Tasan kaks kuukautta sitte investoin jälleen kerran melekosen summan kissanleluihin. Sillä reissulla rahaa meni lähemmä sata euroo, mutta hintaan toki sisälty neljä kappaletta kissanlelua, ja viä oikeen kahta eri färiä. Kyseisillä leluilla oli enste vähä muuta toimitettavaa ennenku ne pääsi varsinaiseen käyttöön, ja ensimmäänen lelu koeajettiinki vasta tänään.

Puhethan on siis nuista värikkäistä hiuslisäketupsuusta, mitä parturi niittas mun kuuppahan jouluaaton aattona. Aamulla hiuksia harjates ensimmäänen niistä tippu lavuaariin ja mä ku oon luonnostani tämmönen kovin kekseliäs ämmä, ni aattelin että mitä sitä kallista karvatolloo menehen heittää, ku sillä tekee viä vaikka mitä, kuten härnää kissoja!

Aamulla en tietenkää joutanu kissoja kiusaahan ku piti töihinki keriitä, mutta ehtoopäivästä kokeilin, mikä olis karvapallojen reaktio karvatupsuun. Meirän laiskempi röllykkä Simppa ei nukkumiseltansa paljoo jaksanu hiustuposta kiinnostua, mutta Kessu oli kyllä repiä pelihousunsa (ja mun sormet) tavootellesansa heiluvaa hiuskasaa! Onneksi tuli ne kissojen kynnet leikattua justiinsa!

Ku Kessua aikani härnäsin, touhusta kiinnostu Simppaki. Eihän tää ny kelläkää muulla saa olla hauskaa iliman, että Simppaa otetaan mukaan leikkiin. Mutta tää leluilla leikkijöitten määrä on aina vakio eli yks, ku Kessu tykkää mieluummin touhata lelujen kans keskenänsä. Se on vissiin olevinansa niin aikuusta, ettei kehtaa leikkiä Simpan nähäre ettei auktoriteetti kärsi.

Tavallisimmin kyllä kissanleluilla peuhaajia riittää ainoostaan niin kauvan, ku joku jaksaa olla sitä lelua heiluttelemas erestakasi, ja niinpä meleko nopiaa se hiustupsuki katos lelulooran uumeniin. Muuten sen olis voinu jättääkki kissojen ihailtavaks, muttaku Simppa on semmonen ihime natustelia, joka syöö kaikki narut, nauhat ja karva- ja nöyhtäkasat ni ei sen ulottuville ny uskalla jättää mitää nipullista tukkaa. Eipä muuten kuluis aikakaa ku Simpalla kasvais hännän alla toinenki, vähä ohkasempi vaan ;)