tiistai, 23. kesäkuu 2015

Kesäloma arjen keskellä

Terve, olen Anne kolkytneljä vee eikä mulla oo viäkää ollu eläisäni mistää työpaikalta täyttä kesälomaa. Ja mikä hienointa, tänä kesänä mulla ei oo mitää lomaa ensinkää, jollei muutamaa tuntipankista reväästyä saldovapaapäivää lasketa. 

Me oltiin tuos juhannusta viettämäs Isojoella ja äijän alakoo siitä kaharen viikon kesäloma, ja se päätti jäärä viikoksi porukoille poikien kans. Mä puolestani palasin pyhäehtoona kotio, painan täs viä pari päivää duunia ja palaan sitte kans Isojoelle takasi, ku pidän perjantain vapaata. Et se on sitte vähä niinku mun kesäloma sitte. Vai voisko oikeestaan aatella niin, että mun kesälomaa onki nää nelisen päivää, mikkä mä vietän aiva yksikseni kotona? Mullei oo tää eres kissoja vastuksina ku neki on Isojoella! 

Sunnuntaina ku ajelin kotio, mietiin kuumeisesti, että mitenkä mä oikeen tän laatuaikani oikeen käyttääsin. Päätin alottaa rehevakkaasti käymällä ostoksilla, ainaki ruoka-sellaasilla, ku kotojääkaappihin ei jääny muuta ku valo. Varttia yli kuus Cittarin pihas vähä ihimettelin, että mikä vittu ku ei näy ketää misää ja sitte mä tajusin, että kaupathan on menny kuurelta kii. Et ostosreissu oli vähä köyhänlainen, mutta ei se mitää, köyhä olis ollu tää shoppailijaki. Onneks Maskun K-marketti oli auki ni sain eres vähä jotaki syömisenpuolta. Ostin muun muaas jäätölöpaketin, josta vetelin heti pyhäehtoona puolet nautinnollisesti sängys rötväten!

Entä mitäs muuta oon teheny ku syöny jäätölöö sängys? No esimerkiks syöny jäätölöö sohovalla. Sitte eileen kävin Raision kauppakeskus Myllys kiepahtelemas. Jos kaupan nimi on Glitter, ni eikö se jo sano, että sen kohoreryhymää on selkeesti tämmöset vanahat ämmät? Sijotin muutaman lantin korviksiin, niittiihin ja nahkaan ja sitte hain toisesta putiikista lisää hiusmömmöö, millä saa freesattua tätä pinkkiä väriä. Sitte kiertelin parilla kirpparilla, joskin poistuin niistä tyhyjin käsin, mitä voi toisaalta pitää ihan hyvänäki juttuna. Tänään oon käyny morjestamas yhtä kaveria ja sen vauvaa. 

Mä otin tavotteeksi nysvätä maharollisimman vähä kotona sekä käydä ahkeraan lenkillä ja tuo jäläkmmäänen tavote on täyttyny muuten paitsi tänään, ku kyläilyreissulta palattuani rupes hetikohta satahan vettä ku Esterin perseestä. Niinpä tästä tuli sitte netis surffailuehtoo. Päätin, että ruokaa en kotona laita koko viikolla vaan murkinoin töis ruokalas. Lisäks päätin, että telekkaria en aukase kertaakaa, vaikka muutama kaveri suositteliki, että nyt mullon hyvä tilaisuus syventyä telekkarin tuijotukseen. Mut mitä mä sieltä vahtaisin nyt kun en mä sitä jaksa nykyään kattella koskaa muutenkaa? Okei mä meinasin eileen kattoo yhyren elokuvan loppua samalla ku tuhosin toisen puolen jäätölöpaketista, mutta mä olin jo muutenki nähäny sen leffan ainaki pari kertaa ni söin jätskini, plarasin tovin nettiä puhelimellani ja menin maate. 

Huomenna mä aattelin käylähtää Turun keskustas. Emmä viä oikeen tiä mitä mä siä tekisin, mutta enkähän mä jotain keksi. Ni ja kotomatkalla vois kiertää viä yhyren kirpparin. Ehtoolla lenkki ja tavarakapsäkin lataus viikonloppua varte, mikä ei oo kovin paha rasti ku emmä vaivautunu eres purkahan mun juhannukseks pakattuja rettuja laukusta muutaku sen verta, että heitin likaset kuteet pyykkihin. 

