sunnuntai, 16. elokuu 2015

Viihteellä

Tulipahan tuos eileen käylährettyä vähä tuulettumas pitkän kaavan mukaan. Päivä alako sporttisesti ku lähärin kaverini ja sen 19- ja 21-vuotiaitten veljentyttöjen kans kaahiin puihin Flow parkiin. Mä en viä ennen tätä kesää eres tienny, mikä vittu on Flow park, mut nyt tiän kertoo, että se on semmonen pääasias aikusten leikkipaikka josa pääsee kiipihin erimoisia ratoja yläilimois, ku radat risteilee mettäs puulta toiselle.

Flow park oli ihan jees kokemus, ei yhtää eres hirvittäny seistä josain pikkusella tasanteella ylähällä puun rungos, enempihän se jännitti ku lasautti vaijeria pitkin ittensä puulta toiselle. Ykski lasku päätty aikamoiseen tömäykseen puun kylykeen, ku vaijeria pitki lasketelles käännyin sivuttainsa ku olis ollu paras olla sillai, että olis saanu jaloillaan suoraa punnata ittensä sille määränpäänä olevalle tasanteelle. Taisteluvammoja siis tuli nimellisesti, raapales käres ja mustelma puos.

Kolomen tunnin korkeuksis teutaroinnin päätteeksi kipastiin viereises ostoskeskukses, vein korkkarit suutarille fiksattavaksi, hajettiin Subwaysta syömistä ja Cittarista juomista sekä sitte siiryttiin kaverin kotio syömään ja saunohon. Saunaosuuren jäläkeen myös äijän sisko liitty joukkoon. Meirän piti vaan ihan äkkiä käydä saunas, laittautua valamiiksi ja painua kylille jokirantaan, mutta hups kummasti kello oli ehtiny jo kahareksaan, ennenku oltiin valamiita. No, kyllä siinä sitte viä kuitenki hyvin kerkes keskustaski rymytä, et vahinko ei sikäli ollu suuri.

Aurinko ny ei enää kasin jäläkeen hirveesti Aurajokehen sopinu, mutta ehtoo oli muuten kyllä ihanan lämmin ja keli tyynni. Hyvin tarkeni soosailla jokipaateilla - ja sitte jostain tuli se älynväläys, että nyt me lähäretäänki Marilyniin, joka siis on kaikkien teinihelevettien äiti Turuus! Ehkä se sai tämmöset vanhat harput innostuun ku joukos oli nuota nuorempiaki neitiä :D (Miehen sisko oli jo lähteny kotio, joten se missas ehtoon loppuhuipennuksen)

Varmaan siä Lynin jonos porukat ihimetteli, että onko nuo ämmät vahingos eksyny väärään jonoon ku siinä teinipaikan vieres on yks vähä vanhemmille bilettäjille suunnattu mesta. Mä olin jo etukäteen vannonu et mihkää nuorisoluolaan mä en sitte lauvantaina kyllä lähäre, mutta kuinka ollakkaa... eikä ollu ees mikää ihan huono ehtoo! Tanssittiin ja kävin pari kertaa laulamas karaokee ja loppuillasta juteltiin jonku jätkäporukan kans. Yks sälli meni suunnilleen shokkiin ku se kuuli minkä ikäsiä mä ja mun kaveri ollaan. Se arvas mun iäksi 24 (mitä vittua!!!) ja ku mä sanoin et tos luvus on se nelonen oikein ni poikaparka (joka oli 21-vuotias) häkelty sen verta että päästi suustansa, että "sähän melkeen voisit olla vaikka mun äiti" :D :D Olin vähä että älä ny saatana, menee ehkä pikkasen liiottelun puolelle!

