Olin töis johonaki jumalattoman kokoses firmas. Tein välihin mielettömän pitkää työpäivää - välihin nukuin jopa öitä työpaikalla ja siä oli oikeen sitä varte olevia makuuhuoneita, mihkä työntekijät sai mennä yöksi, jos eivät viittineet ehtoolla enää lähtiä kotio.

Tein hommia pääasias meleko pienen porukan kesken, mutta rupesin muisteleen yhtä päivää, ku oli ollu joku vähä isompi tilaisuus ja misä oli ollu työntekijöitä firman eri osastoilta. Se tilaisuus oli ollu kai joku uusien työntekijöitten tervetulotilaisuus. Siä mulla oli ollu silimäpeliä jonku nuoren sällin kans ja lopulta mä olin kaivanu jostain sen puhelinnumeron esiin ja tilaisuuren jäläkeen olin soittanu sille ja sitte me oltiin hengailtu loppupäivä kaharestaan.

Muistelin, kuinka se jätkä oli sanonu, että se olis halunnu soittaa mulle, muttaku sillä ei ollu mun numeroo ja se oli ollu ilonen, ku mä olin soittanu sille, ku se oli tuntenu vähä olonsa orvoksi uures työpaikas ja ku suurin osa muista ihimisistä oli ollu paljo vanhempia. Mä olin ajatellu omasta puolestani vähä samaan tapaan.

Sen päivän jäläkeen en ollu nähäny koko tyyppiä, sen työpiste ku oli ihan eri paikas ku mun. Mun teki mieli soittaa sille, mutta mietin, että olisko se mahtanu jo unohtaa mut ku siitä tervetulotilaisuuresta oli jo aikaa. En kumminkaa keherannu soittaa ja mietin, mitähän Ramiki tämmösestä aattelis.

Sattupa sitte niin, että tuli joku kokous, mihkä mun ja sen jätkän piti osallistua! Kokoukses me istuttiin melekein vastapäätä toisiamme ja pirettiin taas silimäpeliä. Välillä mä käänsin katseeni pois päin. En halunnu, että kukaa olis huomannu, että mä oikeestaan vaan vahtaan jotaki sälliä vaikka pitääs kuunnella mitä kokoukses puhutaan.

Kokouksen jäläkeen oli jo myöhä ehtoo, ja päätin jäärä töihin yöks. Seuraavana aamua näpertelin puhelinta käsisäni ja mietiin, pistäsinkö sille jätkälle vaikka viestin. Mietin samalla, minkämoista mahtas olla sekstailla sen kans. Muotoilin mielesäni sille tekstaria, misä kysyisin, haluaisko se tavata mua salaa.

Yhtäkkiä mä kumminki päätin soittaa mieluummin Ramille. Se sano puhelimes, että sillä oli kurkku kipiä. Mä kysyin, oliko se sitte töis vai ei. Rami sano, että ei. Sen sijaan se sano lähteneensä vähä autolla ajeleen. Kyselin, että mihinä päin se ny oikeen ajeli. Rami sano, että ku Espoos Gigantis tommoset GPS-paikantimet makso 33 euroo ni aattelin käyrä kattomas. Mä kehotin sitä ostaan mulle semmosen, ku niin halavalla sai!