Pakon eres on tietenki täytyny harrastaa vähä arjenki pyöritystä just niinku pyykinpesemisen muoros ja tänään ku olin meleki aikeis lähtiä lenkille, tyydyinki nypeksiin vähä rikkaruohoja mun niin sanotuista kukkapenkiistä ennenku se vesisare alakas. Nurtsiki olis leikkuun tarpees mut ehkä samaanen sare pelastaa mut siltä urakalta - tosin homma saattaa olla eres ens pyhänä entistäki vittumaisempana, ku olin huomaavinani, että sateiset mutta silti yllättävän lämpöset kelit on saanu kaikenmoiset rehut rehottahan. 

Tänään paukutin taas vähä pianoo ja älynväläyksenä otin yhyren vetäsyn videolle puhelimella ja siinäpä oliki prokkista kerrakseen ennenku a) sain kuvattua sellasen pätkän, jonka justiin ja justiin kehtaa pistää näytille ja b) onnistuin pistähän sen videon johki, mistä sain sen linkattua tänne. Kattokaa ja kuunnelkaa jos ilikiätte:

https://goo.gl/photos/8bHDes76mDnLgjmg7

Voi Sibelius-parkaa, kuinka vaan joutuuki pyörihin haurasansa ku mä raiskaan sen jotaki valssibiisiä epävireisellä pimputtimella. Itte vaan oon itteeni meleko tyytyväänen erinäisistä harhalyönniistä huolimatta, ku kerkis tuos olla kuitenki aika monta vuotta välis, etten juuri pianohon päin kattonukkaa. 

Kello alakaa olla sen verta paljo, että ehkä olis viisainta vähä nukkuakki välis. Jotenki meinaa nää vapaaehtoot venahtaa aika myöhälle vaikka pitääki herätä ihan normaalisti töihin. Eileen mun oli tarkotus herätä vähä tavallista myöhempään, asetin jo puhelimeen herätyksenki eri aikahan mutta en tiä sitte mitenkä mä siinä taas niin (epä)onnistuin, ku puhelin rupes aamusta möökäähän justiin siihen aikaan ku ennenki. Mut joo, tää on oikeesti niin hienoo olla aivan YKSIN, ettei sitä aikaa haluaasi tuhulata nukkumalla! Kyllähän sitä kotoonsa pois pääsee keskenänsä mutta se, että saaki jäädä kotionsa ja muut poistuu ja viä vähä pitemmäksi aikaa, on oikeinki virkistävää vaihtelua! Jos sitä sitte jaksais taas paremmin tota peruspullaa tämmösen pienen "loman" päälle.

torstai, 4. kesäkuu 2015

Pääpäivitystä ja retromekkoja

 

Tällä kertaa koitan pitää jaaritukset maharollisimman ytimekkäinä ja pistän lätinän sijaan muutaman kuvan, kaharesta eri aiheesta. 

Ensinnä, mä kävin eileen parturis. Varasin ajan jo aikaa sitte ja aattelin, että kirkkaanpunasella jatketaan, mutta sitte mä sainki älynväläyksen ja kas tässä alkutilanne, väli- sekä lopputulos:

alkutukka.jpg

Jotenki mulla on aina just ennen parturikäyntiä sellanen olo, että ei vittu emmä sittekkää halua leikkauttaa yhtää... niin oli vähä nytki. 

v%C3%A4litukka.jpg

Tältä näytti kirkkaanpunanen tukka kertaalleen blondattuna. Vähä mä pelekäsin, että tästä ei kyllä saa sen väristä mitä tulin hakehen...

lopputukka.jpg

...mutta kyllä vaan saatiin aikaan pinkki hattarapää! Ihanaa! Kuva otettu tänä aamuna työpöyrän äärestä. Töis sain nähärä muutamiaki aika mielenkiintosia naamojen venähryksiä aamuste värinvaihtoni ansiosta. 

Sitte se toinen aihe. Oon menos ylihuomenna synttärijuhulille, misä saa pukeutua 50-60-lukujen tyyliin. Huom SAA, ei oo pakko. Sain testattavaks mamman vanahoja mekkoja, paha vaan että viiskytälukua ne ei oo kyllä nähänykkää, ja luultavasti kuuskytlukuaki vaan vaivoin, jos ollenkaa. Mietinki, että kumpi on pahempi, yrittää kaikkensa mutta niin, että lopputulos on vähä teeman sivusta vai unohtaa teema suosista ja pukeutua ihan tavalliseen tapaan?