Tää tyyppi luikki pian matkoihinsa, mutta sen jotku kaverit jäi siihen viä jumittaan. Joko ne ei ollu kuullu meirän ikäkeskusteluja taikka eivät niinkää piitannu, seura olis kyllä kelevannu ja kovin ne mua ja kaveria tanssittivatki pilikkuun asti. Näin niinku jäläkikäteen aatellen voiki olla polleeta ku luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi ja sitte päätyy viä ittiänsä 11 vuotta nuoremman klopin iskuyrityksen kohteeksi. Niin ja multa muute kysyttiin paperit yhteen jokilaivaan pyrkies :D

Mut jos oli ikinuori olo lauvantaina, tänään moisesta ei oo ollu tietookaa. Olin kaverin tykönä yötä ja ku siä heräiltiin ja keräiltiin ittiämme siinä puoliltapäivin, ni sain vaan huomata, kuinka joka ristuksen paikka kropas oli kipiä, pitkin ruotoo lihasjumeja siitä Flow park -rimpuilusta, puolet varpaista rakkuloilla korkkarien takia, naama kukki ku mikäki ku en ollu jaksanu pestä meikkiä yöllä pois ja sitä rataa... et olisin ainaki itte luullu ittiäni sataseitkytvuotiaaks fyysisen olon perusteella.

Nyt alkaa pää olla niin pehemiänä lihasrelaksanteista ja muutenki väsyttää, että kaipa mä könyän tästä petihin nauttiin liskodiskosta! Ja huomenna pirteyttä puhkuen töihin, kyllä sitä taas jaksaa painaa ku on viettäny hauskan ja rentouttavan päivän tyttökavereiden kans :D Ja mikä hienointa, ens lauvantaina uudestaan, tosin eri tyttöjen kans ja eri maisemis, mut kuitenki!

maanantai, 10. elokuu 2015

Elokuu on paras kuu

Kiitos elokuu! Tähän asti oot tarjonnu tän niin sanotun kesän parasta antia, varsinki sään puolesta ja vähä muutenki! Toki tuo Nightwishin konsertti jäi niukin naukin heinäkuun puolelle, mutta ei se ny niin tarkkaa oo. Mä en oo viä keksiny, minkä takia heinäkuuta piretään joteki ylivoimasesti parhaimpana kesäkuukautena, koska elokuuhan se on paras kuu kesäs ja yleensä koko vuodes.

No joo, ei tietty pitäsi mennä vannohon ku elokuuta ei oo puoliakaa viä takana, tiä mitä paskaa viä kerkiää tapahtuun ku näin ennakkoon menee hehkuttaan, niinhän mun aina käy että ku erehryt jostain oikeen iloitteen ni vuorokauren sisällä tuuli kääntyy. Mut jospa mä sittekki oon perusluonnoltani jollain kierolla tavalla optimistinen, että aina välillä mä kuitenki uskaltaurun koittaan, että kehtaaskahan ny vähä olla ilonenki, et käviskö kerranki niin ettei heti saisi paskaa niskaansa jos pyhkäsee sen tyypillisen norsunvittuilimeen naamastansa eres kiiruummaksi aikaa!

Tampereksen reissu oli ihan mukavaa vaihtelua, nautiskeltiin musiikista ja virvokkeista, auringonpaisteesta ny puhumattakaa - meinaan sen kaikki 10 minuuttia, mitä aurinko näyttäyty. Vesisaret sentäs lakkas parahiksi menomatkalla ja aiva loppuehtoosta piskotteli pikkusen, mutta vaan sen verta ettei maksanu vaivaa verhoutua mihkää kokovartalospärdäriin. Mä oon ny nähäny Nightwishin kolome kertaa ja joka kerran eri laulajalla varustettuna, ja pakko sanoo että jos ens alakuun sitä ensimmäästä jäi vähä kaipaileen, ni toista en kaipaa juuri yhtään ja tää nykynen paikkaa ensimmääsen jättämän kolon vallan mainiosti!

Viimme viikonloppuna vasta rupes tuntuhun, että ny se kesä oikiasti vasta alako! Keli oli komia, just sellanen sopiva ku vähä piliveili, ei pahasti tuullu ja lämpötila oli jonkusen asteen kaharenkymmenen päälle. Tarkeni, muttei niin että pelekkä hengittely varjos olis saanu hien roiskuhun. 

