Perämettän syrjäs asumises on omat hienoutensa. Oma rauha on viety niin pitkälle, ettei sitä ulukopuoliset meinaa pystyä eres puhelimella rikkohon!
Mä vinguin Ramilta joululahajaksi uuren kosketusnäytöllisen puhelimen, Ramilla ku oli ittellä ollu semmonen jo tovin aikaa ja mua se kosketusnäyttö jotenki houkutteli. Ikäväkseni sain vaan huomata, että uures puhelimes oli viä vanahaaki surkiampi kuuluvuus. Otetaan kevyt vertailu et uus vs. vanaha luuri, ni uures on kaikki herkut, joista puoliakaa en eres tiä ja siitä puolesta minkä mä tiän, mä käytän ehkä noin viiresosaa ja vanaha puhelin ny oli kyllä ihan soiva peli silloon harvoon ku joku mulle erehty soittahan mutta ei siinä ny mitää sen suurempaa eksotiikkaa ollu. Miten se siis VOI olla maharollista, että siinä uures, hienommas, monipuolisemmas ja mukamas paremmas puhelimes on paskempi kuuluvuus?!
Tänä aamuna ku laittelin Urholle aamupalaa, jätkä joutesansa leikki pöyrän ääres jollaki mun muinaisella kännykänraadolla ja höpisi siihen: "Haloo. Haloo! Haloo? Vittu. Haloo? HALOO. Vittu!" ja sitä rataa... Poika ku on terävä päästänsä, ni tietää justiinsa kuinka tällä markilla puhelimeen puhutaan ku ei yleensä kerkiä puolikasta lausetta suustansa päästähän ku puhelu on jo katkennu.
No, sikäli tuo ny ei oo mun nykyyses elämänmuodos isokaa ongelma ku ei mulle kukaa kumminkaa ikänä soita eikä kauhiasti itteekää huvita mihkää soitella vaan juorutaksensa ku yhteys katkee koko aika. Niin ja mistähän mäki muka kellekkää juoruaasin, ku mähän oon kaikkien ihimisten elämistä pihalla ku lumiukko.
Tuos joku aika sitte mulle tuli puhelu ourosta numerosta. Kerranki päätin vastata, vaikka arvasin, että joku saatanan kaupustelija siä kumminki on. No niin oliki, mutta se ei kaupannu mitää turhanaikaasia lehtiä vaan kännykkäliittymiä. Olin jo ennen sitä puhelua miettiny, että vois koittaa kyseisen firman liittymästä ottaa selevää, olisko siinä eres yhtää paremmat kentät tää nurkilla ja kerranki olin jopa vähä innoissani ku puhelinmyyjä alotti lässytyksensä. Ja kaikki jo täs vaihees arvaa varmaan sanomattaki, että heti ku mä olin saamaisillani suunvuoroo ja olin jo valamis ilimaseen kiinnostustani, ni tietenki se puhelu katkes!!! Myyjä luuli aivan taatusti että mä vaan mänttäsin sille luurin korvahan eikä oo sittemmin siitä kipsasta mua aharisteltu.
Tarttis joskus mennä ihan kyseisen puljun liikkeeseen paikan päälle asioitteen, mutta a) mä haluan mennä sinne iliman kakaroita ku ei niitten kans pysty keskittyyn mihkää järkevään ja b) mä haluan kumminki Ramin mun mukahan, ku se ymmärtää vähä paremmin nuita juttuja, että minkämoinen nettiyhteys olis hyvä ja että minkämoinen tää olikaa tää mun nykynen liittymä että vois verrata, etten mä tyhymyyksissäni mee ottahan mitää, mikä on nykyystä huonompi ja kaikenlisäks viä kalliimpi. Ja joka ei kuulu tää korves nykyysenkää vertaa... Mutta jos me ollaan Ramin kans saatu Sisun syntymän jäläkeen olla kaharestaan ehkä jotain muutaman tunnin ajan yhteensä, ja harvemmin mitää yli tuntia kerrallansa, ni ei siinä ny oo sitte ihan mihkää kännykkäliittymäkauppahan riennetty ensimmääsenä.
Mut jos on kännykän kuuluvuus perseestä, ni on kyllä itte puhelinki. Se mun jumaloima kosketusnäyttö on kyllä osottautunu semmoseksi saatanan petturiksi, ettei tosikaa. Vai oonko mä vaan jotenki niin läskiposkinen, että ku mä puhun puhelimes, ni jos ei puhelua muuten saa katkeehen alta aikayksikön, ni mä taatusti onnistun naamallani paineleen sitä näyttöö niin, että puhekumppani (yleensä äiti) saa luuria korvaan. Tai sitte mä osaan posken avulla laittaa meneillään olevan puhelun pitohon ja soittaa jollekki muulle siinä välis! Aika taitavaa, ku en yhtää tiä miten tommonen välipuhelu oikeesti teherään.
