maanantai, 23. maaliskuu 2015

Takaisin sorvin ääreen!

Ei tätä meinaa viä toreksi uskoo mutta mä sain töitä!!! Ja kyse on justiinsa siitä paikasta, mihkä liittyväs haastattelus kävin torstaina! Hommat alakaas jo viikon päästä, et aikamoisella sykkeellä täs tilanne vaihtuu toiseen. 

Olin tuos aamulla pyöräälemäs ja samalla tuli taas noukittua taltehen muutama tölökki. Kesken lenkin soi puhelin ja ku näin numeron, tiesin, että tää koskee ny sitä torstain haastattelua. Kattoin parhaaksi pirättää tien sivuhun, jos vaikka tulis se tyypillisempi vastaus enkä sitte vitutuksen vallas päräyttäsi pyörälläni ojahan. No hyvähän se sitte oli muutenki olla pirätyksis, ku mulle sanottiinki, että mä saan sen paikan mitä hain, tiä vaikka olisin hämmästyksestä posauttanu ulos tieltä!

Puhelun jäläkeen sotkin kotio tuhatta ja sataa ja riemuittin mielesäni, että nyt jumalauta loppu joku pullojen keruu ja hyvä etten nakellu jo haalittua saalistani takasi pusikkohon! Ja ku loppumatkasta näin viä pari tölökkiä ni niin saivat jäärä niille sijoollensa! Mä halusin vaan äkkiä kotio ja ruveta heti junaalehen muksujen päivähoitoasioota reilahan. 

Ny ei sitte tartte vuoteen tuskitella, että mitähän sitä oikeen tekis. Mietitään sitä sitte ens vuonna näihin aikoohin, ku pesti päättyy. Mä siis meen samaan paikkaan mihinä mä viimmeksiki olin, tosin homma vaan on erimoista. Ja koska kysees on vuorotteluvapaan sijaisuus, sen tietää, että työn jatkopaloista on turha uneksia, mutta kyllä mä vaan oon täs jamas ihan helevetin tyytyväänen tähänki!

Tänään kävin taas kirpparilla kyttäämäs, onko oma loosi vähääkää käyny tyhyjemmäksi ja työllistymiseni johorosta päätin palakita itteni parilla heräteostoksella. Panin oikeen ranttaliksi ja satsasin vanhoihin kunnon eläinkuoseihin: löyty leopardikuvioinen toppi sekä krokotiilinnahkakuvioiset leggingsit! Maksoki oikeen euron ja viiskytä senttiä, meinaan molemmat yhteensä! Joo mut älkää peljätkö sanoo enkeli itämaan tietäjille, en meinannu niitä ruveta käyttähän minää uusina työvaatteina. Luulen, että mun ei hirveesti tartte jatkos miettiä, mitä vermeitä sitä aamutuimaan tempasis päällensä, ku luultavasti talo tarjoo mulle kokovalakosen työasun. 

Semmosta jännää siis luvas lähitulevaisuures! Mut entäs sitte tuo lähimenneisyyren jännitysnäytelmä, meinaan laivareisu tenavien kera? No se meni vallan mainiosti. Mä etukäteen pelekäsin, että Urho kyllästyy laivamatkustamiseen jo terminaalis, ku on liikaa väkiä ja hässäkkää, mutta ku joku viisas oli pykänny lasten leikkinurkkauksen sinne terminaalihin (kas kummaa etten oo ikinä ennen eres tajunnu, että siä terminaalis on semmonenki...) ni siinähän se orotteluaika meniki joutusasti. Ja ihan joutusasti meni koko reisu muutenki, ja täytyy myöntää että jotenki tommonen ruottinlaiva on vähä erilainen kun sitä kattelee äidin eikä känniääliön silimin :D Ja Urho, joka yleensä suhtautuu uusiin juttuihin varauksella, aharistuu tungokses ja joka alakaa vaatia pikasta kotiopääsyä meleko pienenki vastoinkäymisen tai muun kyrsiintymisen jäläkeen, kyseli meleki heti laivalta päästyänsä, että mentäskö pian uuresta. Niin et tolla perusteella päättelisin, että muksutki viihty!