Tätäkää ei varmaan kannattasi sanoo, kostoks kumminki kohta varisee omenanraakileet alaha puista ja joku heinäsirkkalauma tulee ja syöö kaiken minkä irti lähtee, mut mä oon tänä kesänä ruvennu epäileen, että ehkä tän plassin maaperä ei sittekkää oo niin kirottua, mitä aiemmat tää vietetyt vuodet oon aatellu. Tänä vuonna kirsikkapuu teki ennätysmäisen sadon, kasvua oli varmaan joku 300% erelliseen ennätykseen nähären (1 kirsikka v. 2013) ja mähän ne marjat Sisun kans popsin kilipaa räkättien kans. 

Mansikkamaaki suolti kerranki kunnolla marjaa eikä vaan mammuttimaisen isoja lehtiä. Lisäks viimme syksynä istutetuis omenapuis (2 kpl) sekä päärynäpuis (toinen istutettu 2012 ja toinen viimme syksynä) on raakileita. Viinimarjapuskat ei oo tänä vuonna kovin pahasti kärsiny härmästä eikä pistiääsen toukista ja olihan niis puskis marjojaki, eniten toki vanhas kunnon punaviinimarjapuskas siinä ku valakoses oli vaan muutama trusa (no eipä siinä puskas toisaalta oo ku yks oksakaa enää ku toinen napsahti talavella poikki) ja ns. vaaleenpunanen lajike tuotti tyyliin yhyren marjan per terttu. No onpa seki jotaki. 

Mukavahkon mansikkasaaliin lisäksi mettästä on saanu kantaa kotio mustikkaa ja vattua sen minkä kerkiää! Ai että miten ihanaa, hyvänmakusta olematta kuitenkaa epäterveellistä, ja kaikki tämä ihan ilimatteeks! Ja vitut, oli pakko käyrä ostamas uus pakastin että saatas kaikki marjat mahtuhun johki. Ku eihän sitä keräämistä ny siihen malta lopettaa ku yks pakastin on ääriänsä myöte täynnä :D Sillon taotaan ku rauta on kuuma saatana, kuinkahan monena vuonna ei olla saatu mustikkaa muutaku äiten pakastimesta. Mulla on se periaate et mettämarjoja ei kaupasta ostella, jos ei niitä mettästä löyrä ni ollaan iliman - tai pyyretään tosiaan äitiltä jos sillä olis. 

Mut se (paskan)marjoista. Eileen käytiin tsekkaamas, mitä Muumimaailmaan kuuluu! Ja mitäs sinne, kaikki näytti olevan mestoilla paitsi Hemulia ei näkyny. Poikia ei enää niinkää ne muumiukkelit kiinnostanu, ne ennemminki tais jännittää pikkusen ja Urhoo tuntu kiinnostavan kaikista eniten Muumimaailman kartta. Niitä haalittiin kotio vietäväksiki, niin englannin- ku ruottinkielisinäki versioina. 

IMG_1835muok%27.jpg

Urho lukee Niiskuneidille karttaa

 

IMG_1843muok.jpg

Mä pääsin Nipsun kainaloon!

 

Muuten täs on kesäpäiviä kuluteltu pääasias ulukoillen. Tai jos tarkkoja ollaan, mun kesäPÄIVÄT kuluu töis, mut ehtoopäivät siis joko maleksin poikien kans pihalla, noukin marjoja (joko kotopihas tai muualla) taikka käyn fillarilenkeillä. Päivä on onnistunu, jos työpäivän päälle kerkiää ja jaksaa kaikkia erellä mainittua.  

Poijista viä, että niistä on tullu melekosia pelimiehiä. Muksujen hiekkalaatikolla ei oo kukaa juuri käynykkää koko vuonna, ehkä pari kertaa siä on piipahrettu mutta ku siä se leikki tuppaa mennä siihen, että hiekkaa ruvetaan viskoon ympäriinsä niin, että sitä on silimät, suut ja vaatteiren sisäpuolet täynnänsä, ni mua ei yhtää häiritte, että koko santaloora on tällä hetkellä so last season. Trampoliinihyppelykää ei hirveesti kiinnosta, eikä pyörääly. Sällien lempparipuuhat tällä hetkellä on kattopingis, eli pingispalloo lyörään mailoolla talon katolle (ja pelin kohokohta on se, ku kaikki noin kymmenen palloo on jämpänny ränniin ja äiti tai iskä tuuppaa pallot sähälymailan avulla rännistä alaha), jalakakoripallo eli jalakapallon heittely korirenkaaseen, sähälygolf, josa maahan on kaivettu hiekkalaatikolla täysin tarpeeton hiekkaämpäri, ja sähälymailoolla lyörään palloja sinne ämpäriin sekä mölökkykeilaalu, josa mölökkypelin palikat pystytetään rappusten eteen ja rappusten yläpäästä palikoota heitetään kumohon mölökyllä. Uusin hurahrus on ihan perinteinen tikanheitto. Poijat kyllä pyyteli jousipyssyä, mutta saivatki tikkataulun. En kyllä oo varma, olisko jouskari ollu vähemmän vaarallinen vehejes :D

