Ny on Ramin isyyslomat lusittuna ja huomenna alakaa arki. Johan tota arkee jo sainki testailla yhyren työviikon verran tuos joulun alla, mutta tällä kertaa sitä arkee piisaaki ties mihkä tuomiopäivään asti. Saa vaan nähärä, kuinka nopiaa mä oon aiva kypsänä.

Ei tos ny muuten, mutta onhan siinä sommittelemista, ku pitäs saada kaharen mukulan kans häärittyä niin, että molemmat saa huomioo tasapuolisesti ja että ruokinnat, vaipanvaihrot ja muut huoltotoimenpiteet sais hoirettua silleen vuorotteluperiaatteella. Vaikka eihän sitä aina voi ennakoira, millon muksulla on näläkä / väsy / paska housuus. Eli hyvälle tuurillekki olis tarvetta, niin että laitetaanpa sitä tilaukseen.

Se myös hieman riipii, että kun mä koitan tota pienempää ruokkia (ja se viä syöö USEIN), ni kun mä saan vauvan asennettua tissin jatkeeksi, isompi kakara on taatusti pahanteos, enkä mä siinä imettäes oikeen hirveesti veny puuttuun siihen, mitä Urho josaki muus huonees härväilee. Toinen vaihtoehto taas on se, että kesken vauvan syönnin Urho tulee mun päälle kiipeileen. Tosi rentouttavaa äidin ja vauvan lähikontaktia siis. Eikä sitä kolomatta pyörää oikeen kehtaa poiskaa ajaa siitä tilanteesta, tai pian se keksii, että tuo perkeleen vauva viee mun paikkani täs maailmas, keksitäänpä joku naseva kostoisku ja vähä äkkiä!

Meni muute nuo Ramin viimiset isyyslomapäivätki kovin rattosasti, ku oli tota puusouvia tua pihas silleen sopivasti. Porukat tuli meille loppiaasen erellä jeesaileen eikä äijäväkee sitte juuri tuvan puolella näkynykkää, kun ne oli pihalla muuntamas kymmenkunta kaatunutta puuta käyttökeleposempaan muotoon. Mikä siis tarkottaa sitä, että meiltä ei takkapuut ihan heti oo loppumas!

No, ihan rattosasti kuitenki meni tää viikonvaihre, vaikka olisin mä mieluusti vähä enempi nauttinu ton äijänki seurasta. Ei vaan hirveen pitkälle taida riittää tää isyyslomapätkien, joulun, vuodenvaihteen ja erinäisten sukulais- jne visiittien tuottama hyvä fiilis, ku jo tänään on ehtoota kohti tuottanu lievää vitutusta tuo huomisesta alakava arkielämä. Mut yritän vaan olla ajattelematta kauheesti etukäteen. Ja menihän se jouluviikkoki ihan siedettävästi, josko sellasia päiviä osuis kohoralle jatkoski! Ja täytyy ne paskat päivät vaan koittaa jotenki päihittää vaikka sitte minuutti kerrallansa.

Asiasta paskavaippaan. On muute aiva älytön ajatus, että tuo vauva on tänään jo kuukauren vanaha!!! Ja vaikka mä inhoon sellasta lasten vanhenemisen ja kasvamisen aiheuttamaa "voi voi kun aika menee äkkiä" -lässytestä, ni ny on kyllä ittekki aiva pakko ihimetellä, että mihin helevettiin viiminen kuukausi on muka huvennu? Siis tuo natiaanenhan synty tyyliin toissaviikolla! Täs jos seuraava kuukausi menee yhtä nopiaa, ni yhtäkkiä huomaan viettäväni vauvan nimiääsiä ja Urhon 2-vuotissynttäriä, ja siitä ku ponkastaan viä parin kuukauren päähän ni vauvahan rupiaa silloon jo (toivottavasti) syömähän perunaa :D Ja ehkä se osaa jo kääntyillä ympäri sitä ennen!

Mut kattoo ny, kuinka pitkänsitkeitä nuo arkipäivät tulee olehen, voi olla että ajan kuluminen hidastuu oleellisesti huomisesta alakaen...