Loppukevennykseks viä Sisun pohoriskelut tältä päivää:

S: "Äiti, sinä olet tyttö."
(Urho lisää tähän väliin, että "Eiku nainen.")
A: "Joo."
S: "Sitten sinun täytyy AINA mennä naimisiin!"
A: "No mä oon jo menny, että ei mun varmaan tarvi nyt mennä uuresta."
S: "Olitko sä silloin ennen kun sä olit naimisiin, niin olitko sä silloin kirkos?"
A: *epätoivonen yritys selittää kolomivuotiaalle, mikä on maistraatti*

Et silleen! Kyllä joskus voi maanantaiki olla hyvä päivä!

tiistai, 17. maaliskuu 2015

Tosi jänniä juttuja

Hupsista vaan s'olis maaliskuustaki jo yli puolet veivattuna. Eipä täs oikeen ihimeempiä oo tapahtunu, ei eres nuon "hurjaa" menoo ollu ku mitä viimme kiriotukses kuvailin.

Kevät se ilimeisesti lähestyy ja komeiren kelien innottamana kaivoon polokupyöränki esille ja oon sen kans sotkotellu jonkusen kerran. Oon yhyristäny huvin ja hyöryn, iskeny pyörälenkiille repun selekähän ja noukkinu maantien ojista tyhyjiä tölökkiä. Näytän varmaan joltain hieman epätoivoselta pultsarilta, ku pakollisen santatieosuuren jäläkeen oon hiusrajaa myöte raparoiskeis ja parhaas tapaukses viä oon onnistunu pulijaahan johonaki kuraojas kenkäni märiiksi kirmailtuani jonku kuppasen kalijapurkin peräs. 

Mut ei siitä sen enempää ettei mee maine. Joskaa ei taira mun mainetta parantaa seuraavakaa fakta: mähän oon ollu kohta puoli vuotta työttömänä! Ei helevata... Mut pitkästä aikaa tuli eres pieni orastava valonpilikahrus muualtaki ku taivaalta, meinaan torstaina mä pääsen työhaastatteluun! No, pelekkä haastatteluun pääsyhän ny ei viä takaa mitää, mutta on se ny ainaki askeleen lähempänä työllistymistä ku se, ettei ikänä eres pääsis mihkää haastatteluihin. 

Viikonloppuna meinataan elää vaarallisesti ja lähäretään mukulootten sekä ystäväperheen kans laivalle! Oikeen itteeki jännittää et mitähän siitäki tulee. En tiä onko just perjantain iltalaiva ihan se parhain lapsiperheen valinta mut kokeillaan ny tän kerran ja ollaan sitte viisaampia. Ei maar, kyllä mä ainaki suhtaurun reissuun ihan positiivisella mielellä. Yllättävää sinänsä että meikäläänen suhtautuu johki positiivisesti, pitäskähän mitata kuume tai jotain... Mut siis joo, on se ihan mukava tarjota muksuille jotaki muutaki nähtävää ku kotonurkat, ja sokeri(humala)na pohjalla on mun kuukausittainen karkkipäiväni, jonka aattelin pitää lauvantaina :D 

Mut mitäs täs muuten? Eipä oikeen mitää. Kirpparihommelit rullailee, neljäs viikko alko tänään ja saa nähärä, maltanko lopettaa siihen vai antasko mennä viä yhyren viikon. Kyllä on taas jännittäviä valintoja elämä täynnä. 

Tähän ehtooseen toi lisäväriä revontulet. Netistä luin, että semmosia olis maharollista nähärä ja täytyhän sitä oikeen jalakautua hetkeksi pihalle ku sain mukulat nukkuun. Ja olin ihan hyvään aikaan liikkeellä, ku onnistuin näkehen muutamanki veheriääsen soiron taivaalla!

Semmosta huikeeta. Nyt nukkuun!

lauantai, 28. helmikuu 2015

Viikonlopun poimintoja

Perjantaina kävin venyttämäs pinnaa poikien kans Ikeas ku tartti ostaa muksujen sänkyhyn sopiva patjansuojus. Lopulta siä ei ihime kyllä tarttenu kauhiasti pinnaa venytellä, ku enste käytiin syömäs ja tehtiin muutenki hyvin typistetty kierros myymälän puolella. Mukahan ei eres tarttunu kymmentä ennalta suunnittelematonta ostosta, vaan ostin tasan tarkkaan vaan sen patjasuojan enkä mitää muuta. No okei paitsi pussillisen Daim-karkkia. Mut senki oston mä olin suunnitellu ainaki 5 min etukäteen et ei se mikää heräteostos silleen ollu. 