Tää innostus palloilu- ja heittolajeihin on tarttunu jätkiin Nintendo Wii -pelikonsolipeliistä, jota meillä saadaan tällä hetkellä pelata parina päivänä viikos. Ja sillon ku ei pelata Wiillä, pojat kuvittelee pelaavansa Wiillä... Orotan, koska kaupas ruvetaan vaatimaan, että pitäs ostaa miekka ja nyrkkeilyhanskat. Wiistä tarttuu myös poikien puheisiin näppäriä enkunkielisiä fraasia. Urho luettelee sujuvasti englanniks tikanheitos saamansa pisteet ja yks päivä ku pojat pelaili pihalla sitä ns. golffia, meinasin revetä naurusta sivummalla ku jätkät vähä siteeras pelikonsolin golf-pelin tekstejä. Siinä pelis, jos on vaikka tilaisuus lyörä "birdie", näytöllä lukee ennen lyöntiä, että birdie change. Ja jos pelis käyttää liika monta lyöntiä, peli loppuu ja näytöllä näkyy ilmotus Give up, luovuttamisen merkiksi. Poijat kilipaa sitte huutelee näitä samoja ilimotuksia mitä ovat pelis nähäny, mut Sisupa oli terävänä ja keksi ihan oman: "Mulla on nyt give up change" :D

Niin, ainahan täs olis maharollisuus luovuttaa, mutta katotaan ny kuitenki viä eteenpäin! Lähietäisyyrellä ainaki näkyy kaikkee kivaa! Keskiviikkona meen parturiin, lauvantaina kaverin kans rymyään Turkuun ja seuraavana lauvantaina suuntaan Isojoelle ja meen siä mökkeileen vanahan kunnon rytmiryhymän kans! 

sunnuntai, 19. heinäkuu 2015

Heinäkuun sävyt

Tän vuosimallin heinäkuusta on jo komiasti yli puolet taaperrettuna. Moni porajaa, kuinka säät on aiva perseestä ja et menee lomat melekeenpä pilalle ku vähä väliä sataa ja ku ne helteetkää ei kestäny ku Ruisrokin verran. Mä voin vaan todeta, että voihan kyynel ja yhyy, mulla ei oo mitää kesälomaa ensinkää ni mulle on silleen ihan sama minkälaisen kelin vallites mä kuppaan työmaalla koko ikisen vuoden!

Mulle passaa ihan hyvin tämmönen niukin naukin kahtakytä hipovat lämpöasteet. Voishan sitä tietty aina pikkusen lämpösempi olla, mutta kuten joka kesä rutajan, ni hellerajan ylitystä mä en kaipaa niin pätkääkää. Mä otin tän kesän tavotteeksi ruskettua niin vähä ku maharollista, ja näillä keliillä oon onnistunu siinä toistaseks oikeen hyvin! Tietty mähän ny oon ruskettuneenaki ihan naurettavan hailakka jonku normaalin värisen tyypin rinnalla, et mun ei hirveesti kannata ruveta keulihin, vaikka olisin oikeen yrittämällä saanu haalittua väriä pintahan. 