Rami mulle viisaana valisti, että "ei mulle ainakaa koskaa käy niin, ku mulla on se näyttö semmonen, että kun on puhelu käynnis ja puhelin siinä naaman vieres, ni ei niistä painikkeista sillon tapahru mitää vaikka niihin osuiski." Mä todistin ton teorian vähä ontuvaksi ku lainnasin joskus Ramin puhelinta - joka on samanmoinen ku mun - soittaakseni johki (sillä on ehkä inan parempi kuuluvuus ku on eri liittymä ku mulla) ja samallai kävi, että naamamakkaroillani pistin puhelimen kii kesken pölöttämisen. Niin et joko Ramin puhelimen näyttö on vaan valikoivasti vittumainen tai sitte mä tosiaan oon naamastaniki ylettömän turpee.
Nähtävästi mun elämäs on tullu vastaan joku käänne nuoruudesta kohti fossiiliutta. Jos ennen olis pitäny saada ittellensä aina vaan entistäki hienompia teknisiä vipattimia, joittenka käyttö suju ku leikkiä vaan, ni ny musta näköjään on alakanu tulla se mummo, joka on ihan tuskas jonku vimpaimmen kans, jos siinä on ykski liikkuva osa, ja jolle nuoremmat nauraa aiva kaksinkerroin.
Mut onneks on Urho, jolta tuntuu tuo laitteitten käsittely sujuvan. Huvittavaa, että 2,5-vuotias ei viä osaa olla iliman vaippoja, mutta joka kumminki käynnistelee kaikki kodin elektroniset härvelit tosta noin vaan, käyttelee kaukosäädintä melekeen nyt jo paremmin ku mä ja osaa käsitellä tietokoneen hiirtä. Urho voi sitte pelastaa mut pinteestä parin vuoden päästä, ku mä oon pöpelikös jonku rollaattorin kans ku oon näpränny vammasta kosketusnäyttööni ja soittanu vahingos Kiinan keisarille.
Mä vinguin Ramilta joululahajaksi uuren kosketusnäytöllisen puhelimen, Ramilla ku oli ittellä ollu semmonen jo tovin aikaa ja mua se kosketusnäyttö jotenki houkutteli. Ikäväkseni sain vaan huomata, että uures puhelimes oli viä vanahaaki surkiampi kuuluvuus. Otetaan kevyt vertailu et uus vs. vanaha luuri, ni uures on kaikki herkut, joista puoliakaa en eres tiä ja siitä puolesta minkä mä tiän, mä käytän ehkä noin viiresosaa ja vanaha puhelin ny oli kyllä ihan soiva peli silloon harvoon ku joku mulle erehty soittahan mutta ei siinä ny mitää sen suurempaa eksotiikkaa ollu. Miten se siis VOI olla maharollista, että siinä uures, hienommas, monipuolisemmas ja mukamas paremmas puhelimes on paskempi kuuluvuus?!
Tänä aamuna ku laittelin Urholle aamupalaa, jätkä joutesansa leikki pöyrän ääres jollaki mun muinaisella kännykänraadolla ja höpisi siihen: "Haloo. Haloo! Haloo? Vittu. Haloo? HALOO. Vittu!" ja sitä rataa... Poika ku on terävä päästänsä, ni tietää justiinsa kuinka tällä markilla puhelimeen puhutaan ku ei yleensä kerkiä puolikasta lausetta suustansa päästähän ku puhelu on jo katkennu.
No, sikäli tuo ny ei oo mun nykyyses elämänmuodos isokaa ongelma ku ei mulle kukaa kumminkaa ikänä soita eikä kauhiasti itteekää huvita mihkää soitella vaan juorutaksensa ku yhteys katkee koko aika. Niin ja mistähän mäki muka kellekkää juoruaasin, ku mähän oon kaikkien ihimisten elämistä pihalla ku lumiukko.