Mä en oo ikänä ollu oikeen mikää retrokuteista riehaantuja, paitsi ehkä nyt vähäsen. Suurimpana syynä on varmaanki se, että mamman mekot istuu mulle ku valetut ja käytin mä niistä sitte ikänä mitää julukisesti, ni halusin saada kuvat ku oon pukeutuneena niihin. Mä turvaurunki ny rakkaisiin lukijoihini (äiti???) että mikä näistä olis teirän mielestä eres yhtää likellä juhulien teemaa, vai onko paree luopua leikistä ja pitäytyä nykykleseis? Ja ku mä en mikää asiantuntija oo, kuulisin mieluusti, mihkä vuosikymmeneen mikäki tanttu parahiten yhyristyis?

Heti kyllä toteen nuosta kaharesta ekasta mekosta, että nää ei sitte tuu kyseeseen, ku ne on mun mielestä vähä liikaa kesämökin vessan verho -kuosiset. Mut kun ny kuvaahan ruvettiin ni pistän neki silti nähtäville kaikkien "iloksi". 

puku1.jpg  puku2.jpg

Ja sitte niitä maharollisia juhulatamineita:

puku3.jpg  puku5.jpg

Tuon liilan väri on ihan jees ja yläosasta se on aika jänskä. Muuten mekko on vähä tämmönen pömppömahan painajainen. Jäläkimmäinen on taas malliltansa aivan upee, ehkä kaikista näistä paras mutta väri- ja kuviomaailmaltansa ehkä vähä tylysähkö. 

puku4.jpg  puku6.jpg

Nää kaks taitaa olla kyllä vähä turhan pahasti 70-luvun vermeitä, harmi vaan että tykkään näistä melkeinpä eniten, eritoten tosta viimisestä. Mut voisko tuo pallokuosi olla yhtää teemaan soveltuva??? Mut tuo viiminen, ai että... Kylä mä viä johki pileisiin meen tuo päällä ennemmin tai myöhemmin, jos en pahasti liho. Voisko joku pitää pileet seitkytlukuteemalla?

Mut hei ny niitä kommenttia! Ylihuomenna pitäs olla valinta tehtynä. 

lauantai, 30. toukokuu 2015

Yrjö kylässä

Me saatiin alakuviikosta ei-niin-orotettu vieras, ku Yrjö tuli kylähän! Ja niinku yleensä, se perkeles hiippaili meille keskellä maanantain ja tiistain välistä yötä. Se valitti ensimmääseksi uhuriksensa Urhon ja johan oli tämä ämmä skarppina tiistaina duunis ku olin nukkunu jonku neljä tuntia. 

Rami jäi siis muksujen kans kotio tiistaista torstaihin ja keskiviikkona kerkesin jo aatella, että tairettiin selevitä verrattain vähällä, ku viimmeksi toissa joulun jäläkeen musta alaannu ykätauti kierti about koko suvun. Ei olsi pitäny nuolasta ennenku tipahtaa (korkeelta), meinaan mun vuoro oli halailla pönttöö keskiviikon ja torstain välisenä yönä. 

Voin muute antaa kaikille vinkin, että jos perhepiiris esiintyy oksentelevia tyyppejä, ni varuiksi kannattaa miettiä, mitä ehtoolla viimisenä pistää suuhunsa. Ihan vaan siltä varalta, jos sattuu käymään niin, että justiinsa se iltapala on niinku läjän päällimmääsenä siinä kohtaa ku ittellä rupiaa laatta lentähän. Mä vetelin tyytyvääsenä paistettua lohta kera varrasleivän ehtoopalaksi ja tiän kertoo, ettei olisi kannattanu. Sen setin ku pulautti takasi ni haju ja maku oli niin sanoinkuvaamattoman järkyttävä, että ihan siinä olis oksennus saattanu tulla, ellei se olisi tullu jo muutenki! Voi olla, että menee tovi, että tosta traumasta pääsen yli. Jos oon joskus krapulas oksentanu puoli pussillista juustonaksuja (niittenhän ei tarvi edes muuttaa hajua, sama katku mennen tullen) ja aatellu, että tän hirveempää löyhkää ei voi ollakkaa, ni erehryinpä pahasti, kerranki. 