Aikasemmin oon ehkä vähä eres koittanu kärtsätä nahkaani kesääsin, mutta tänä vuonna päätin, että antaa perkele olla. Jos mä enssijasesti kärvährän punaseksi ja täten entuurestaan vaan kasvatan maharollisuuksiani saada ihosyövän, ja pahimman punan hälävettyäki oon erelleen kuitenki aika kalapia, ni miks edes yrittää? Niin saatana ja ainua paikka eli lärvi ku olis semmonen, mihkä vois vähä jotaki väriä halutakki, ni se muuttuu pelekästään punaseksi eikä muutu siitä edes siksi hailakan rusehtavaksi. Pisamia mulle hiukan tulee ja se onki ihan jees, mutta ei nekää oikeen lopulta mihkää näy ku niitten taustaväri on punanen, helevetti soikohon.

Mä oon kerran koittanu itseruskettavaa tököttiä ja tein sen viä silleen fiksusti, että testasin sitä kuraa justiinsa yksiä häitä ereltävänä päivänä. Lopputulos oli tietenki aivan vitun luonnollinen ja tasanen, niin että olis teheny mieli pukeutua johki burkhaan sinne häihin. Sitte ku viä mulla ei oo ikänä ollu tapana meikata eri sävyillä sen mukaan onko kesä taikka talavi, ni mähän näytin tosi vetävältä naama valakosena ja muuten oranssinruskiana. Ku teiniille tuputetaan kaikenmoista valistusta, ni vois paasata, että huumeitten ja muitten paskojen lisäksi äläkää sekaantuko itseruskettaviin mömmöihin. 

Mut on eräs keinotekonen ihon värjäämisen muoto, josta mä tykkään. Tua tän kuun aluus toteutin pitkäaikasen haaveeni ja otin pikku kuvan vasempaan olokavartehen: (äiti älä saa slaakia) 

20150711_194835.jpg

Toteutuksesta vastasi Skincraft / Uncle Henri (http://www.skincraft.net/wordpress/)

Olin siis jo aikani pähkäälly jotaki kuvaideaa joka jotenki liittyis mun muksuihin, mutta ku mua ei oo paiskattu minkäämoisilla piirtäjän lahajoolla ni hieman kesti tuon ajatuksen käyminen toteen. Onneks herra tatuointitaiteilijalla tuntu olevan ajatuksenlukijan vikaa, ku mä menin nelijän erimoisen kuvan ja hatarien höpinöitteni kans tilaahan aikaa ni H-hetkee varte se oli mun epämäärästen vihijeitten perusteella piirrustanu kuvan, joka ny koristaa mun kättä. Ja oon kyllä aivan helevetin tyytyväänen lopputulokseen! Mä ny yleensäkki viehätyn perhosista ja luonnonvarasista kukista, ni ihan iliman mitää syvällisempiä merkityksiäki tuo kuva olis niin "mun näkönen" ku olla ja voi, mutta nuo siniset perhoset ikäänku kuvastaa poikia ja mähän siinä keskellä sitte möllötän vähä niinku neitoperhosena, ja mullon siiviski silimät kattomas nuitten sinisten tyyppien perähän :D

Mut eipä täs ny oikeestaan taas tän kummempia. Ku ei voi sanoo, että "lomaa orotelles", ellei sitte puhu äijän lomasta, jota on viä pari viikkoo luvas elo-syyskuun vaihtees, ni sanotaan vaikka että viikonloppuja orotelles sitte. Jos säät suosii, koitetaan lähtiä Houtskäriin mökille ens viikonloppuna koko kööri ja seuraavana viikonloppuna meen äijän kans kattohon Nightwishia Tampereelle! Lämppäreinä on Children of Bodom ja Sonata Arctica, että luvas on varsinaasta musiikkiorgasmia alusta loppuun!!! 

 

sunnuntai, 5. heinäkuu 2015

Pipi kissa

Lauantai eteni ehtooseen asti pääasias perjantaisen Ruisrock-ehtoon huuruja puhallelles ja tarkotuksena oliki viettää rauhaisaa koti-iltaa. Ku saatiin tenavat nukkuhun ni Rami rupes kärtsäähän grillis rimpsuluita ja mä kyykin jonku kukkapenkin kimpus. Grillaus rupes olehen loppusuoralla ku huomattiin, että Kessu ontuu pahasti toista takajalakaansa. 

