Joulukuu pärähti käyntiin tänään ja niin oli pärähtää allekiriottanukki, ku poika heräs yöllä kaks kertaa. Johan se tuos nukkuki muutamia öitä kokonansa, mutta kun menin kaverille maanantaina hehkuttaan, että onpa kiva kun on saanu pari yötä nukkua hyvin, ni vituks meni taas. Kaveri naurahtiki ja sano, että varo vaan sanomasta tai ens yö menee pieleen. Olipa hän harvinaasen oikees, jätkä ku heräs viireltä ja mesos tunnin, ennenku suostu jatkahan nukkumista. Ja jotta saatais univajetta viä vähä lisää, ni viimme yönä tuo tosiaan heräs kaharesti.

Urhon flunssa vol. 3 alakaa vähitellen olla paranemaan päin, eli ei muuta ku orotteleen seuraavaa! Kai se viimeistään torstaina saalistaa taas uuren räkätaurin, ku mennään vauvajumppaan ja siä yhyres tuumin kuolataan yhteisiä jumppavälineitä.

Ja kun ei mitää merkillistä täs oo tapahtunu, niinku ei yleensä muutenkaa, ni voin toreta vaikka että "on ilimoja pirelly". Tuos oli jokusen päivän aika kipakat pakkaset ja meinasin tulla aiva mökkihöperöksi ku ei kiinnostanu lähtiä pihalle itteensä ja mukulaansa palelluttahan. Tai ehkä tuo muksu olis selevinny, mutta mulla ei oo ittellä oikeen rehtiä ulukoilukamppeita ku meillä on siitä merkilliset vaatekaapit, että niis kaikenlaiset tekstiilit hankkii kutistua ittellänsä. Niinpä vuonna nakki hankittu kevyttoppapuku joutaa kääpiöille ja tarttis ittelle ostaa uusi, siis JOS olis rahaa moiseen.

Mut tänään pihalla oli keli sen verta leurompi, että sinne ilikes mennä. Kauhian vääntämisen kans poijalle noin kuus kerrosta vaatteita päälle ja mars pihalle. Saatiin tuos yks päivä kaverilta pulukka lainnaksi, ja tietysti se piti päästä testaahan! Mänttäsin lampaantaljan pulukan päälle ja mukula kyyttihin istua pönöttähän (kiitos järkyttävän paksusen vaatekerran, lapsi oli aika heleppo taitella sopiviin asentoihin iliman, että se pysty itte rimpuileen ittensä suoraksi/vääräksi). Siinä sitte kiskoin muksua peräsäni puolen tuntia pitkin pihaa ja mietiin, että onkahan tämä eres yhtää mukavaa tuon penskan näkökulumasta. No ei se ainakaa porannu, joten siitä päättelin että ei se varmaan ihan huonookaa tykänny.

Pulukkailua hauskempaa tuntu olevan se, ku mä heittelin lunta ilimaan tehostaen elettä sopivilla ääniefektiillä ja ku taputin kintaitani yhtehen. Nuilla konstiilla sain poijasta irtoohon muutaman naurun tirskahruksen :) Sen sijaan Urho ei erityisemmin tuntunu välittävän maharollisuuresta tutustua omatoimisesti pihamaahan ja lumehen, mutta oliko tuo ny ihime ku miesparaalla oli päällä niin tönkkö rettukerros, ettei se juuri pystyny liikkuhun. Ja kun jätkä lopulta tuiskahti naamallensa hankehen, ni siitäkös "riemu" repes ja kattoin parhaaksi lopettaa ulukoilun siihen paikkahan, ennenku kuoltaas raitisilimamyrkytykseen.

Kuten joku ehkä huomaski (jos siis joku tätä eres jakso lukia tänne asti), niin eipä mulla taas paljoo asiaa ollu. Mutta emmä asiasta ruvennukkaa kiriottaan, vaan taka-ajatuksena oli se, että olin ihan varma, että Urho taatusti herää päiväuniltansa ku oon päässy kiriottamisen alakuun. Ramin pitäs tulla kohta töistä ja tarkotus olis lähtiä kauppahan samantien, ku vaan ollaan valamiit. Mutta tua aina vaan verellään hirsiä eikä oo meininkiäkää heräämisestä.

Olis kai pitäny mennä itte päikkäreille, ni johan olis poika heränny tismalleen 5 minuuttia sen jäläkeen, ku olisin itte saanu unen päästä kii. Näin se homma oikeesti toimii!