Aamun tunteina ku viimiset kakomiset ei enää tuottanu näkyvää tulosta, ni sitte alako tyhyjeneminen toisen kautta. Olo oli vähä niinku huvipuistos, että hienoo ku yhyrellä rannekkeella pääsee joka laitteeseen! Kaupan päälle nousi kuumeki ja niin sanottuja lihaksia särki aivan saatanasti. Seittemän korvilla kilautin työmaalle, että enpä taira näyttää siä päin naamaani ennen ens viikkoo. No toipuminen olis ollukki aiva liika heleppoo, ellei äijäki olisi tullu kipiäksi samana aamuna. Sen täyty housuun sontimisenki uhaalla lähtiä lekurille ja kun se sieltä tuli, kämppä alako olla täyrellisen anarkian vallas. 

Mukulat pelas Nintendo Wiitä liki koko päivän siinä ku mä ja äijä kilipaa koomailtiin sängyn pohojalla. En ees muista, tekikö kukaa ruokaa sinä päivänä, mutta itte en ainakaa pystyny juuri eres kattoon päinkää mitää ruuaksi tarkotettua. Jotenki me kuitenki selevittiin ehtoosiin asti, vähä mietiin että piisaakahan unta yöksi ku on koko päivän vaan maannu ja torkkunu, mutta ei ollu pienintäkää ongelmaa sen suhteen. 

Rami oli jo aiemmin päättäny lähtiä viikonlopuksi mökille perjantaina töiren jäläkeen, ja kun se perjantain kulues katto olonsa olevan eres puolittain inhimillinen, se pakkas kimpsut ja kampsut ja paineli mökille nauttihin meri-ilimaston parantavasta vaikutuksesta. Mä siinä aattelin, että eikähän tää tästä, olo oli parempi ku eileen... siihen asti ku erehryin syömähän. Kyllä oli niin saatanan sitkiä päivä ku ällötti koko ajan. Laskin tuntia koska saa pistää tenavat maate ja uinahtaa ittekki... ja kesken iltapesun Sisu oksenti kylypyammeeseen. 

Mulla oli suunnitelmis lähtiä tänä aamuna aikaa tappahan Isojoelle poikien kans ja olisin samalla reissulla käylähtäny serkkupoijan valamistujaasiski, mutta Sisun purjohdus varmisti sen, että ei tarttenu tänään lähtiä mihkää. Viimme yö ei onneksi ollu mitää ihan jäätävää seleviytymistaistelua, ku Yrjö oli kerranki sen verta armelias että tuli jo ehtoolla eikä keskellä yötä, ni sain ainaki varusteltua Sisulle patjan laattialle, pesuvadin viereen ja kaikenmoisia suojariepuja pitkin poikin jo ennen nukkumaanmenoo eikä tuhannen takus keskellä yötä. Toki sitä joutu muutamaan otteeseen pomppiin ylähällä yölläki ku Sisu ykäili mutta ehkä siinä lohorutti se tieto, että ei tästä suunta enää huonommaksi mee ku viiminenki sairastu ja loput on jo paranemaan päin. 

Oma olo ei oo kyllä täysin helepannu viäkää, ja tänään on (edelleen) laistettu kaikista maharollisista perhe-elämään kuuluvista tavoista: On pelattu Wiitä aamusta iltaan, ulukoiltu marginaalisen vähä, syöty pääasias vaan herkkuja ja litkitty vitusti mehuja ja muutenki oon ollu kyllä niin osallistuva ja aktiivinen äitihahmo että voi ristus. 

Jotta teksti tän oksennuksenkatkusen mäkätyksen päätteeksi sais vähä toisenmoisen (huonomman?!) sävyn, ni laitetaan jokunen tuokiokuva näiltä kaaospäiviltä! 

Perjantaina ku ei olo loppupäivästä taipunu muuhun ku sohovalla makoiluun, käskin muksujen leikkiä tohtoria ja nämä kiikutti mulle kaikkia leikkirohtoja ja -ruokia. Sitte alakooki Pikku Kakkonen, minkä aikana sain hetken nukk... levähtää. 