Enste pähkittiin, että orottasko aamuun lekurireissun kans, mutta ku katti rähisi itteksensä kivusta sen verta railakkaasti hypätesänsä sohovalle maate ni mä buukkasin Keijolle ajan eläinlääkäripäivystyksestä klo 23 ja lähärin viemähän jalakapuolta sinne näytille. Jep, pääsin siis lauvantaiehtooksiki kylille, tosin viihdetarjonta ei ollu aiva erellisehtoon tasoo...

Mä olin jo aiva varma, että kissalla täytyy olla siinä koives luita sökönä ja varuiksi viä porasin naamani oikeen punaseksi lääkärille lähteisäni. Vastaanotolla hämmästys oliki sitte melekonen, ku kuljetusboksista marssi esiin hyvinki uteliaan ja reippaan olonen katti käyttäen kaikkia nelijää jalakaansa. Olin vähä et mitä vittua, tiäksä kissa yhtää mitä tääki käynti tulee maksahan, niin että älä ny väitä ettei sus ookkaa mitää vikaa ku viä reilu puoli tuntia sitte olit niin kipiä että pelekkä kyljen kääntäminen sohovalla sai sun sähiseen ja muriseen niin että äijäki varuiksi ennen kissan tunkemista kuljetuslooraan veti käteen, meinaan vahavat nahkakintahat. 

No, eläinlääkäri kopeloi kissan, mittas kuumeen kissansilimästä ja ku viä lopulta siitä kipiästä jalaasta löyty pieni mutta sitäki märkivämpi reikä, ni diagnoosi ei ollukkaa luunmurtuma vaan tulehtunu haava. Olisko katti sitte saanu automatkalla nuoltua haavasta ruven ja ihon alle kertyneet visvat pois niin että koipi kestiki yhtäkkiä kävelyä siä vastaanotolla, muuta selitystä en sille osittaiselle ihimeparantumiselle keksiny. 

Mut oli miten tahansa, ni kissi sai suureksi riemuksensa kaulurin päähänsä, antibiootit, kipulääkkeet sekä viä rasvaa sen haavan hoitoon. Kaulurin mukana oli peruutusvaihre, harvemmin meinaan oon kissan nähäny niin vittuuntuneena kulukevan perse erellä ympäri huushollia kun se raukka koitti päästä erohon uutuushärvelistänsä. 

20150705_090242.jpg

Tänä aamuna vähä jännitti koittaa, kuinka kissalle kelepaa antibioottitabletti. Se oli onneks jotain maustettua versioo, ja Kessulla oli ilimeisesti ollu vaikeutta saada syötyä raksuja kupistansa, ni se suorastaan täristen hotki tablettinsa silikasta näläästä! Voi ristus et oli huojentavaa että se lääke meni alaha aiva heittämällä! Simpan kans ei takuulla olisi onnistunu. 

Mä oon sitte tänään palavellu kissaa kantamalla sille suoraan sänkyyn raksuja sekä vettä, putsannu haavaa ja silitelly mennen tullen sekä asetellu kauluria paremmin, mikäli tarpeellista. Ja miten kissa kiittää tästä huolenpirosta? Tietenki heittämällä laatat pitkin sänkyä. Niin ja tietysti silleen vaivihkaa, etten tajua sitä tuoreeltaan käyrä siivoomas vaan vasta tuntien päästä, ku kaikki mehut yrjökasasta on jo tiukasti imeytyny lakanan läpi petariin ja sitä rataa!

Heivasin petarin päällisen orottahan pyykkikoneeseen pääsyä ja äijä sitte riensi petarin sisuskaluja puunaahan. Se otti aseeksi höyrypesurin, joka päätti sitte hyytyä just ku sitä olis ehkä kipeiten tarVITTU. Ei siinä auttanu ku suihkulla prääsätä sitä ykäkohtaa ja todeta, että tommonen hiton superlonimatsku imee muute ihan perkeleesti vettä. Sitä petaria me sitte pesuhuoneen laattialla tallottiin suurella tunteella ja Rami kekseliäästi löi jopa maate siihen petarin päälle ja vieläpä kieri siinä ja mä pohoriin, että onko tää ny joku paikallinen versio munamankelista. 

