sunnuntai, 18. tammikuu 2015

Tammikuun tärinöitä

Enste on saanu tärrätä jännityksestä: jee kohta on pippalot, ja pileitten jäläkeen onki saanu täristä vähä muusta syystä. 

Viikko sitte olin taas Folklandia-risteilyllä. Perjantaina lähärettiin ja lauvantaiaamuna jänskätti ku piti olla esiintymiskuosis. No ainaki tuli nesteytettyä ihan sopivasti, ei tullu eres krapulaa - koska se ei ehtiny alakaa misää vaihees... Tänään puolestaan on puhalleltu pihalle toisen laivareissun höyryjä, ku oltiin porukoitten sekä mun veljen ja sen naisystävän kans risteilemäs ja juhulimas isän synttäriä. Tenavat siis ei ollu mukana, joten oli ihan semmosta aikusten oikeesti juhulintaa. 

Ny sitte voi huokaalla, että mitähän sitä seuraavaks. Kirppiskamojen hinnottelua? Ou jee, maltan tuskin odottaa... Töitten hakua - kyllä vaan, paitsi että lopputulos on jo niin ennalta-arvattava, ettei se(kää) aiheuta minkäämoisia väristyksiä. Taitaa tää kuukausi huipentua esikoisen viisvuotiskemuihin. On se hienoo ku isänpäivä, muksujen ja äijän synttärit sekä joulu on tällätty niin liki toisiansa, että koko talavi pitää olla jotaki lahajoja hommaamas ja vääntämäs torttua kakkua. No saapa / joutuupa lopun vuotta olla suhteellisen rauhas muuten.

Jos ei ny pahasti oo (enää) fyysistä krapulaa, ni oliskohan ny joku henkinen versio vuoros. Ei siis mikää morkkis vaan sellanen yleis-plaah, ku odotetut pirskeet on takana ja pientä kisaväsymystä on viä jäljellä. Ei edes keksi mitää rehtiä kiriottamista! Ehkä olis vaan paree mennä maate, jos se auttas ainaki tuohon kisaväsymykseen. 

torstai, 1. tammikuu 2015

Mitä tapahtui vuonna 2014?

Se olis uusi vuosi ja toivottavasti myös tulis vähä uusia tuulia elämään, tai jos ny vaikka edes sitä elämää!

Ollaan oltu Isojoella joulun ja uuden vuoden vietos ny jo toista viikkoo ja ylihuomenna pitääs suunnata takasi kotio viimmeinki. Ei sillä etteikö tää olisi taas ihan mukavaaki ollu: on taas sukuloitu, nähty kaveria, käyty vähä kaupoolla, yks yö vierähti mökillä, uutta vuotta päästiin juhuliin kylille kaverien seuras, on syöty hyvin ja onhan meininki ny yleisesti koko lailla letkeempää ku porukat jeesaa ipanoitten kans ja sen sellasta. Mut kyllä sitä on jo ihan kiva lähtiä kotiokki välillä. Sormet jo syyhyää päästä vähä pärvöttähän kämpän tavarapaljoutta, etenki ku muksut vetäsi aika hyvät setit leluja joulupukilta. 

Täs ku uuden vuoden krapula alakaa hellittää eikä käretkää tutaja niinku aamutuimaan, kiriottelen taas tän jo perinteisen katsauksen taaksepäin, ni sen jäläkeen on hyvä suunnata noukka etiäppäin.

Viimme vuoden vaihteen jäläkeen uhosin laihruttavani ja onnistuinki siinä. Tosin ny on taas vähä tsempattavaa ku joulunaika on ollu taas aikamoista mättämistä niinku yleensä. Mut ei täs ny sentään ihan kaikki 15 kg oo tullu takasi mitä viimme vuonna lähti! Viimme vuonna rupesin karkkilakkoileen, ensin koitin totaalikieltäytymistä ja sen jäläkeen semmosta, et on yks karkkipäivä ja pari jäätölöpäivää kuus (paitti täs joulun aikaan pidin karkkipäiviä tarkotuksella usiamman ettei alakaasi niin vituttaa kaikkien suklaaläjien keskellä) ja hyväksi havaittua lakkoperiaatetta aattelin jatkaa tänäki vuonna. Saatan jopa pitää tammikuun kokonaan lakkoo kostoks jouluporsasteluista!

Alakuvuodesta tota laihtumista kivasti edisti se, ku olin josaki ristuksen keuhkotauris pari viikkoo. Muutenki meirän porukkaa riivas pitkin vuotta monenmoiset räkätaurit, etenki mua ja äijää. 

Kevään kulues opin tykkäämään liikunnasta. Se ei yhtäkkiä enää tuntunu puolipakolliselta veivaamiselta vaan todelliselta nautinnolta ja ihanalta hengähdyshetkeltä! Pyöräilykeliä piisas huhtikuulta joulukuun alakuun, lisäks oon käyny kävelyllä, hiukkasen hölökkäilly sekä käyny jumpas. 