Tuos joku aika sitte mulle tuli puhelu ourosta numerosta. Kerranki päätin vastata, vaikka arvasin, että joku saatanan kaupustelija siä kumminki on. No niin oliki, mutta se ei kaupannu mitää turhanaikaasia lehtiä vaan kännykkäliittymiä. Olin jo ennen sitä puhelua miettiny, että vois koittaa kyseisen firman liittymästä ottaa selevää, olisko siinä eres yhtää paremmat kentät tää nurkilla ja kerranki olin jopa vähä innoissani ku puhelinmyyjä alotti lässytyksensä. Ja kaikki jo täs vaihees arvaa varmaan sanomattaki, että heti ku mä olin saamaisillani suunvuoroo ja olin jo valamis ilimaseen kiinnostustani, ni tietenki se puhelu katkes!!! Myyjä luuli aivan taatusti että mä vaan mänttäsin sille luurin korvahan eikä oo sittemmin siitä kipsasta mua aharisteltu.
Tarttis joskus mennä ihan kyseisen puljun liikkeeseen paikan päälle asioitteen, mutta a) mä haluan mennä sinne iliman kakaroita ku ei niitten kans pysty keskittyyn mihkää järkevään ja b) mä haluan kumminki Ramin mun mukahan, ku se ymmärtää vähä paremmin nuita juttuja, että minkämoinen nettiyhteys olis hyvä ja että minkämoinen tää olikaa tää mun nykynen liittymä että vois verrata, etten mä tyhymyyksissäni mee ottahan mitää, mikä on nykyystä huonompi ja kaikenlisäks viä kalliimpi. Ja joka ei kuulu tää korves nykyysenkää vertaa... Mutta jos me ollaan Ramin kans saatu Sisun syntymän jäläkeen olla kaharestaan ehkä jotain muutaman tunnin ajan yhteensä, ja harvemmin mitää yli tuntia kerrallansa, ni ei siinä ny oo sitte ihan mihkää kännykkäliittymäkauppahan riennetty ensimmääsenä.
Mut jos on kännykän kuuluvuus perseestä, ni on kyllä itte puhelinki. Se mun jumaloima kosketusnäyttö on kyllä osottautunu semmoseksi saatanan petturiksi, ettei tosikaa. Vai oonko mä vaan jotenki niin läskiposkinen, että ku mä puhun puhelimes, ni jos ei puhelua muuten saa katkeehen alta aikayksikön, ni mä taatusti onnistun naamallani paineleen sitä näyttöö niin, että puhekumppani (yleensä äiti) saa luuria korvaan. Tai sitte mä osaan posken avulla laittaa meneillään olevan puhelun pitohon ja soittaa jollekki muulle siinä välis! Aika taitavaa, ku en yhtää tiä miten tommonen välipuhelu oikeesti teherään.
Rami mulle viisaana valisti, että "ei mulle ainakaa koskaa käy niin, ku mulla on se näyttö semmonen, että kun on puhelu käynnis ja puhelin siinä naaman vieres, ni ei niistä painikkeista sillon tapahru mitää vaikka niihin osuiski." Mä todistin ton teorian vähä ontuvaksi ku lainnasin joskus Ramin puhelinta - joka on samanmoinen ku mun - soittaakseni johki (sillä on ehkä inan parempi kuuluvuus ku on eri liittymä ku mulla) ja samallai kävi, että naamamakkaroillani pistin puhelimen kii kesken pölöttämisen. Niin et joko Ramin puhelimen näyttö on vaan valikoivasti vittumainen tai sitte mä tosiaan oon naamastaniki ylettömän turpee.
Nähtävästi mun elämäs on tullu vastaan joku käänne nuoruudesta kohti fossiiliutta. Jos ennen olis pitäny saada ittellensä aina vaan entistäki hienompia teknisiä vipattimia, joittenka käyttö suju ku leikkiä vaan, ni ny musta näköjään on alakanu tulla se mummo, joka on ihan tuskas jonku vimpaimmen kans, jos siinä on ykski liikkuva osa, ja jolle nuoremmat nauraa aiva kaksinkerroin.
Mut onneks on Urho, jolta tuntuu tuo laitteitten käsittely sujuvan. Huvittavaa, että 2,5-vuotias ei viä osaa olla iliman vaippoja, mutta joka kumminki käynnistelee kaikki kodin elektroniset härvelit tosta noin vaan, käyttelee kaukosäädintä melekeen nyt jo paremmin ku mä ja osaa käsitellä tietokoneen hiirtä. Urho voi sitte pelastaa mut pinteestä parin vuoden päästä, ku mä oon pöpelikös jonku rollaattorin kans ku oon näpränny vammasta kosketusnäyttööni ja soittanu vahingos Kiinan keisarille.
Kommentit