Seuraava jännityksen aihe oli ruiskulla kissan suuhun ruutattava kipulääke. Mä kaappasin kissan sylihini selällensä, pökkäsin ruutan katin suuhun ja mömmöt tupihin. Oho, oliko tää(ki) näin iisi toimenpire?! Kissa kyllä näytti entistäki kyrpiintyneemmältä ja voi olla, että huomenna kipulääkkeen annostelu ei onnistu yhtä kivasti ku kissa tietää mitä paskaa on luvas, mutta olipa eres alaku heleppoo!

Mitähän täs viä on luvas ennenku on kissa saatu terveiren kirijoohin? Hiekkalaatikosta mä otin katto-osan pois että töttöröpää mahtuis paskalle ja hiekkaa kissat onki tänään kuoputtanu kodinhoitohuoneen täytehen sontalooran reunojen yli. Seuraavaks Kessun maha varmaan menee antibiootiista sekasin, se vääntää kunnon ruikulit ja enste kaapii rämmäleet pitkin seiniä ja sitte kiertää kuratassuillansa läpi kaikki huoneet ja lopuuksi pomppaa meirän sänkyyn. Eikä se saa edes ittiänsä pestyä ku on se kauluri tiellä. Joo, no toivotaan parasta että tuo sänkyyn purjoominen jäis ainuaks sivujuonteeks täs operetis!

tiistai, 23. kesäkuu 2015

Kesäloma arjen keskellä

Terve, olen Anne kolkytneljä vee eikä mulla oo viäkää ollu eläisäni mistää työpaikalta täyttä kesälomaa. Ja mikä hienointa, tänä kesänä mulla ei oo mitää lomaa ensinkää, jollei muutamaa tuntipankista reväästyä saldovapaapäivää lasketa. 

Me oltiin tuos juhannusta viettämäs Isojoella ja äijän alakoo siitä kaharen viikon kesäloma, ja se päätti jäärä viikoksi porukoille poikien kans. Mä puolestani palasin pyhäehtoona kotio, painan täs viä pari päivää duunia ja palaan sitte kans Isojoelle takasi, ku pidän perjantain vapaata. Et se on sitte vähä niinku mun kesäloma sitte. Vai voisko oikeestaan aatella niin, että mun kesälomaa onki nää nelisen päivää, mikkä mä vietän aiva yksikseni kotona? Mullei oo tää eres kissoja vastuksina ku neki on Isojoella! 

Sunnuntaina ku ajelin kotio, mietiin kuumeisesti, että mitenkä mä oikeen tän laatuaikani oikeen käyttääsin. Päätin alottaa rehevakkaasti käymällä ostoksilla, ainaki ruoka-sellaasilla, ku kotojääkaappihin ei jääny muuta ku valo. Varttia yli kuus Cittarin pihas vähä ihimettelin, että mikä vittu ku ei näy ketää misää ja sitte mä tajusin, että kaupathan on menny kuurelta kii. Et ostosreissu oli vähä köyhänlainen, mutta ei se mitää, köyhä olis ollu tää shoppailijaki. Onneks Maskun K-marketti oli auki ni sain eres vähä jotaki syömisenpuolta. Ostin muun muaas jäätölöpaketin, josta vetelin heti pyhäehtoona puolet nautinnollisesti sängys rötväten!

Entä mitäs muuta oon teheny ku syöny jäätölöö sängys? No esimerkiks syöny jäätölöö sohovalla. Sitte eileen kävin Raision kauppakeskus Myllys kiepahtelemas. Jos kaupan nimi on Glitter, ni eikö se jo sano, että sen kohoreryhymää on selkeesti tämmöset vanahat ämmät? Sijotin muutaman lantin korviksiin, niittiihin ja nahkaan ja sitte hain toisesta putiikista lisää hiusmömmöö, millä saa freesattua tätä pinkkiä väriä. Sitte kiertelin parilla kirpparilla, joskin poistuin niistä tyhyjin käsin, mitä voi toisaalta pitää ihan hyvänäki juttuna. Tänään oon käyny morjestamas yhtä kaveria ja sen vauvaa. 