Ikeakäynnin jäläkeen pinnaa venytettiin vasta Citymarketis ku kauppareisun loppupuolella poijat intoutu karkaahan pitkin Cittarin käytäviä ku päättömät kanat, mut onneks tosiaan vasta loppu- eikä alakumetriillä, ni sain ostokset hoirettua ainaki joten kuten kunnialla. 

Tänään pääsin kuoron mukana esiintyhyn yhteen vanhusten palavelukotihin. Näppäränä tempasin esiintymisretut niskahan jo kotona. Otin esiin mun asuhun kuuluneen valakosen pairan ja ku Sisu (jolla on muute tänään nimipäivä ihan ensimmäästä kertaa!) sen näki, se kysyy, että "Onko tuo se patjansuojus?" :D

No, "patjansuojus" sekä muut nykymuodin mukaaset rytkyt päälläni riensin keikalle ja ku homma oli ohi, muistin viä, että lupasin käyrä kotomatkalla pikasesti kaupas. Eihän siinä muuten mitää kummaa olisi ollukkaa, mutta mulla oli tosiaan mukanani vaan ne esiintymisvaattehet. Kylähullun maine oli siis (taas) varmistettu. 

Välttelin tiukasti katsekontaktia kenenkää kans Ruskon S-marketis ku marssin sinne ruutunen huivi pääs sekä kansallispuvun hameen sekä riemunkirijavan essun helemat takin alta vilikkuen. Viä ku olis ollu joku pahavikuppi käres ni olisin varmaan menny jostain romanialaisesta kerjälääsestä. No, en tiä kiinnittikö kukaa mun ulukoasuuni eres mitää erityishuomioo, ainakaa likikää niin palijoo ku mä itte, tai sitte ruskolaaset on tottunu näkehen kaikenmoisia pyöröötä maisemis ennenki, mut selevisin kotio ja vaihroon patjansuojukseni sun muut härvelit kotoosasti rönttäverkkariihin ja -T-paitahan. 

Ja kas näin, täs oli katkelma mun hurjaaki hurjemmasta viikonlopustani! 

tiistai, 24. helmikuu 2015

Kirppistelyä ja kipristelyä

Sen verta nuo erellisellä kirpparimyyntiyritelmällä myymäti jääneet romut jäi poltteleen, että tänään vein taas roinaa myyntihin. Sopivasti viä tuli tuos viikonvaihtees oltua porukoilla, ni sieltäki irtos mukahan hiukka lisää myymistä. 

Ku olin tuupannu omat kamani myyntihin, nimittäin kahteen kertaan, koska eka yrittämällä olin tukkinu romuni vahingos väärään loosiin, tein tietty viä oman silimäälykierroksen. Ja pakko myöntää, että tein sen ihan kattellakseni, löytyyskö jotaki ostettavaa, koska jos omat kamat on ollu myytävänä kymmenisen minuuttia, en voi väittää kierrelleeni siä kirpparilla sen tähäre, että jos joku olis levitelly mun romppeita vääriin lokeroihin. No mukahan tarttu sitte yks lastenkirja ja lisäks lunastelin vähä lisää hintalappuja omia tavaroitani varte. 

Maksaesani mun ostokset, kassatäti ojenti mulle aiva siloosen vitosen setelin. Se ties kertoo, että kun setelin taittaa ensimmäästä kertaa, ni saa toivoo jotaki! Voi hyvänen tähäre ku tommoset tilanteet on aharistavia, kun ne tulee aina niin puskista, vähä niinku tähärenlennotki! Ei kai mulla ny ikänä oo valamiina mitää ykköstoivetta ku tulee tilaisuus toivoo! Jos mä olisin nyt jääny siihen kassan päähän arpohon, et mitä mä ny kaikista kipeimmin tarttisin, ni seisoosin siä varmaan viäki. Työpaikkahan se varmaan olis eniten tervetullu juttu mun elämähän (tai ei mulla mitää elämää oo, niin et ehkä sitäki olis voinu toivoo enste?), mutta jotenki luulen, ettei yhyren vitosen ryttääminen merkittävästi paranna mun kuppaasia työllistymisnäkymiä, niin et mä sanoon sille kassamyyjälle, että mä toivon ny vaikka sitä, että ihimiset rientääs sankoin joukoin ostahan munki loosistani tavaroota. 