Muuten kevät ja kesä oli aika tasasta perusolemista. Arjet kulu töis ja muis arkisis puuhis, viikonloppuihin mahtu toisinaan vähä muutaki. Kesälomaahan mulla ei ollu pitkälti, mutta vähä ny kumminki. Hellettä olis saanu olla vähemmän, mutta muuten oli kyllä ihan mukavansorttinen kesä!

Kesän jäläkeen mielialaa maralsi epätietosuus töiitten jatkumisesta ja lopultahan se tieto tuliki, että työsopparia ei jatketa ja lokakuun aluus jäin jälleen kerran työttömäksi. Loppuvuotta onki sitte leimannu elämäntilanteesta johtuva yleisvitutus!

Onneks syksyllä oli myös vähä viihdepitostaki ohjelmaa, mm. ystäväpariskunnan häät. Nuos kekkeriis on tietty vaan se huono puoli, että niitten jäläkeen on aina niin tolokuttoman väsyksis päiväkausia et se vähä sotii sitä ideaa vastaan, että olis muka saanu larattua omia akkuja erinäisillä irtiotoilla arkisesta nysväämisestä :D No joo, mut enempi se olis puosta jos olis virkee mutta muuten ei tapahtusi koskaa mitää hauskaa.

Loppusyksystä innostuin pistään tarpeettomia lastentarvikkeita sun muuta kiertoon. Kirppispöytä oli varattuna 4 viikkoo, erinäistä kampetta oli ja on yhä myynnis nettikirppareilla ja kaverinki kautta sain diilattua jotain muksuvermeitä eteenpäin. Vaikka kirppissähälinki rupeski jo tuntuun loppupäästä puuruttavalta, ni tavallaan kumminki näläkä kasvoo syöres ja tarkotus olis ottaa sama ruljanssi uuresta ja aika pianki!

Loppuvuonna työnhaus tuli lunta tupahan kerta toisensa jäläkeen, mikä ei ainakaa yhtää nostattanu fiiliksiä. 

Merkittävin juttu viimme vuodelta on viä se ku päätettiin yksis tuumin tuos loppuvuodesta, että tänä vuonna pistetään tupa myyntihin. Et ei tuo landeilu hevon kuuses ny sitte ollukkaa ihan meirän juttu, ku mun työ- ja rahatilanne on mikä on, ja ku kerta molemmilla oli sellanen olo, että ehkä sitä sit kumminki viihtyys paremmin josaki vähä enempi ihimisten ilimoolla. Turku on ny aika vahavasti kiikaris, mutta eihän sitä tiä mitä kuningasajatuksia täs viä tulee mieleen. Nää mun työ(ttömyys)asiatki kuitenki sanelee aika paljo. 

Eli tämä vuosi toivottavasti tuo kaivattua muutosta kuvioihin, jotka ei oikeen oo tuntunu enää hetkehen täysin omilta. 

sunnuntai, 21. joulukuu 2014

Hävitysvimma

Johtuu varmaan tulevaisuuren muuttosuunnitelmista, ku ny on iskeny kauhia hävitysvimma. Melekeen tekis mieli jo ruveta pakkaileen laatikoihin vähä harvemmin käytös olevia kamoja, koriste-esineitä ja sen sellasta, vaikka täs ny voi mennä viä melekonen tovi ennenku muutto on oikeesti ajankohtasta. 

No, "hieman" ennenaikasen pakkaamisen sijaan oonki vähä ryhtyny sen suuntasiin toimenpiteisiin, millä sitä hamas tulevaisuures häämöttävää pakkaamisurakkaa maharollisesti sais helepotettua. Toisaalta en ny oo aiva varma, kuinka paljo sitä urakkaa mahtaa loppuviimmein helepottaa jos rupiaa raivaahan kaappiihin tilaa hävittämällä jotaki vanahoja kosmetiikkatuotteita, lääkkeitä taikka mausteita, mutta eikö sitä niin sanota, että pennis on milioonan alaku ja niin erelleen!

Oli ny kuinka turhaa näpertelyä tahansa siihen nähären että tota kamaa on oikeesti yks tupa ja kaks varastoo täynnänsä, ja vaikka mun mielestä on aina mukavaa ostaa tai saada kaikenmoista uutta, ni jollaki lailla myös siitä tulee hyvä fiilis ku saa jotaki käytettyä loppuhun (paitsi jos kysees on joku lempivaate) taikka sitte myytyä tai heitettyä pois tajuttuansa, että en mä tällä kyllä itte tee yhtää mitää. 

Mullahan oli tua loka-marraskuun taittees yhyres paikas kirppisloosi varattuna neljä viikkoo ja viimisen viikon jäläkeen tunsin jo olevani hiukka jopa kyllääntyny koko touhuun, mutta ny on jo suunnitteilla uus kirppisjakso, katotaan jos tuos alakutalavesta sais viä vähä lisää rompesta livautettua mailmalle! Ja mikäs täs on tuommosia suunnitelles ja aikanaan myös toteuttaes, ku ei näköjään oo pelekoo töihin pääsystä. 

