sunnuntai, 21. joulukuu 2014

Hävitysvimma

Johtuu varmaan tulevaisuuren muuttosuunnitelmista, ku ny on iskeny kauhia hävitysvimma. Melekeen tekis mieli jo ruveta pakkaileen laatikoihin vähä harvemmin käytös olevia kamoja, koriste-esineitä ja sen sellasta, vaikka täs ny voi mennä viä melekonen tovi ennenku muutto on oikeesti ajankohtasta. 

No, "hieman" ennenaikasen pakkaamisen sijaan oonki vähä ryhtyny sen suuntasiin toimenpiteisiin, millä sitä hamas tulevaisuures häämöttävää pakkaamisurakkaa maharollisesti sais helepotettua. Toisaalta en ny oo aiva varma, kuinka paljo sitä urakkaa mahtaa loppuviimmein helepottaa jos rupiaa raivaahan kaappiihin tilaa hävittämällä jotaki vanahoja kosmetiikkatuotteita, lääkkeitä taikka mausteita, mutta eikö sitä niin sanota, että pennis on milioonan alaku ja niin erelleen!

Oli ny kuinka turhaa näpertelyä tahansa siihen nähären että tota kamaa on oikeesti yks tupa ja kaks varastoo täynnänsä, ja vaikka mun mielestä on aina mukavaa ostaa tai saada kaikenmoista uutta, ni jollaki lailla myös siitä tulee hyvä fiilis ku saa jotaki käytettyä loppuhun (paitsi jos kysees on joku lempivaate) taikka sitte myytyä tai heitettyä pois tajuttuansa, että en mä tällä kyllä itte tee yhtää mitää. 

Mullahan oli tua loka-marraskuun taittees yhyres paikas kirppisloosi varattuna neljä viikkoo ja viimisen viikon jäläkeen tunsin jo olevani hiukka jopa kyllääntyny koko touhuun, mutta ny on jo suunnitteilla uus kirppisjakso, katotaan jos tuos alakutalavesta sais viä vähä lisää rompesta livautettua mailmalle! Ja mikäs täs on tuommosia suunnitelles ja aikanaan myös toteuttaes, ku ei näköjään oo pelekoo töihin pääsystä. 

Joulu tuos kans uhkaavasti lähestyy ja se yleensä tarkottaa kodin tavaramäärän (ja nykyään etenki lelujen määrän) kasvua, joten varmaan sitä suuremmalla innolla ens vuonna koitan päästä erohon vähä kaikenmoisesta kamppeesta, millekkä oon täs kaappien sisustaa vilikuilles antanu lähtötuomioita. Ens vuonna muutenki pitäs saada tätä elämää vähä uurenlaiseen järjestykseen ni helepoiten varmaan pääsee alakuun ku rupiaa enste suitsiin tätä kämpän tavarahässäkkää!

torstai, 18. joulukuu 2014

Se siitä(kin)

Miten sattukaa, että ku justiin eilises kiriotukses kattoin aiheelliseksi mainita eres sen verta, että olis jotaki pieniä mahkuja yhyren työpaikan suhteen, ni eikähän tänään tullu ilimotus, että sivu suun meni seki. 

Viä on pari hakemusta vetämäs, mutta ne on lähinnä paikkoihin, joihin mun koulutus ei oo sopivin maharollinen ja mitä ny nuota aina niin piristäviä "tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun" -sähköpostia oon tarkemmin zoomaillu, ni hakijoita per duuni on ollu siinä vähä sadan molemmin puolin. Voi olla, että tuottavampaa olis ku pistääs pari lottoriviä vetähän. 

On niin vitun lannistunu olo ettei keksi eres kiriotettavaa tän enempää. 

keskiviikko, 17. joulukuu 2014

Haikeuden esiaste

Pohoriskelin tuos yks päivä, että vaikka sitä ny viä onki ihimeen tyynesti ja jopa jonkumoisella innollaki suhtautunu siihen ajatukseen, että tästä asumuksesta ei ny sitte mikää meirän lopullinen päämaja tullukkaa, ni kaipa sitä viä monet porut tulee väännettyä silkasta luopumisen tuskasta. En vaan arvannu, että ensimmäänen kerta olis tapahtunu jo tänään. 