Eikö ookki muute aiva helevetin mielenkiintosta ku mä en oo tää plokis tänä vuonna jauhanu juuri muusta ku jostaki kirpputoriilla möyrästämisestä?? No kuten sanoin tua muutama rivi ylempänä, että ei mulla mitää elämää oo. Tää kirpparipuuhastelu on tällä hetkellä semmosta, millä mä koitan pitää itteni mukamas kiireisenä ja siitä mä saan eres hetkittäin jotaki muutaki ajateltavaa ku sen, miten saatanan vituttavaa, harmaata, yksinäistä ja kuppasta perkeleen saastapaskaa tää työttömän mettä- ja mökkipöyröön arkielo oikeen on. 

keskiviikko, 11. helmikuu 2015

Kirpparimyynnin saldo, vol. 2

Hain eileen kirpparilta jäljelle jääneet romppeet kotio ja tänään sai noutaa rahatki. Olin ihan tyytyväänen summahan, mikä jäi kätehen parin viikon loosivuokran (yht. 58 €) jäläkeenki. Hävikkikää ei ollu mikää kohtuuton, pahempaa pelekäsin. Lopulta teille tietymättömille pääty joku ehkä viis rettua ja yks kippo. Muutaman hävinneen kuteen kohoralla melekeenpä huokasin helepotuksesta, että pääasia ettei sitä tarttenu enää takasi kotio kantaa! Saattaas toki osa lumpuusta löytyä erelleen sieltä kirpparin sekasimpien loosien uumenista, mutta kyllä mä jo parihin kertahan tein huolellisen syynäyskierroksen kotiuttaakseni karonneet lampahat mut ku ei kerta löytyny, ni olokoot sitte. Ei siinä ny isookaa vahinkoo kumminkaa syntyny. 

Silleen kuluneet pari viikkoo oli oikeenki mielenkiintosia. Heti ekana päivänä, ku tonne kirpparille roudasin romppeeni, törmäsin siä yhteen vähä vanahempaan rouvahan, jonka tunnistin mun "loosinaapurikseni" siltä kirpparilta, mihinä mulla oli paikka tua loppuvuodesta. Vaihrettiin muutama sana siinä ja mietiin, että olipa hauska yhteensattuma. Mut ku mä törmäsin siihen aika monena muunaki aamuna (viimeks tänään!) ni tajusin, että hei tää taitaa ollakki joku elämäntapakirppisshoppaaja. Sillä on erelleen oma loosi siä toisella kirpparilla ja oon ihan varma, että se on heti aamusta ettimäs jotaki löytöjä ja laahaa niitä sitte sinne omaan pöytäänsä ja myy pikkuusen ostohintaa kalliimmalla. Paras muute oli, ku mä yhtenä päivänä käväsin Raisios yhyrellä vallan muulla kirppiksellä aikani ratoksi, ni tää sama rouva tuli mua siäki vastahan! 

Kyllä siinä muutenki paris viikos oppi bongaahan aina samoja naamoja. Parinaki aamuna ku olin jo hyvääsesti ennen kirpparin aukeemista paikalla, ni samat muorit ja faarit sekä tietyt limasen näköset nilikit siä päivysti uluko-oven takana. En tiä olisko pitäny itkee vai nauraa, ku näki sen revohkan jonottamas johki kirpputorille. Naurun puolellehan se olis kallistunu, ellei siinä olisi jotenki tuntenu näkevänsä myös pientä vilausta omasta tulevaisuurestansa :D 

Tietysti mä myös joka jumalan kerta, ku mä vein lisää myytävää omaan loosiini, kierrin koko mestan, jos olis vaikka löynny jotaki ostettavaa... eikäku tietty mä vaan tsekkasin, löytyykö mun omia kamoja vääristä loosiista retajamasta. Tunnustettakoot, että mukaan tarttu parin viikon aikana myös pari rettua, mutta ostosten lisäks tein myös erinäisiä havaintoja tarjolla olleista myyntiartikkeleista. Mä oon silleen vähä ulukona uusimmista muotihommeleista, mut semmoset Converse-tennarit on vissiin niinku kenkien Iittalaa. Vähä kulahtaneemmistaki popoista rosvotaan ihan saatanasti. Ja ilmeisesti ovat niin kuumaa kamaa, että ihan jopa puhki kuluneitaki kannattaa myydä muutamalla eurolla?

Tänään mä kävin sovittamas yhtä hupparia. Satuin tunkeen käteni sen hupparin taskuuhin ja riemukseni sain näppeihini ison tollon käytettyä räkäpaperia! Eikä muute ollu semmosta mössähtänyttä, mikä siis paljasti sen, että ei sitä hupparia ainakaa mistää suoraa pyykkinarulta oltu sinne kirpparille kiikutettu. Onneks se rettu oli sen verta ruman näkönen päällä, että ostamattajättämispäätös oli niinku viimeistään sillä selevä. 

