Oon ny ollu siä pesulas töis maanantaista asti. Tänään loppupäivästä aattelin tyytyvääsenä, että kohta onki tän viikon työt ohitte, mutta sitte jo tultihin pyytähän, jos tulisin viä huomennaki. Meen sinne kymmeneks ja oon johki puol kuuteen ja meen sieltä sitte suoraa tanssiharjotuksiin, huh huh! Mä jo mietin kuumeisesti, mitä syömistä mä otan mukahan ku pitääs pärjätä liesus ehtooyhyreksään asti! Tähärellisempää olis kai ensin miettiä, että millä mä meen sinne töihin. Täytyy kai pummata äijältä autoo ja äijä saa pummata kyytin töistä kotio, jos mä vaikka itte veisin sen aamulla sinne vaan.

Tua töis ei tosiaan tartte kauheesti aivojansa rasittaa. Tähän mennes on piisannu, ku vaan viikkaa vaatteet oikialla lailla ja lajittelee ne retut hyllyille oikeella tavalla. Ja välillä täytyy pitää silimällä pyykkikoneita ja kuivausrumpuja, josko niitä tarttee täyttää taikka tyhyjentää. Ei muuten mitää, muttaku tuntuu ettei töitten jäläkeenkää meinaa saara aivoja pois off-asennosta :D Täs on ny joka ehtoo töitten päälle lähinnä tullu notkuttua joko tietokoneen, telkkarin tai Wiin ääres. Mua vaan pistää se jotenki vituttahan, jos kaikki luppoaika menee tuommoseen turhuuteen. Vaikka mitäs siinä sitte muuta voi ku vittuntua ittellensä jos on niin laiska ettei huvita teherä mitää järkevää työpäivän jäläkeen.

Tuo viikkaaminen on muute mulle aika outo sana. Oon mä sen toki kuullu ennenki, mutta itte tapaan aina "kääriä" pyykit enkä viikata. Tuo viikkaaminen kuulostaa jotenki niin... niin... helsinkiläiseltä! Eli ei sovi mun suuhun.

Huomenna vissiin joutuu aivot ainaki hetkellisesti hommiin, ku mulle opetetaan joku uus juttu siä pesulas. En vaan oikeen muista enää, että mikä juttu, ku aivot vastaanotti töihin liittyvää informaatioo iltapäivällä vain sen verran, että muistan mennä sinne huomenna.

Tulevana viikonloppuna olis sitte papan hautajaiset. Oon koittanu aivot sulkee siltäki osin, etten etukäteen kovin murehtisi niistä, kyllä siä paikanpäällä varmaan saa murehtia ihan riittävästi... Rami ei tuu Isojoelle mukaan ollenkaa. Kunpa mäki voisin skipata ne hautajaaset. Mulla ei oo sitte pienentäkää hinkua lähtiä sinne! Eikä mua taatusti myöhemmin alakasi kaduttaa, että kun en sitte mennykkää. Miksikä mä siitä tuun, että meen johki kirkkoon ankeisteleen ja poraahan? Tuskin mä eres muistan tai välitän muistella niitä kinkeriä jäläkeenpäin, ihan vaan ylenmäärästä porua välttääkseni! En mä halua mennä mihkää porukalla märehtiin toisen ihimisen kuolemaa, mieluummin käsittelisin sen asian ihan keskenäni ja kyynelehtisin omia aikojani. Äääh, mulla on ongelma ja sen nimi on Kuolema. Mä en osaa olla sen kans.

Mitähän tylsää sitä sitte keksis? 1,5 tunnin päästä pitäs lähtiä jumppaan. Se onki varmaan ensimmäinen järkevä asia (töitten lisäks) tällä viikolla. Mahtaiskohan se jumppa vähä nollata nuita vähemmän järkeviä asioita tältä viikolta? Lähinnä tuli mieleen se karkkipussillinen ja ne suolapähkinät, mitä eileen nassutin...