Oltihin tuos pihalla muksujen kans. Vilikuilin siinä ympärilleni ja mietiin, mitä täältä erityisesti jään kaipaahan sitte aikanaan. Itte talosta ei ny ensimmääsenä tullu mielehen kauhiasti muuta ku itte valitut tapeetit ja tietty se tympäsee, että torennäkösesti iso osa justiinsa tätä tönöö varte hankituista kalusteista jne ei sellasenaan sovi johki muuhun kämppähän. Mut tosiaan, yllättävän vähä tää talo ittessään mun mieltäni kaiherti. Läheisten sienipaikkojen menetyskää ei aiheuttanu suuria tunteita sikäli, että suurin osa niistä menee joka tapaukses mullin mallin, ainaki jos tohon likelle aiotut harvennushakkuut toteutuu lähiaikoina. 

Ihime kyllä, vaikka mä tän puutarhan kituliaisuutta niin perkeleesti oonki sarattanu, ni kumminki nimenomaan just puutarha oli se, jonka ajattelu sai mun pillahtaan. Jään kaipaahan uurenkarhiaa mansikkamaata, joka ehkä vähä turhan varjosesta kasvupaikasta sekä perustamisvaiheen tujusta lannotuksesta johtuen kasvaa enempi lehtee ku marjaa, mutta on kuitenki tuottanu ny parina kesänä ihan kohtalaisesti syömistä. Jään kaipaahan myös keväällä istutettua syreeniairan tekelettä, Isojoelta raahattua koiranheisipuuta sekä vastikään istutettuja kirsikka-, omena- ja päärynäpuita. Et oliskahan ne ikänä ruvennu tuottahan satoo. Jään kaipaahan myös sini- ja valakovuokkoja sekä ketoneilikoota. Ja kuinka ilahtunu mä olinkaa siitä, ku täältä pihasta löyty pari tammia sekä yks vaahtera! Ikävä tulee myös uurehkoo punaviinimarjapuskaa, joka tänä kesänä tuotti ensimmääsen oikeen kunnon sadon. 

No, kai sitä voi siinä sivus porata tätäki pettymystä, samalla ku märäjää työttömyyren vittumaisuutta. Tänään tuli liitosta 4 viikon päivärahat, kävin vähä asioolla ja maksoon kolome laskua ja kas, tilille jäi seittemäntoista euroo! 

Työllistymisnäkymistä sen verta, et täs on ny pieniä toiveita siitä, et pääsisin ens vuoden puolella töihin takasi sinne samahan paikkahan, mihinä mä justihin olin reippaan vuoden verran. Mut asias on sen verta monta muuttujaa, joten paree ku ei liikoja innostu. Onneks täs ny muutenki vituttaa sen verta, ni on aika heleppooki olla innostumatta liikoja yhtää mistää!

keskiviikko, 10. joulukuu 2014

Aikansa kutakin

Jotkut asiat elämäs on pysyvämpiä ku toiset. Mun elämäs ilmeisen pysyvää on työttömyys ja huonot työllistymisnäkymät, eikä ainakaa mistää vakituusesta työstä vissiin kannata eres haaveilla, siis senkää vertaa ku määräaikasuuksista. Syksyn mittaan on sentäs ollu eres muutama oman alan työpaikka hajettavana ja pari semmosta, mikkä olis ainaki teorias ollu justiin niinku mua varte mut hiljasta on ku hautuumaalla. 

Ja niin kauvan ku mun elämäs on työttömyyttä, on myös vitutusta. Elämä ei tunnu täydeltä, eikä siltä tunnu rahapussikaa. 