Sitte muutaman astian kans kävi silleen, että kun ne oli enste ostettu mun pöyrästä, ni mystisesti heti seuraavana päivänä tismalleen samanlaiset kupposet ilimesty johki toiseen loosiin, paitsi että hintaa oli korotettu roimasti. Yhyrestä naarmusesta mukista älysin pyytää vaan jonku pari egee, ni sitte se sama muki oli kohta toises pöyräs myynnis kahareksalla eurolla (naarmuista tunnistin, että oli multa ostettu). Eniten vitutti se, että joku oli myös ostanu sen mukin sillä kahareksalla eurolla... No, itte olin sen ilimatteeksi saanu, joten nielin katkeruuteni, riemuittin siitä saaruista muutamasta roposesta ja hämmästelin, että kyllä täytyy olla kova hinku tiettyhyn kippohon, jos raapiintunu ja ihan normaalis arkikäytös ollu versio menee kaupan kahareksalla egellä. 

Multa myös ostettiin kuus jäläkiruokakippoo, kappalehinta oli 3,5 €. Seuraavana päivänä toises loosis myytiin jänskästi kans kuutta samanmoista kippoo, nyt hintaan 6,60 € / kpl. Enhän mä ny voi varma olla, että ne oli justiinsa samat, mutta tuohan ny on kuitenki aika perusmeininkiä, et kyllä mä MELKO varma oon, että siinä oli taas joku kuvitellu pääsevänsä käsiksi rikkauksiin ostamalla multa ensin jotaki alakanttiin hinnoteltua kippokuppoo ja vaihtamalla alihinnan tökeröön ylihintaan. No, täs kohtaa tunnustan, että osan niistä kipoista olin joskus ammoin ostanu varmaan tolta samalta kirpparilta tyyliin eurolla, ja ostin ne ainoostaan sitä varte, että mä voin ne joskus myyrä eteenpäin kalliimmalla :D Et kyl se pieni trokari vaan muski pääsee valloilleen tilaisuuren tullen, ehheh...

Eilesen jäläkeen mä kävin nuota tänne kasautuneita kiertoon joutavia kamoja lävitte ja osan kohoralla päätin vaan kylymästi, että rehaan ne suoraa kierrätykseen SPR:n pyörittämään Kontti-kauppaan, mikä siis diilaa lahajotuksena saatua kirppiskamaa. Olin sen paikan valikoimaan käynykki tutustumas viimme viikolla ja totesin, että se on tosiaan sellanen kaupaksi käymättömän kirppiskaman viiminen leposija, mihkä ihimiset käy dumppaamas kaikkee kaameeta ja sitte ne viä saa nurkkiensa lisäksi omatuntonsa puhuristettua, ku ne luulee teheneensä hyvänki teon, ku lahajottavat paskaa hyväntekeväisyyteen. Ja kyllä, näinhän mä just tänään toimin ittekki, ku vein ns. toivottomat tapaukset sinne pois omista silimistäni. No ei maar, oli siinä lahajotuspläjäykses ny jotaki ihan järkevääki kamaa, kuten vauvanvaatteita. Jokku äitiyspakkauksista saadut tusinabodyt vaan on semmosta settiä, ettei sillä viitti omaa kallista kirppisloosia aiva tukkia, koska a) niitä on tarjolla vähä joka toises loosis muutenki sekä siitä johtuen b) niitä ei saa kaupaks muutaku muutamalla kymmenellä sentillä (jos sittekkää), ni vähäkö niitä tarttis myydä ihan helevetisti, että jäis jotain kätehenki. 

No, siitäki huolimatta että mä nelijä kapsäkillistä vein vaatteita ja muita loimia kierrätykseen, ni silti mulla olis viä pari Ikea-kassillista vaatteita, kolome loorallista astioota sekä pari paksia erinäistä sekasälää mistä tarttis päästä erohon! Arvakkaa mitä mä siis meinaan teherä? Tietysti mä varaan kirppisloosin jostaki! Enkä eres mistä tahansa, vaan sieltä Wanhasta Nestorista, mitä testasin viimme vuoden puolella. Tiä vaikka siä törmäisin siihen yhteen tätihin taas! Se varmaan aattelee musta ihan samoin ku mä siitä, että "tuo taitaa olla joku pikkuusen höyrähtäny näihin kirpparitouhuuhin".