Heräsin aamulla totuttuun tapaan klo 5 ja ihimettelin, mitenkä sängystä ylähäpääseminen ei ollu yhtää niin hankalaa ku maanantaisin yleensä! Ei muuten, muttaku yöunet oli taas pituureltaan mitä oli, niin olisin luullu että olisin saanu tulitikuilla pönkätä silimäluomet pysyhyn auki.

Tää päivä on täynnänsä vain tylsiä velevollisuuksia, jokka ei kiinnosta mua tippaakaa. Pitäs ommella häämekon olokaimmet kiinni pukuhun ennenku hajetaan kissat kotio, ja kissanhakureissun yhteyres tarttis hakia kaasolta polttarikuvia sekä käyrä kaupas ja sen jäläkeen tuhteerata taas hääjuttujen paris. Vituttaa jo valamiiksi vetää se kaapis kutistunu kolttu niskahan ja toreta, minkämoinen vitun läskimooses musta on tullu kesän aikana. Ny on vaan mainio tilaisuus kikkailla sen rääsyn kans sillai ettei oo kahta ärsyttävää luontokappaletta osallistumas ompeluseuroihin, niin hoiretaan ny homma pois alta vaikka kuinka närästäis.

Ja kun kissoista ny tuli puhe, niin Rami eileen soitteli porukoillensa ja nää kerto, että Kessu oli koittanu pistää ampiaisen poskeen, mutta ampiainen oliki pistäny Kessua poskeen! Poski oli kuulemma ollu turvoksis eikä syöminen ja juominen ollu oikeen kiinnostanu, mutta vähä ne oli saanu vettä kissalle juotettua kämmenestä päin ja eileen Kessu oli jo vissiin syönykki taas suht normaalisti. Eli nou hätä. Ihimettelin vaan, että mikseivät ollu mitää soittanu jo lauvantaina, kun huomasivat että tämmöstä oli tapahtunu. Kyllä mä ainaki ilimottasin, jos mulla olis kissa hoiros ja sille tapahtuis jotaki, vaikkei ny mikää elämän ja kuoleman kysymys olisikkaa.

No tänään kumminki karvapallot kotiutuu taas ja mä hartaasti toivon, että joku säätäs niitten biolookiset kellot pian talaviaikaan ni ne tajuais, että yöt voi yhtä hyvin myös nukkua eikä tartte ruveta aamuyöstä riekkuhun ja kollaahan. Simppa ainaki tuntuu tekevän ihan huomiota kerjätäksensä öisin kolttosia, se esimerkiks änkiää meikkipöyrälle ja tiputtelee sieltä tavaraa, aukoo roskiksen kantta ja pöllii sieltä roskia, tai sitte se keksii ruveta kaapin ovia paukuttaan, ihanku maailma kaatuus siihen paikkaan jos sinne kaappiin ei just ny pääse! Eikä se oo viä tajunnu, että maailma torellaki pysyy pystys vaikkei se kaapinovi aukee, kuten ei oo viä kertaakaa keskellä yötä auennu. Mut ehkä se metelöinti ja palvelijakunnan herättäminen onki se pointti, eikä oven aukasu.

Jotenki on semmonen olo että tekee mieli kritisoira ihan kaikkee ja tekis mieli pyöritellä piikkilanka-aitaus ittensä ympärille että pysyis kaikki ylimääräset hyypiöt kaukana, sitte vetää vittu päähä... anteeks siis vetää peitto korviin ja mennä 12 tunnin päikkäreille ja kokeilla, josko huomisaamuna pääsis oikialla jalaalla ylähä sängystä. Kyllä taas tietää kalenteriin kattomatakki mikä viikonpäivä on tänään...