Tämmönen pohoriskelun aihe tuli tuos mieleen ku ajeltiin käymäs kämpillä. Vaikka oikiastaan tää kyseinen tapahtuma ilmentää jo kevään tuloo eikä vain kesän, mut kelipoliittinen juttuhan se lopulta on. Nimittäin pultsarien ilmestyminen katukuvaan.
Täs anoppilan liepeillä on kakski mettäbaaria, mihinä pulsut istua möllöttelee kaiken kesää. Ajettiin siis toisen niistä ohitte ja taas mietin sitä samaa mitä joka kevät, että misähän nuoki onnettomat mahtaa talavehtia? Ja miksei ne voisi yhtälailla pysyä vaikka siä talavipesäsänsä vuoren ympäri? Tai no ehkä ne kesäsin vähä tuulettaa sitä talaviluolaansa, niin on sitte yöpakkasten lähestyes mukavampi vetäytyä katon ja seinien suojiin jatkaan harjotuksia.
Vai mahtaako semmoset rapajuopot olla kiinnostuneita mistää tuuletuksesta? Meinaan ku nehän haisee muutenki kilometrin päähän vanahalle ja uurelle viinalle, hielle ja kuselle. Kunnon ammattilainen ku hoippuu bussihin ni se haju on alta aikayksikön tukkinu koko linjabiilin takimmaista penkkiriviä myöte. Miten ihimees ne jaksaa haistella itteensä semmosina? Mä en jaksa uskoo, että siihen katkuun vois paatuneinkaa tenunenä turtua :P
Olis kyllä tavallaan mielenkiintosta tietää, että kuinka kauvan täytyy ryypätä, ennenku tajuaa ettei enää pysty lopettaan. Ja kuinka kauvan täytyy ryypätä, ettei enää jaksa kiinnostaa esimerkiks se, että koskahan viimmeks on paskantanu muualle ku omiin housuuhinsa? Mikä on siis se piste, ettei enää jaksa välittää mistää muusta ku siittä, että mistähän sais seuraavan huikan, vaikka se olis sitte ranskanleivän läpi valutettua lasinpesulitkua? Ja perkele ku se ranskanleipäki on niin kallista, mutta kaipa sossu sen maksaa?
Entä mistähän juopot mahtaa päiväkauret rupatella mettäbaareissaan? Muisteleeko ne haikeina menneitä aikoja sillon ku ehkä oli viä muija/mies ja kakarat, asunto ja työpaikka? Ja kuinka monella yleensä on ennen ollu asiat hyvin, kunnes ne on itte pilannu dokaamalla, ja montaako on elämä potkinu päähän ja sitte on käyttäny sitä tekosyynä ryyppäämiseen? No, ei kai juoppoporukois keskustelun aiheet lopu, ei kai kukaa enää seuraavana päivänä muista mistä on puheltu ni aina voi käyrä samat henkevät keskustelut uurestaan ja uurestaan...
Yleensä mä oon kyllä sitä mieltä, että kaikenmoisille ihimisille on täs mailmas paikkansa ja kaikkia tarvitaan jossain, mutta mihinä muka tarvitaan tuommosia pummia, jokka yhteiskunnan varoin sotkee ittensä entistä syvemmälle suohon. Mutta meeppä sanoon jollekki päihreriippuvaiselle, että "kuule ku sulla on ny ongelma", jos se on itte sitä mieltä, et "v*tut täs mitää ongelmaa oo", tai vaikka jos se myöntääki ongelman, mutta on jo valamiiks sitä mieltä, että on turha yrittää selevittää sitä.
Syksyllä taas mettäbaarit tyhyjenee ikusista kesälomalaasista, kunnes ne taas keväällä täyttyy, ku sinne kokoontuu samat naamat ja tietenki kaikki lärvit. Kai niitä tulee aina olehen eikä niitä muuksi muuta kun ne itte ellei viikatemies kerkiä enste.
Täs anoppilan liepeillä on kakski mettäbaaria, mihinä pulsut istua möllöttelee kaiken kesää. Ajettiin siis toisen niistä ohitte ja taas mietin sitä samaa mitä joka kevät, että misähän nuoki onnettomat mahtaa talavehtia? Ja miksei ne voisi yhtälailla pysyä vaikka siä talavipesäsänsä vuoren ympäri? Tai no ehkä ne kesäsin vähä tuulettaa sitä talaviluolaansa, niin on sitte yöpakkasten lähestyes mukavampi vetäytyä katon ja seinien suojiin jatkaan harjotuksia.
Vai mahtaako semmoset rapajuopot olla kiinnostuneita mistää tuuletuksesta? Meinaan ku nehän haisee muutenki kilometrin päähän vanahalle ja uurelle viinalle, hielle ja kuselle. Kunnon ammattilainen ku hoippuu bussihin ni se haju on alta aikayksikön tukkinu koko linjabiilin takimmaista penkkiriviä myöte. Miten ihimees ne jaksaa haistella itteensä semmosina? Mä en jaksa uskoo, että siihen katkuun vois paatuneinkaa tenunenä turtua :P
Olis kyllä tavallaan mielenkiintosta tietää, että kuinka kauvan täytyy ryypätä, ennenku tajuaa ettei enää pysty lopettaan. Ja kuinka kauvan täytyy ryypätä, ettei enää jaksa kiinnostaa esimerkiks se, että koskahan viimmeks on paskantanu muualle ku omiin housuuhinsa? Mikä on siis se piste, ettei enää jaksa välittää mistää muusta ku siittä, että mistähän sais seuraavan huikan, vaikka se olis sitte ranskanleivän läpi valutettua lasinpesulitkua? Ja perkele ku se ranskanleipäki on niin kallista, mutta kaipa sossu sen maksaa?
Entä mistähän juopot mahtaa päiväkauret rupatella mettäbaareissaan? Muisteleeko ne haikeina menneitä aikoja sillon ku ehkä oli viä muija/mies ja kakarat, asunto ja työpaikka? Ja kuinka monella yleensä on ennen ollu asiat hyvin, kunnes ne on itte pilannu dokaamalla, ja montaako on elämä potkinu päähän ja sitte on käyttäny sitä tekosyynä ryyppäämiseen? No, ei kai juoppoporukois keskustelun aiheet lopu, ei kai kukaa enää seuraavana päivänä muista mistä on puheltu ni aina voi käyrä samat henkevät keskustelut uurestaan ja uurestaan...
Yleensä mä oon kyllä sitä mieltä, että kaikenmoisille ihimisille on täs mailmas paikkansa ja kaikkia tarvitaan jossain, mutta mihinä muka tarvitaan tuommosia pummia, jokka yhteiskunnan varoin sotkee ittensä entistä syvemmälle suohon. Mutta meeppä sanoon jollekki päihreriippuvaiselle, että "kuule ku sulla on ny ongelma", jos se on itte sitä mieltä, et "v*tut täs mitää ongelmaa oo", tai vaikka jos se myöntääki ongelman, mutta on jo valamiiks sitä mieltä, että on turha yrittää selevittää sitä.
Syksyllä taas mettäbaarit tyhyjenee ikusista kesälomalaasista, kunnes ne taas keväällä täyttyy, ku sinne kokoontuu samat naamat ja tietenki kaikki lärvit. Kai niitä tulee aina olehen eikä niitä muuksi muuta kun ne itte ellei viikatemies kerkiä enste.
Kommentit