20150529_161431.jpg   20150529_161555.jpg

Ekas kuvas on linssiluteet koomapotilaan ympärillä (jeesus muute ei meinaa yhyren kären sormet riittää ku laskee mun leukojen lukumäärän!!!) ja toises (huh vähä armollisempi kuvakuluma leukojen suhteen) on tarjoiltuna vihanneksia vihannekselle. 

Tänä aamuna oksutauti paljasti sen ainuan hyvän puolensa, nimittäin vaaka näytti alhasempaa lukemaa ku aikoohin! Tästä innostuneena vetäsin yhyren makkarankuorimekon päälleni ja keikistelin hetken peilin eres, ennenku leijailin pilivistä maan tasalle ja sonnustauruun takasi pieruverkkariihin. 

20150530_112240.jpg

Oho hups jäi ihan "vahingos" naama pois tosta kuvasta! Ei maar, sen lisäks että paskahalavaus ja parin päivän syömättömyys litistää vattaa ni se myös muuttaa naaman mukavan kalavakaksi niinku paraski Joe Blascon meikkivoide!

Niinpä mä sitte rohkastuin ja otin ihan aidosti meikittömän selfie-kuvan ittestäni ku sain hilattua itteni ja pentueeni pienelle kävelylle. Kas tässä, ei pakkelin hiventäkää niinku jollain julukkiksilla, jotka lesoilee meikittömillä kuvillansa, jättäen vaan sujuvasti pois laskuista sen, että vaikkei naamas olisi suoranaisesti meikkiä, ni silti löytyy botoksit, tekoripset ja kaikenmoiset kestorajaukset, värjätyt kulumakarvat... ni ja jos on vaiks sävyttävä päivävoide, ni eihän se tietenkää oo sama asia mitenkää ku MEIKKIvoide, eihän? :D

20150530_165350.jpg

Iliman meikkiä kukaa ei varmaan eres tietäsi, että mulla on sellasetki ku silimäripset. Enkä ny voi sanoo nuota kulumakarvojakaa kovin päällekäyviksi... Ku mulla on viä musta huppari päällä ni näytän vähä niinku siltä Scream-leffasarjan naamiolta :D 

Lopuuksi viä kuva tilanteesta, joka sulatti ainaki meikälääsen syrämmen. Sisu pyysi, että "Uuho, pivä mua kävestä kii" ja tuo tilanne kesti justiinsa niin kauvan että kerkesin räpsäästä siitä kuvan, mikä oli melekonen ihime sillä yleensä nuo muksujen parhaat tempasut mikkä haluais ikuistaa kameralla, kerkiää tosiaan mennä ohi ennenku kerkiän saada kameraa vireeseen tai sitte hätääsesti napattu kuva on niin julumetun epäonnistunu ettei siitä oo mitää riemua kellekkää. Mut kerranki onnistu!

20150530_173607.jpg

Näihin kuviin mutta ei kiitos näihin tunnelmiin, mitä siis tulee Yrjön visiittiin! Mä toivon että jo huomenna löytyis sen verta virtaa et jaksaas vaikka körötellä mukulootten kans johki ihimisten ilimoolle. Tänään meinas olla jo aiva ylivoimanen suoritus kipasta autolla "lähi"kauppaan (sinne matkaa joku 7 km) hakehen jäätölöö... 

sunnuntai, 17. toukokuu 2015

Kevään pöhinöitä

Kattos perkelettä ku en oo yli kuukauteen huomannu kiriottaa tänne mitää. Täs on kyllä ollu monenmoista, jos ei ny aivan tapahtumaksi laskettavaa ni ainaki jotaki pientä häsmäkkää, joista ny vois vähä jotaki mainita. 

Tasan kuukausi sitte olin viettämäs ratkiriemukkaan hauskaa ehtoota Naantalis Apulannan keikalla. Runsas viikko sen perästä oltiin vähä juhulivinamme mun synttäriä ku mä taas täytin 25. Vappupäivän ansiosta oli tarjolla vähä pitkää viikonloppua ja painuttiin sitä viettähän Isojoelle. Siitä viikon päästä juhulittiin äitienpäivää: aamulla äijä ja mukulat kantoo mulle sängyn piukkahan lahajoja ja ehtoopäivällä käytiin anoppilas. Tänään puolestaan kotiuruin tyttöporukan mökkireissulta, jollekka olin lähteny perjantaiehtoona. Et on ollu ohojelmaa jos jonkumoista, ja aina vaan jatkuu, ku seuraavaksi viikonlopuksi mun porukat tulee tänne, sitte on välillä yks viikonvaihre vailla mitää erikoista ja sitte on taas pari lauantaita varattuna tanhu- ja kuorohommeleille. 

