle, että mee lattialle maate, nyt laitetaan silmätipat. Siihen se meni, piti silmät auki ja mä laitoin ne tipat." ANTEEKS MITÄÄÄÄÄ???!!!!!!!! Kyllä tää on sitte niin vitun väärä ihiminen kotiäitinä!!!

tiistai, 7. lokakuu 2014

Totuttelua

Sanotaan että kaikkehen tottuu paitsi jääpuikkoon persees, koska se kerkiää sulahan ennenku siihen tottuu. Kävispä työttömyyren kans samoin, se ku on ny niinku tuon sanonnan jääpuikko meikälääsen hanuris. 

Täs on ny viikko vierähtäny vähä erimoisis arkikiemuroos. Tosin siitäki viikosta noin puolet vierähti Isojoella, siä kaveripariskunta meni naimisiin ja mä pääsin vähä kaasooki leikkihin siinä ohes, ja tietenki samalla juhulin pitkän kaavan mukaan. Enpä ny äkkiä muista koska viimmeksi oltaas prääsätty meleki aamuviitehen! 

Eikä täs kerkiä välis olla ku kolome päivää kotoolua ja sitte mä luikin taas porukoille, tosin tällä kertaa vain muksujen kans eikä tällä kertaa oo mitää kinkeriä luvas. Äijä lähtee mökille ryyppäähän kalastaan kaverinsa kans ni mä aattelin että meen aikaa tappahan taas Isojoelle etten tulisi aiva mökkihöperöksi, se ku täs on muutenki vähä vaarana ku ei käy töis eikä sitä kautta saa vaihtelua kotoseinihin eikä liioon pahemmin saa mitää kontaktia muihin ku näihin oman pesueen tyyppeihin. Ei sillä että oman pesueen tyypeis olis mitää sen suurempaa vikaa, mutta kyllä sitä vähä muutaki seuraa kaipaa. 

No, se mielenkiintonen puoli täs elämäntilantees on se, että nyt mä saan olla kotona myös ihan yksin. Eli vaikka mä ny oonki työtöönnä, poijat jatkaa päiväkodis osapäivääsinä. Käytännös siis ne on muutaman päivän viikos hoidos ja muutaman sitte kotona, silleen keskimäärin. Tiän kyllä mitä mieltä monet supermammat tämmösestä järjestelystä on, koska vain heidän omat ratkasunsa on aina ne ainoot, oikeet hyväksyttävissä olevat, mutta meirän perhe toimii ny näin ja lyhyesti ja ytimekkäästi muotoiltuna se on koko porukalle hyväksi. Ja täshän tietenki koko aika toivon ja ehkä jopa tavoistani poiketen oon varovaasen optimistinen ja siis USKON, että tää työttömyys ei kestääsi mitää aiva ikikauvaa, ja tietysti myös koitan maharollisuuksien mukaan teherä asioita sen etehen, että tää vaihe jäis maharollisimman lyhkäseksi, niin et pyrkimys olis päästä takasi sellaseen arkikuvioon, mistä sain nauttia tuos semmosen 13 kk ajan. 

Mutta mitä mä ny sitte meinaan teherä kun mulle on pikkuusen siunaantunu tämmöstä ihimeellistä herkkua, jota vois ehkä jopa vapaa-ajaksi kutsua? Toivottavasti se on sanomattaki selevää etten meinaa maata puo homees sohovalla. Mulla on tos jo pitkä lista asioosta, mitä tarttis teherä. Ensinnä tietenki tsekkaillaan työpaikkailimotuksia. Sitte olis usiampaa laatua pihan syysrapsutteluja ja erinäisiä hamaan tulevaisuuteen lykättyjä ikuisuusprojektia, kuten valokuvien tilaamista ja järjestelyä sekä erinäisten kaappien ja romppeitten läpikäymistä. Mä kävin tänään buukkaamas loosin yhyreltä kirpparilta ja kohta alakaa armoton omaisuuren muuntaminen rahaksi! Eli käytännös tarttis pistää etenki nuo tarpeettomat muksujen kamat kiertoon ja onpa tohon kaikenmoista muutaki sälää kertyny, millä ei itte enää mitää tee. 

