Tuo meirän Kessu rupiaa olehen semmonen köriläs, että mä viimmein päätin, että asialle on pakko teherä jotaki, taikka tuohan kuolee läskeihinsä ennemmin ku siihen syräntautiinsa. Tai vähintäänki nuo läskit eresauttaa jonku syränkohtauksen tulemista. Koitin kotikonstein punnita nuo kissat, ja Simpan painoksi sain 5,5 kiloo ja Kessun painoksi puolestaan 7,4 kiloo... Ei tuos ny muuten, mut joku pari vuotta takaperin nuo on painanu suunnilleen yhtä paljo, et siinä mieles Kessu joutaas laihtuhun aika reilustikki.

Meillä on tähän asti ollu kissoilla ruokaa tarjolla meleki koko ajan, varsinki raksuja. Nuo molemmat ku käy niitä kupista tämän tästä närppimäs, ja Kessu kai niitä on kiskonu yli tarpeenki, ei kai se muuten tommonen tankero olisi. Simppa sen sijaan on vähä nirsoperse, ja sillä se onki oikeinki solakka silakka. Ja siinäpä onki hiukka haastetta, että millä saada paksukainen laihtuun iliman, että tuo valamiiksi laiha kissa ei laihtusi siinä sivus?!

Ensimmäinen kikka on se, että raksut ei enää oo tyrkyllä jatkuvasti. Oon ny päivän pari teheny niin, että otan raksukipon esille jonku 3 kertaa päiväs ja kissat saa siitä syörä sen minkä syöö, ja sitte kippo menee piilohon. Sitte jotaki purkkiruokaa oon laittanu tarjolle pienen satsin päivällä ja toisen satsin yöksi.

Tuota märkäruokaa en oo viittiny jemmata mihkää sen jäläkeen, ku kissat on käyny sitä annosta kerran nuolasemas, koska nuo muutenki on enempi raksumiehiä. Jäis vaan märkäruoka vallan syömäti, ja olis se hyvä ettei nuo ihan vaan kuivapöperöille eläisi, tai kuivettuvat ittekki vallan. Mut ongelma on siinä, että Simppa on niin saatanan taula, että se varmaan mieluummin kuolis näläkään ku söis jotaki ruokaa, mikä ei oo sen mieleen. Ja ku se ei niin hirveesti nuista märkäruuista perusta, ni sehän on ainaki omasta mielestänsä aiva hätää kärsimäs etenki yöaikaan, ku raksut on jemmattuna, ettei Kessu kävisi yöaikaan niillä repimäs mahaansa.

Parina yönä on kyllä niin lujaa meinannu kilahtaa, ku Simppa ruokamarttyyri ulisee ja vinkuu eteises aamuyöstä näläkäsenä ja tehostaaksensa ärsyttävää poruutestansa se raapii uluko-ovee! Siis oikeesti, mä oon jotenki aatellu, että kissat raapii ovee sillon kun ne haluaa siitä ovesta pihalle, mut Simppa onki vähä erilainen nuori. Eihän tuo eres tajua kynsiä ovee sillon ku siitä pitäs päästä, vaan se istua tapittaa oven takana orottamas, jos se vaikka katseen voimalla aukeis, tai sitte se kuopsuttaa lattiaa siitä oven erestä tai jotain muuta kummaa. No, näköjään Simppa on suunnitellu asian näin, että oven raapiminen = nälkä.

Tänä aamuna makoilin sängys kiehuen kiukusta ja kuuntelin sitä kissan melskaamista. Sain kuitenki hillittyä itteni, enkä noussu ylähä enkä varsinkaa menny antahan Simpalle ruokaa ennen sianpieremää, sehän olis ollu suorastaan palakinto eteises meluamisesta. Jos se vaikka aijan olohon älyääs (niin varmaan!), että mikää itkupotkuraivari ei aja yhtää sen asiaa eteenpäin. Ainoostaan mä käyn joku aamuyö pönkkäämäs katin pesuhuoneeseen loppuyöksi, kynsikööt siä sitte ovee minkä jaksaa, mut eipähän ainakaa herätä koko taloo.