Mut palaanpa viä tän viikonlopun mökkiretkeen. Meillä oli tarkotuksena hoitaa perjantaina erinäiset pakolliset hommat alta pois ja siinä sivus vähä nauttia virvokkeita, et vois sitte lauvantaina herätä pirtsakkoina heti aamusta, käyrä reippaalla kävelylenkillä ja loppupäivän keskittyä olennaiseen, eli vähä terhakkaampaan virvokkeiren nauttimiseen, grillailuun, saunomiseen ja sen semmoseen. No kyllähän se perjantai meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mut venähtipä vaan aika myöhälle yöhön ennenku viimesetki örveltäjät maltto painua petihin (ja kyllä, olin toinen niistä viimesistä) eikä se lauvantain ylösnousemus ollu kaikille ihan niin tuskatonta ku etukäteen kuviteltiin :D No päästiin kumminki lenkille ja rasvaa tirisevien eväsleipien voimalla jaksoo kyllä lampsia. 

Mun piti ottaa mökille Mölkky mukahan ja olinki sen asetellu muitten tavaranyssyköitteni vierelle orottahan kyyttiä, mutta niin vain se perkeleen palikkapeli unohtu rappuselle kun olin enste nostellu muut kamani kaverin autohon. Onneks mökillä oli omasta takaa joku muu puukepakoitten nakkelemiseen perustuva peli, jota osa porukasta muisteli pelanneensa joskus monta vuotta sitte. Eli piis of keik, kerrataanpa säännöt pikaseen ja ruvetaan pelaahan... Mut sääntövihko oliki ihan saatanan pitkä, sisälsi sen seittemän kaaviokuvaa ja esimerkki-Erkkiä ja sääntöjen opiskelijatki oli sen verta kännis, että mä jo eherotin, että kun tuos pelis on kumminki kymmenen tommosta samanmoista palikkaa ni piirretään niihin numerot 1-10 ja leikitään pelaavamme mölökkyä.

No sitte mä rupesin saamaan jotain flash backeja sen pelin säännöistä, tai sitte olin vaan tosi luovas hiprakas ja vetelin säännöt hatusta, mutta lopulta heitettiin sääntövihko takavasemmalle ja pelattiin niillä säännöillä mitkä satuttiin muistahan ja ihan hyvin se peli lopulta sykähteli, ihimeteltiin vaan että kuka jeesuksen hullu oliki niistä parista yksinkertasesta säännöstä saanu aikaan niin helevetin pitkän ohojeromaanin!

Porukan Facebook-kavereille ei ainakaa jääny epäseleväksi, mitä meillä oli viikonlopun ohojelmistos, ku puskettiin pari päivää jotain tosi teräviä kuvia Facehen. Julukastiin kuvia muun muaas (vesi)meloneistamme sekä siitä, ku mettäretken päälle oli (eväs)pussit aiva tyhyjinä. 

Virvoketta kulu taas aika hyvään malliin ja vähä jo kävi jännittähän, että mahtaako pyhänä olla kuinkaki messevä olo, mutta eihän sitä ny mitää pahempaa rapulaa tuu ku rykäsee mahalaukkunsa riittävän tyhyjäksi ennenku menee nukkuhun. Nojatuoliin. 

