Oliskahan Sisu jopa yhyren yön nukkunu aiva rauhas sen jäläkeen, kun meirän huippumenestyksekäs unikoulu pirettiin! Ja arvakkaa muute mitä mä tein sinä yönä? Heräsin tietenki siihen, että mulla oli maha aiva törkeen kipiä. Hiippailin hyyskähän ja valamistauruin ns. varpusparven esiinmarssiin, mutta ihimettelin, ku ei mitää parvee saapunukkaa, mitä ny vaan jotaki pieniä haikuja.

Aikani pöntöllä kykittyäni rupes vissiin oikia kylyki joinki kramppaahan ja mä olin ihan varma, että ei saatana ny on joku umpisuoli menny solomuun! Sekös sai aikaan hillittömän reaktion, eli tuli niinku jännäkakan yläpääversio: nappasin pesuhuoneen lattialta ämpärin ja yrjösin siihen! Jaa miksen mä laatannu suoraa pönttöön ku olin jo valamiiksi vessas? No ku se pönttö haisi ihan hirveelle, jos mä ny sinne olisin pääni tunkenu ni olis voinu tulla vaikka oksennus.

Hiippailin kylykiäni pirellen takasi petihin testaahan, tulisko kumminki vaakatasos parempi olo. Ja tulihan se. Aamulla mahanpurut haihtu muutaman leijan mukana Maskun taivaalle ja ku otin viä Sisun kans parin tunnin päikkärit, ni olo muuttu kutakuinki normaaliksi. Illalla olin toiveikas: rupeisko Sisu nukkuun jatkoski yönsä heräilemäti? Juu ei ruvennu.

Soittelin neuvolaan ja kuten olin arvellukki, sieltä kehotettiin jättään pois se tapa nukuttaa Sisu aina sylihin ennenku sen roudaa omaan sänkyynsä. Harmi vaan, se on ollu niin ihanan heleppo tapa pistää tuo penska nukkuhun. Ny ollaan pari päivää tehty niin, että jätkä on viä vähintäänki puolittain tolokuissaan kun sen viee sänkyynsä, ja voi vittu sitä tänttäröinnin määrää. Ja sama peli yöllä: jos kun Sisu herää, se korkeintaan rauhotellaan sylis ja laitetaan sitte sänkyynsä ja koitetaan saada se nukahtaan siä eikä oteta sylihin taikka viereen nukahtaan, vaikka se oliski se kaikista toimivin keino. Mut kai se kivointa olis, kun ei tarttisi joka ikinen yö herätä veivaahan pikkujätkän kans ensinkää.

Tänään kävin Sisun kans lekurilla tsekkauttamas sen korvat, kun Sisulla oli korvatulehrus kolomisen viikkoo sitte. Se aiemmin tulehtuneena ollu korva oli ihan jees, mutta toinen korva oliki sitte ihan tulehruksen vallas, samate kurkku. Vai semmosta, saattaa se sitte ainaki osittain selittää senki, minkä perkeleen tähäre Sisu jatkuvasti öisin on heräilly viimme viikkoona.

Mä jo joskus aikasemmin totesin, että on se ny kumma, että kun mä tuosta pienemmästä äijästä saan jonku epäsuotuusan toiminnan kytkettyä pois päältä, ni joku toinen kökkötoiminta aktivoituu. Kattotaan vaan ni jos me ny tällä unikoulun jatkopalalla saadaan jotaki aikaseksi ni vähintään Sisu rupiaa tekehen uusia hampaita, jolloin lakkaa niin syöminen ku nukkuminenki, taas!

Nooh... Huomenna me mennään taas vaihteeks Isojoelle muutamaksi päivää ja ehkä lauvantai hyvittää taas hetkeksi kaikki mun kärsimät äitiyren tuskat ku lähären parin muun äiti-ihimisen kans taas vähä humpalle! Rai rai!