Mä otin tavotteeksi nysvätä maharollisimman vähä kotona sekä käydä ahkeraan lenkillä ja tuo jäläkmmäänen tavote on täyttyny muuten paitsi tänään, ku kyläilyreissulta palattuani rupes hetikohta satahan vettä ku Esterin perseestä. Niinpä tästä tuli sitte netis surffailuehtoo. Päätin, että ruokaa en kotona laita koko viikolla vaan murkinoin töis ruokalas. Lisäks päätin, että telekkaria en aukase kertaakaa, vaikka muutama kaveri suositteliki, että nyt mullon hyvä tilaisuus syventyä telekkarin tuijotukseen. Mut mitä mä sieltä vahtaisin nyt kun en mä sitä jaksa nykyään kattella koskaa muutenkaa? Okei mä meinasin eileen kattoo yhyren elokuvan loppua samalla ku tuhosin toisen puolen jäätölöpaketista, mutta mä olin jo muutenki nähäny sen leffan ainaki pari kertaa ni söin jätskini, plarasin tovin nettiä puhelimellani ja menin maate. 

Huomenna mä aattelin käylähtää Turun keskustas. Emmä viä oikeen tiä mitä mä siä tekisin, mutta enkähän mä jotain keksi. Ni ja kotomatkalla vois kiertää viä yhyren kirpparin. Ehtoolla lenkki ja tavarakapsäkin lataus viikonloppua varte, mikä ei oo kovin paha rasti ku emmä vaivautunu eres purkahan mun juhannukseks pakattuja rettuja laukusta muutaku sen verta, että heitin likaset kuteet pyykkihin. 

Pakon eres on tietenki täytyny harrastaa vähä arjenki pyöritystä just niinku pyykinpesemisen muoros ja tänään ku olin meleki aikeis lähtiä lenkille, tyydyinki nypeksiin vähä rikkaruohoja mun niin sanotuista kukkapenkiistä ennenku se vesisare alakas. Nurtsiki olis leikkuun tarpees mut ehkä samaanen sare pelastaa mut siltä urakalta - tosin homma saattaa olla eres ens pyhänä entistäki vittumaisempana, ku olin huomaavinani, että sateiset mutta silti yllättävän lämpöset kelit on saanu kaikenmoiset rehut rehottahan. 

Tänään paukutin taas vähä pianoo ja älynväläyksenä otin yhyren vetäsyn videolle puhelimella ja siinäpä oliki prokkista kerrakseen ennenku a) sain kuvattua sellasen pätkän, jonka justiin ja justiin kehtaa pistää näytille ja b) onnistuin pistähän sen videon johki, mistä sain sen linkattua tänne. Kattokaa ja kuunnelkaa jos ilikiätte:

https://goo.gl/photos/8bHDes76mDnLgjmg7

Voi Sibelius-parkaa, kuinka vaan joutuuki pyörihin haurasansa ku mä raiskaan sen jotaki valssibiisiä epävireisellä pimputtimella. Itte vaan oon itteeni meleko tyytyväänen erinäisistä harhalyönniistä huolimatta, ku kerkis tuos olla kuitenki aika monta vuotta välis, etten juuri pianohon päin kattonukkaa. 

Kello alakaa olla sen verta paljo, että ehkä olis viisainta vähä nukkuakki välis. Jotenki meinaa nää vapaaehtoot venahtaa aika myöhälle vaikka pitääki herätä ihan normaalisti töihin. Eileen mun oli tarkotus herätä vähä tavallista myöhempään, asetin jo puhelimeen herätyksenki eri aikahan mutta en tiä sitte mitenkä mä siinä taas niin (epä)onnistuin, ku puhelin rupes aamusta möökäähän justiin siihen aikaan ku ennenki. Mut joo, tää on oikeesti niin hienoo olla aivan YKSIN, ettei sitä aikaa haluaasi tuhulata nukkumalla! Kyllähän sitä kotoonsa pois pääsee keskenänsä mutta se, että saaki jäädä kotionsa ja muut poistuu ja viä vähä pitemmäksi aikaa, on oikeinki virkistävää vaihtelua! Jos sitä sitte jaksais taas paremmin tota peruspullaa tämmösen pienen "loman" päälle.