Joulu tuos kans uhkaavasti lähestyy ja se yleensä tarkottaa kodin tavaramäärän (ja nykyään etenki lelujen määrän) kasvua, joten varmaan sitä suuremmalla innolla ens vuonna koitan päästä erohon vähä kaikenmoisesta kamppeesta, millekkä oon täs kaappien sisustaa vilikuilles antanu lähtötuomioita. Ens vuonna muutenki pitäs saada tätä elämää vähä uurenlaiseen järjestykseen ni helepoiten varmaan pääsee alakuun ku rupiaa enste suitsiin tätä kämpän tavarahässäkkää!

torstai, 18. joulukuu 2014

Se siitä(kin)

Miten sattukaa, että ku justiin eilises kiriotukses kattoin aiheelliseksi mainita eres sen verta, että olis jotaki pieniä mahkuja yhyren työpaikan suhteen, ni eikähän tänään tullu ilimotus, että sivu suun meni seki. 

Viä on pari hakemusta vetämäs, mutta ne on lähinnä paikkoihin, joihin mun koulutus ei oo sopivin maharollinen ja mitä ny nuota aina niin piristäviä "tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun" -sähköpostia oon tarkemmin zoomaillu, ni hakijoita per duuni on ollu siinä vähä sadan molemmin puolin. Voi olla, että tuottavampaa olis ku pistääs pari lottoriviä vetähän. 

On niin vitun lannistunu olo ettei keksi eres kiriotettavaa tän enempää. 

keskiviikko, 17. joulukuu 2014

Haikeuden esiaste

Pohoriskelin tuos yks päivä, että vaikka sitä ny viä onki ihimeen tyynesti ja jopa jonkumoisella innollaki suhtautunu siihen ajatukseen, että tästä asumuksesta ei ny sitte mikää meirän lopullinen päämaja tullukkaa, ni kaipa sitä viä monet porut tulee väännettyä silkasta luopumisen tuskasta. En vaan arvannu, että ensimmäänen kerta olis tapahtunu jo tänään. 

Oltihin tuos pihalla muksujen kans. Vilikuilin siinä ympärilleni ja mietiin, mitä täältä erityisesti jään kaipaahan sitte aikanaan. Itte talosta ei ny ensimmääsenä tullu mielehen kauhiasti muuta ku itte valitut tapeetit ja tietty se tympäsee, että torennäkösesti iso osa justiinsa tätä tönöö varte hankituista kalusteista jne ei sellasenaan sovi johki muuhun kämppähän. Mut tosiaan, yllättävän vähä tää talo ittessään mun mieltäni kaiherti. Läheisten sienipaikkojen menetyskää ei aiheuttanu suuria tunteita sikäli, että suurin osa niistä menee joka tapaukses mullin mallin, ainaki jos tohon likelle aiotut harvennushakkuut toteutuu lähiaikoina. 

Ihime kyllä, vaikka mä tän puutarhan kituliaisuutta niin perkeleesti oonki sarattanu, ni kumminki nimenomaan just puutarha oli se, jonka ajattelu sai mun pillahtaan. Jään kaipaahan uurenkarhiaa mansikkamaata, joka ehkä vähä turhan varjosesta kasvupaikasta sekä perustamisvaiheen tujusta lannotuksesta johtuen kasvaa enempi lehtee ku marjaa, mutta on kuitenki tuottanu ny parina kesänä ihan kohtalaisesti syömistä. Jään kaipaahan myös keväällä istutettua syreeniairan tekelettä, Isojoelta raahattua koiranheisipuuta sekä vastikään istutettuja kirsikka-, omena- ja päärynäpuita. Et oliskahan ne ikänä ruvennu tuottahan satoo. Jään kaipaahan myös sini- ja valakovuokkoja sekä ketoneilikoota. Ja kuinka ilahtunu mä olinkaa siitä, ku täältä pihasta löyty pari tammia sekä yks vaahtera! Ikävä tulee myös uurehkoo punaviinimarjapuskaa, joka tänä kesänä tuotti ensimmääsen oikeen kunnon sadon. 

No, kai sitä voi siinä sivus porata tätäki pettymystä, samalla ku märäjää työttömyyren vittumaisuutta. Tänään tuli liitosta 4 viikon päivärahat, kävin vähä asioolla ja maksoon kolome laskua ja kas, tilille jäi seittemäntoista euroo! 

Työllistymisnäkymistä sen verta, et täs on ny pieniä toiveita siitä, et pääsisin ens vuoden puolella töihin takasi sinne samahan paikkahan, mihinä mä justihin olin reippaan vuoden verran. Mut asias on sen verta monta muuttujaa, joten paree ku ei liikoja innostu. Onneks täs ny muutenki vituttaa sen verta, ni on aika heleppooki olla innostumatta liikoja yhtää mistää!