Kyllä ny kelepaa, ku on päässy vähä irrottautuun arjen kuvioista, viettäny aikaa ystävien kans rentoutuen ja on levänny kunnolla :D 

Asiasta hevon perseeseen. Yks kaveri oli löynny jostain mummon kuva-alapuumin välistä vanahan lehtikuvan, ja tää kaveri oli ottanu siitä kuvan ja lähetti mulle: 

11216278_10206793209931647_966227205_n.j

Kuten päiväyksestä näkee, kuva on aika tasan 15 vuoden takaa. Kuvatekstiä tuos ny ei näjy, mutta täs on joku setti musiikkiopiston oppilaita, oliskahan tää liittyny johki pianonsoittokisaan tai vastaavaan. Ni ja tuo hapannaamaanen, blondi rillipää takarivis oon mä! Saatana pairannapikki auki melekeen napahan asti :D 

Liekö tolla kuvalla ollu vaikutusta asiaan, ehkä se omalla tavallaan muistutti mua siitä että niin mähän oon tosiaan joskus laukannu jonku 12 vuotta pianotunneilla, et pitäskähän joskus vähä kokeilla että millä lailla mä saan pianon soimahan tätä nykyä. Varmaan taito oli parhaimmillansa justiin ton kuvan ottamisen aikoohin, ku ton vuoden syksyllä mä muutin Turkuun enkä tosiaan ottanu pianoo mukahani sillon. Pimputin muutti mun työ vasta siinä kohtaa ku muutettiin tänne Maskuun, ja soittelu on ollu aika vähästä ku helepolla pukkaa nuota pieniä apukäsiä siihen näpyttään omia riitasointujansa, ja musisointi on vähä semmosta hommaa, mitä EI harrasteta sillon ku muksut on nukkumas... Mut nyt muksut jopa jonku verran kiinnostuneena kuunteli ku mä tapailin jotaki vanahoja nuottia eiväkkä tulleet sekaahan, joten ehkä nyt alkaas olla sellanen vaihe elämäs ku on hyvä hetki antaa elevytystä ammoin hankitulle tairolle!

Mut nyt on hyvä hetki antaa elevytystä ittellensä yöunen muoros, vaikka vähä mä luulen että voi viä jotaki liskoja luikerrella yökylähän.

keskiviikko, 15. huhtikuu 2015

Työn iloa

Eileen oli tän vuorotteluvapaalle jäävän tyypin viiminen työpäivä ja tänään mä oon sitte koittanu parhaani mukaan pirellä lankoja käsisäni keskenäni. Vähä kyllä mietitytti, että meneekö kohta koko kipsa nurin ku mä jourun siä orpona sättäähän, ku perehrytysaika oli vain kaks viikkoo ja työn sisältö semmosta, että koko homma koostuu aivan helevetin monesta (erilaisesta) palasta, joten pirusti oli opettelemista ja muistamista.

No, ensimmäänen ns. itsenäinen työpäivä oli kyllä työntäyteinen, ja kiireen tuntua lisäs takuulla seki, ku näin aluuksi mun menee muistelemiseen, ettimiseen ja kaikenmoiseen kelaamiseen jonku verran perkeleesti ylimäärästä aikaa. Mut jäin henkiin, eikä vissiin kukaa muukaa kuollu! Enkä ihan jatkuvalla höngällä joutunu aharisteleen muita tyhymillä kysymyksillä! Mut se, mikä oli eherottomasti parasta, ni mä nautin tosta työstä ihan kybällä!!!

Jos mä viihryin erelliseski hommas vallan erinomaasesti, ni ainaki näin aluun perusteella uskaltaasin väittää, että kyllä mä tuun viihtyyn mainiosti tänki rupiaman, vaikka työnkuva onki täysin erilainen verrattuna siihen mitä mä tein aikasemmin. Toivottavasti voin olla samaa mieltä myös vuoden päästä, ku koko homma on ohi. 

Mut mitäpä muuten? Äijällähän on täs ollu tänä vuonna lomautuksia silleen, että on kolme viikkoo töitä ja viikko lomautusta. Ny sillä on maharollisesti viiminen lomautuspätkä päällänsä ja siitä riehaantuneena tämä ponkasi pariksi päivää kalastahan. Niin, tarkotuksena tietysti hankkia ilimasta ruokaa perheelle, juu juu. No, taitaa se(ki) kalareissu mennä väkisinki viihteen puolelle, ku Ahti ei kuulemma ainakaa viä tänään ollu ollu anteliaalla päällä. Et se siitä ruuasta, ja ilimasuuresta varsinki. Mut ei se mitää, mä olin justiinsa viikonlopun Isojoella keskenäni viettämäs tyttöjen palju- ja ravinteli-iltaa ja tulevana perjantaina meen toisen tyttöporukan kans kattohon Apulantaa Naantaliin. Et jokaselle jotaki.