Jepajee. Saas nähärä mitenkä tää arki tästä lähtee rullaahan tällä kaavalla. Työllistymistä orotelles mulla on siis tavotteena pitää kämppä ja oma päänuppi järjestykses (enkä ny tarkota hiuskuontaloo), tarjota mukuloolle kehittävää toimintaa sekä ikätoverien seuraa päivähoidon muoros sekä sitte vähä rauhallisempaa oleilua niille päiville kun ovat mun kans kotona, ja jos näillä konsteilla saan tarjottua äijälle (ja muksuulle) seuraksi eres suht hyväntuulisen ja elämäänsä tyytyvääsen itteni ni eikähän täs ruletis kaikki oo jollain lailla voittajia. 

sunnuntai, 28. syyskuu 2014

Kaksi aamua jäljellä

Mä kävin tuos vähä aikaa sitte yhyres työhaastattelus. Pärjäsin ihan hyvin: hopiamitali tuli! Jos kyse olis ollu urheilusta, ni sehän olis ollukki ihan hyvä saavutus, mutta harmi vaan että työpaikoosta kilipailles vaan voitto on se millä tekee yhtää mitää. Saatanan vittu. Kerkesin jo olla varovaasen toiveikas mut ihan turhaan. Olishan se ollukki aiva liika hyvä mäihä ollakseen totta!

Mut jotain hyvääki. Meinaan ku mä tua aikasemmin marajin, että omas voinnis on ollu vähä toivomisen varaa, ni ny alakaa taas olla asetukset kohorillansa. Mulla oli meinaan jostain tuntemattomasta syystä maha aiva sekasin melekeen kolome viikkoo eikä semmonen oo mulle ollenkaa tyypillistä vaikka vähä vammanen oonki, meinaan laktoosivammanen. Ruoka ei vaan yksinkertasesti pysyny sisällä päiväkausiin, lekuris otettiin jokamoisia kokeita eikä niistä selevinny mitää sen kummempaa muuta se, että hemoglobiini oli pikkusen matalahko ja se ny taas ei selittäny mahavaivaa ensinkää. Tuos kuluneella viikolla lääkäri vaan tuumas, että kattellaan ny viä et josko kumminki menis ittellänsä ohi, jos se onki vaan joku pitkittyny virustauti mikälie, ja ny alakaa vaikuttaan jo normaalilta!

En tiä olisko viikonlopun pulla- ja keksipitoonen ruokavalio jotenki edesauttanu paranemista, hah hah. No, vaikka oliski, en aatellu jatkaa samaa enää huomenna... Sama ruokavalio varmaan pelasti mut kuihtumiselta, kerkishän tuos jo painoki tippua pari kiloo mut kaipa se pudotus on jo muisto vain. En sitte tajua mikä mahto olla vikana, ei mulla kuitenkaa ollu mitää semmosia mahataurin elekeitä että olis yrjöttäny tai et olis ruokahalu ollu hakuses, ja pitääsin aika hyvänä taudin tarttuvuuden tai tarttumattomuuren mittarina sitä, että mukuloilla ei oo ollu niin minkäämoista mahavaivaa ennen eikä jäläkeen mun paskahalavauksen. Mut oli mitä oli, ni näyttäs siltä että meni jo!

Niin et on se hienoo et pari vimppaa työpäivää voi istua työpöytänsä ääres eikä paskahyyskäs! Mut mitäs sen jäläkeen? Tuntuu ihan perkeleen pahalta jättää työ, josta mä torella tykkään sekä työyhteisö, mihinä oon viihtyny oikeen mainiosti. Pahinta on se, että täs kerkes jo niin kiintyä tähän mukavaan elämänmenoon, misä oli about kaikki oleellinen kohorillansa ja nyt se asetelma menee taas paskaksi eikä oo harmainta hajua, kauanko sitä joutuu taas kestään. 

sunnuntai, 21. syyskuu 2014

Kaverin polttareissa

Tuli täs viikonvaihtees vähä käylährettyä Isojoella, ku kaverilla oli polttarit. Lähärin heti lauvantaiaamusta yksinäni ajeleen porukoille ja jos ennen oon pitäny jotaki kolomituntista autoilurupiamaa, etenki semmosta misä pitää itte olla ratin takana vittumaisena ja tympiänä suorituksena, ni nyt huomasin suorastaan nauttivani siitä! Ei sitä ny aiva joka päivä saakkaa olla kolomia tuntia aiva YKSIN, kuunnellen samalla mieleestänsä musiikkia TÄYSILLÄ ja joutesansa voi vaikka soitella jollekki iliman, että kukaa keskeyttää puhelua tai että taustamöykkä on sitä luokkaa ettei puhelimes kuule eres omaa ääntänsä. 