Tietysti täs on viä vähä alakukankeutta havaittavis sikäli, että kun nuo kissat on tottunu siihen, että ruokaa saa käyrä pitkin päivää syömäs aina suullisen sillon ja toisen tällön, ni ei ne varmaan viä paris päiväs oo oivaltanu, että ny pitää vetää napa täyteen sillon kun se ruokakuppi ilimestyy.Tai emmä Kessusta tiä mitä se on pääsänsä järkeilly, kun ei se oo samanmoinen porukolli ku Simppa. Tai sitte Kessu on sen verran fiksu, että kun näläkä yllättää, ni ei se kuluta turhaa enerkiaa ylenmääräseen mesoomiseen vaan malttaa kiltisti orottaa, sillä ehkä kokemus on osottanu, että kyllä sitä ruokaa ennemmin tai myöhemmin saa kumminki. Tai sitte sillä on yksinkertasesti vaan niin messevät vararavintokertymät, että se pärjää niitten voimin monta kuukautta ennenku sille tulee oikeesti ensimmääsen kerran kunnon näläkä :D

Eileen mä istuskelin Urhon pottavahtina kodinhoitohuonees. Simppa tuli siihen kiehnäähän ja mä nappasin sille kaapista kouraani muutaman isokokosen raksun, ku semmosia tua ny sattuu olehen tuotuna. Koitin olla oikein hiljaa ja krapaalematta, mutta Kessu kuuli siltiki raksujen äänet ja möyri välittömästi paikalle. No mä sain estettyä Kessun tulon apajille ja aattelin, että syökööt näläkäkurki ny extraherkkunsa. Mut se Simpan syömisentouhu oli kyllä semmosta, etten mä ihimettele, minkä takia se on koko aika näläkäsen olonen, vaikka se vähä näön vuoksi käyki ruokakipolla rouskuttamas sitte ku ruokaa on tarjolla! Se napsi kyllä ne isot raksut kitahansa, rouhi ne halaki, mutta vähintään puolet raksusta tipahteli murusina sen suusta lattialle! Ja sitte ku mä koitin sille tarjota viä niitä raksujen päreitä, ni tämä nuuski niitä sen näkösenä, että "hyi helevetti, nää on jotain kertaalleen pureskeltuja raksuja, en varmaan koske!"

Meillä on ny ostettuna paria laatua raksuja, joista oon teheny sekotuksen. Nuo äsken mainitut isot nappulat kelepaa molemmille, mut mä luulen että Kessu jopa syöki ne kokonaan, toisin ku tuo toinen paukapää, joka vain puree ne halaki ja nielasee sen, mikä sattuu pysyhyn suus. Sitte seoksen toinen osapuoli on jotaki superterveellistä, viljatonta raksua, ja kissat on siinä suhtees ku isäntäväkensä, että terveellinen tarkottaa yleensä samaa ku PAHAA. Eli ne isot nappulat valkkaillaan sieltä seasta ja pienet jää kuppihin näivettyyn. Plus että satsi menee pilalle alta aikayksikön, ku Simpan kuolaamia raksun murusia makaa niitten pikkuraksujen päällä.

Hoh hoijaa! Tilasin yhyrestä nettikaupasta satsin kissanruokia ja sen pitäs lähipäivien aikana tulla suoraa kotiovelle. Siä tulee taas uutta lajia jotaki terveysraksua, jääkähän seki kupin koristeeksi. Mut nuo kissat voi olla aiva varmoja siitä, että mä en niille rupia mitää markettipaskaa haalihin, vaikka se oliski ihan hirveen hyvää! Nuo kotikatit ku ei oikein ymmärrä sitä, että jos mä heittäsin ne klasista pihalle enkä enää huolisi takasi tupahan, ni ei ne tua ulukomaailmaskaa napsisi mitää vehenäpullaa eikä porkkanoita, vaan että oikeen lihalla joutuusivat pärjäähän niinku villit sukulaisensa ikään.

Miten musta jotenki tuntuu, että tää Kessun laihdutusprokkis etenee siten, että kun mä vaikka muutaman kuukauren päästä punnitten nuo uuresta, ni Kessu painaa 8 kiloo ja Simppa jotain 4... Mut mulla on viä pari ässää hihas, jos ei tulokset rupia näyttään toivotunlaisilta. Enste pitäs löytää joku sellanen hyvänlaatunen raksu, mikä kelepais Simpalle oikeen hyvin. Sitte, jos Kessun paino ei millää tunnu tipahtelevan, ni täytyy sille hankkia jotaki laihrutusnappuloita ja sitte ei auta ku teljetä kissat ruokailujen ajaksi eri huoneisiin, ni eivät käy rohomuamas toistensa kupiista. Kun ny vaan lähtis joteki toi homma sujuhun viä ennenku perhe kasvaa yhyrellä kaksjalakasella, ku sillon mulla ei välttämättä aivokapasiteetti aina riitä siihen, että pitäs parin kakaran lisäksi muistaa viä pomppia kissojenki oikkujen mukaan :D