Sitte täs on äijän kans puitu eräitä elämän suuria kysymyksiä ja tultu siihen tulokseen, että meinataan josain vaihees ens vuonna pistää tupa myyntihin ja muuttaa pois täältä korvesta. Kumpiki kaipaa vähä vilkkaampiin ympyröihin, lähemmä palveluita ja ihimisiä sekä potentiaalisia työpaikkoja ja mua myös vituttaa se, että kun työnäkymät on tämmöset, että mihkää tulevaan ei voi luottaa, ni ei oikeen oo ikinä varaa suunnitella mitää kivaa ku vähääsekki valuutat menee kaikkiin välttämättömiin talon, asumisen, autoilun jne kustannuksiin, siis jos viä perushommeleitten, eli ruuan, muksujen juttujen ja sen sellasten jälkeen ny viä jää mitää ylimääräästä. Mä haluaisin myös elää, enkä vain kituuttaa josain hevon kuuses yksinäisenä ja kyllästyneenä. 

Niin, ja vaikka mulla ny yhtäkkiä olis työtä ja normaalit tulot, ei se silti muuttasi tän tuvan sijaintia miksikää, eli meinataan muuttaa joka tapaukses. Katotaan ny vaan sitte, että millä aikataululla mitäki tapahtuu. Ennemmin ei kuitenkaa mihkää lähäretä ennenku tupa on myyty, eikä sitä myymistäkää ny viä aloteta aiva tällä sekunnilla.

En mä tietenkää kuvittele, että muuttamisen jäläkeen mulla olis yhtäkkiä taskut täynnä rahaa ja vapaus teherä mitä huvittaa, mutta jos tää nykynen asuinpaikka tökkii syystä tai toisesta niin mua ku äijääki ni miks jäädä?

Työttömänä olles on vissiin liikaa aikaa ajatella elämäänsä ja huomata, että mä oon kokonaan unohtanu haaveilla enää yhtää mistää (jos ei työpaikan saamishaaveita lasketa) ja miten kaikki tuntuu jumahtaneen johki harmaalle alueelle. Mut jospa tulevaisuudella olis kuitenki mulle viä jotaki mukavaa annettavaa? Ei muutaku nokka sitä kohti!

Ostin justiin yhyren pairan. En yleensä kauheesti ostele mitää paitoja, misä on paljo jotaki tekstiä, enkä varsinkaa tapaa ostella valakosia rettuja, mutta tää ny vaan sattu sopihin niin päälle ku muutenki: 

10859860_10152922902798249_1358376569_n.

keskiviikko, 26. marraskuu 2014

Tukka takana (elämä edessä?)

Kävin eileen parturis. Oon jo kauvan käyny Turus samas paikas tukkalääkärillä, ja paikka siis on Rock'n style. Ihanaa, ku on jo aikaa sitte löytäny kampaamon, mihkä menee aina mielellänsä ja joka kerta sieltä saa poistua tyytyväänen virne naamallansa! Niin ja tukkaki on tavallisesti kotomatkalla helevetisti paremman näkönen mitä s'oli parturille päin mennes ;)

Jo viimme käynnillä päätin varovaisesti koittaa semmosta vähä toispuoloosta tukkamallia ja värinä erelleen punanen tummanruskeilla raidoilla jne höystettynä. Valittu linja ku oli ihan hyväksi havaittu, joten sillä pysyttiin, mutta sitä toispuoloosuutta pistettiin vaan vähä lisää ja punasen lisäksi pistettiin päähän myös aiva mustaa. 

Yhteen valokuvahan oli vaikia saara näkyvihin molemmat puolet mun kuulasta, joten oli pakko ottaa kaks kuvaa. Tai siis oikiastihan kuvia otettiin joku viiskymmentä, ja niistä kaks kehtaa julukasta. Mut niiski mä näytän ihan joltain drag-queenilta, kattokaa ny mikä aataminomenaki mulla on tos ekas kuvas. 

 

Nothing's what it seems to be...

IMG_1165muok.jpg

...I'm a replica, I'm a replica...

IMG_1173muok.jpg

...Empty shell inside of me, 

I'm not myself, I'm a replica of me

(Sonata arctica, Replica)