Mut joo, en mä kauvaa keriinny porukoilla homehtua ku piti jo rientää noutahan maajussin morsiansa pois kotuansa. Yks sälli oliki siltä jo tuos vähä aikasemmin nerokkaasti tierustellu, että "miltäs ny tuntuu ku plikat järkkää sulle salaa polttareita?" mutta pikku spoilerista huolimatta morsmaikku oli meleko hölömistyneen näkönen, ku kolome akkaa, jokka ei ny normisti tuosta nuon vaan paukahra kylähän, tunki tupihin ja käski pakata mukuloolle yökyläilykamat mukahan ja omahan veskahan piti jemmata puhtaat alusvaatteet ja ajokortti :D

Sitte tuliki kohta noutaja: meirät hajettiin kylille hienolla Lincoln-merkkisellä kiesillä ja siä sitte orotti muutama emäntä lisää, et ei me ihan neljän hengen porukas polttaria vietetty, vaikkaki kemut oli pistetty pystyhyn aika lyhkäsellä varoaijalla. Perunafarmarin tuleva muija sai päällensä huivin, essun ja kumpparit ja sitte se sai lykkiä pinkkiä kottikärryjä ympäri kylää ja kaupitella perunoota vastaantulijoille. Kauppa kävi ku häkä vaikka jo vähä epäiltiinki myyntiartikkelia raakasti ylihinnotelluuksi. Tai sitte ihimiset maksoo mieluusti vähä kipurahoja ku raukka parka oli joutumas naimisiin! Taikka sitte yksinkertaasesti pottujen vilikasu oli useimpien mieleen, olihan tarjolla kumminki Isojoella viljeskeltyä pottua ;)

Sitte oli ohojelmas saunontaa Lauhanvuoren kupees. Perinteiset morsiussaunataiat jäi tekemättä, koska ei niitä ainakaa perheenlisäyksen toivos olisi tarttenu teheräkkää ku tulevalla avioparilla on jo pari tenavaa valamiina. Saunan päälle morsiamelle pistettiin päälle kunnon pornovermeet, oli verkkosukkiksia, tekoripsiä ja -kynsiä, niittiä ja nahkaa sekä kokonaisuuren kruunas blondi peruukki, joka muute näytti häkellyttävän normaalin väriseltä vaikka oliki istutettu varsin tummaverisen neitosen päähän.

Saunalta siirryttiin yhyren seurueen jäsenen kämpille syöpötteleen ja juopotteleen (lisää) ja kymmenen korvilla siirryttiin baarille ku siä alako joku tietokilipaalu. Tosin aika moni osallistujista oli sen verta tierottomas tilas että pistesaalis jäi laihahkoksi. Juhulakaluki anto niin ylen kaikkensa kesken visaalun, että aiva väsähti ja tämä lähti sitte kotionsa jo siihen aikaan kun siä baaris normaalisti vasta väkiä alakaa lappaa sisälle! 

Loppuehtoo meniki sitte monenkirijavia juomia kumotes, pääosa kumoutu sentäs omaan kitahan eikä esim. kenenkää sylihin. Karaokeski oli tietenki käytävä vinkumas ja tanssilaattialla oli käytös parhaimmat liikesarjat. Pilikun jäläkeen mettästin ittelleni taksikyytin porukoitten päämajalle. Vetelin jääkaapista kourallisen meetvurstin siivuja suolasennäläkääni ja sitte läksin petihin menettähän loputki tajunnastani.

Saa nähärä, koska se tajunta palautuu ennalleen. Yleensä sitä jotenki jaksaa tätä elämän pyöritystä sillä lailla että nukkuu viikonloppusin vähän pisempään ku arkena, mutta sitte ku on jotaki humputesta, ei saa univajetta kuitattua sitäkää vähää. Sitte ku tämä sattu ny olla jo toinen viihreviikonloppu putkeen, ni täshän on kaiken aikaa aiva töttöröö väsymyksestä! Ja viä ku ehtookauret kiriottelee paskaa nettiin sen sijaan että menis vaikka maate :D Et jos tuleva työttömyys muuten vituttaa, ni se hyvä puoli siinä on, että luultavasti se tuo helepotusta tähän univelekavankeuteen!

Mutta väsy ja krapula ny vaan on hinta siitä, että joskus pääsee vähä bilettään ja pitähän hauskaa! Ja mikä riemastuttavinta, tulos on tietenki viä ne kaverin häät, että eipä aikaakaa ku saa taas juhulia ja vihellellä ilosesti kilipaa oman maksansa kans!