Oltiin viikonvaihre Isojoella, ku oli isänpäiväki ja kaikki. Mä menin perjantaina uhoohon, että mua ei oikeestaan pahemmin väsytä, ku olin pitkästä aikaa saanu pari yötä nukkua iliman keskeytyksiä. Ramia taas ramasi sen verta, että se päätti pistää mut ajahan Isojoelle. No oltiin me varmaan joku 50 kilsaa päästy ku mä kippasin naamaani purkin enerkiajuomaa pysyäkseni hereillä & kaistaviivojen välis.
Mä oon ihan varma, että muksujen ikipirteyren salaisuus on se, että ne imee itteensä voimat ympäröivistä ihimisistä. Tai emmä muista tiä, mutta meillä se ainaki menee niin. Ja on se ny perkeleen kumma, että mitä väsyneempi muksu, sitä päättömämmäksi se touhu menee: hirveetä reuhtomista erestakasi, hysteeristä naurun käkätystä ja ku kysyt, että väsyttääkö, vastaus on tietysti kipakka EI! Vaikka toisaalta, tällä hetkellä on ihan sama mitä Urholta kysyy taikka mitä sille eherottaa, ni vastaus on EI.
Ei mua ennemmin oo hirveesti hetkauttanu se ku tulee syksy ja ku on pimiää ja paskaa, mutta ny tuo pimeys tuntuu jotenki tavallista paskemmalta. Eileen oli ihan hieno päivä ja käylährin Sisun kans vähä kävelemäski, mutta ei siitä mitää kovin pitkäkestosta virtapiikkiä tullu kumminkaa. Oikeestaan mä en saa mistää liikunnasta ikänä mitää virtapiikkiä, niinku joillekki on ihan henki ja elämä päästä vähä reippaileen (ei vittu mikä sana!!!) mut musta tuntuu vaan siltä, että mä en saa liikunnasta mitää muuta ku hirveen hienhajun.
Tällä viikolla oon rustannu pari työhakemusta. Ja oon mä niitä ny muutaman sinkauttanu meneen jo ennemminki, sen jäläkeen ku äitiysloma vaihtu työttömyyteen. Mut hiljasta on, ja mä saan jatkaa aivojeni mädättämistä kotona aina vaan. Eileenki täyttelin yhtä hakukaavaketta ja jo ennenku painoin Lähetä-nappia, olin ihan varma, että lopputulos on ihan sama, vaikken lähettäis koko saatanan hakemusta. Joo sori, ei mulla ny oo viä ihan sataa vuotta työkokemusta ku oon vasta kolomikymppinen (ja viettäny viimesimmät melekeen kolome vuotta kotona), kielitaitoki on vähä ruostees enkä mä ny oikeestaan eres tiä, kiinnostaako mua just tää duuni tippaakaa mutta hainpa ny ku pitkästä aikaa oli joku omaan alaan liittyvä paikka auki... No joo emmä ny hakemukseen tietenkään tommosia latele mutta välistä vaan tuntuu, etten mä osaa nuita ajatuksia kunnolla naamioira jonku ällöttävän omakehulässytyksen alle, ku mä ettin työpaikkaa.
Tupaki on ku pommin jäljiltä, mutta ei vaan jaksa haaskata viimesiäki enerkian rippeitä mihkää siivoomiseen! Mä en tajua, mistä jollaki monen lapsen äidillä piisaa virtaa, et enste keksii niin helkutisti kaikkee viihrykettä kakaroille, sitte tekee näppärästi siinä sivus kaikkia kotohommia ja hyppää omis harrastuksis ja ties misä äiti-lapsi-kerhois, ja sitte jaksaa viä kyläillä jonku toisen samanmoisen kans monta kertaa viikos ja kestää omien lisäks viä jonku toisen enerkiasyöppöjä mukuloota... Mäki haluun! Eileen ilimotettiin, että kuoroharjotukset peruuntuu. Sen sijaan, että olisin kironnu, että voi vittu sinne meni mun tällä hetkellä ainua viikottainen harrastus tän viikon osalta, ni eka ajatus oliki, että no eipä haittaa, en vaan olis jaksanu mihkää raahautuakkaa enkä varsinkaa laittaa tukkaa ja meikata naamaani ihimisen näköseksi ennen ihimisten ilimoille lähtöö.
Mulla on vissiin oma akku yhtä hyväs mallis niinku josaki ikivanahas nokialaases kännykäs. Jos sen tuikkaa laturiin, ni lataus kestää niin kauvan kunnes puhut ensimmääsen, vähäkää pitemmän puhelun. Eli kyllähän sitä on ihan kivaa ku on kivaa, mutta kun se kiva loppuu, ni sitte on taas vaan että hohhoijaa ja voi perseensuti, tämäkö muka elämän parasta aikaa, hei antakaa mulle työtä, voisko joku vahtia pari päivää näitä kakaroita ni sais nukkua ja vaikka siivota, jaa kuka tuo äijä on ku tää hengailee - ai niin aviomieheksihän sitä kutsutaan, AAARGH jouluki tulee, voisko pian olla vaikka kevät? Ai niin, keväällä taitaa ansiosidonnainenki loppua, ehkä se joulu on sittekki kivempi.
Vähäkö olis kivaa olla karhu! Sais syörä rohomuta koko syksyn, nukkua talaven yli ja herätä keväällä laihana! Ja viä pitäs saada olla mieluummin uroskarhu, ni ei joka kevät herätesänsä tarttisi huomata, että jaahas mulla olis taas pari uutta pentuaki täs.
Mä oon ihan varma, että muksujen ikipirteyren salaisuus on se, että ne imee itteensä voimat ympäröivistä ihimisistä. Tai emmä muista tiä, mutta meillä se ainaki menee niin. Ja on se ny perkeleen kumma, että mitä väsyneempi muksu, sitä päättömämmäksi se touhu menee: hirveetä reuhtomista erestakasi, hysteeristä naurun käkätystä ja ku kysyt, että väsyttääkö, vastaus on tietysti kipakka EI! Vaikka toisaalta, tällä hetkellä on ihan sama mitä Urholta kysyy taikka mitä sille eherottaa, ni vastaus on EI.
Ei mua ennemmin oo hirveesti hetkauttanu se ku tulee syksy ja ku on pimiää ja paskaa, mutta ny tuo pimeys tuntuu jotenki tavallista paskemmalta. Eileen oli ihan hieno päivä ja käylährin Sisun kans vähä kävelemäski, mutta ei siitä mitää kovin pitkäkestosta virtapiikkiä tullu kumminkaa. Oikeestaan mä en saa mistää liikunnasta ikänä mitää virtapiikkiä, niinku joillekki on ihan henki ja elämä päästä vähä reippaileen (ei vittu mikä sana!!!) mut musta tuntuu vaan siltä, että mä en saa liikunnasta mitää muuta ku hirveen hienhajun.
Tällä viikolla oon rustannu pari työhakemusta. Ja oon mä niitä ny muutaman sinkauttanu meneen jo ennemminki, sen jäläkeen ku äitiysloma vaihtu työttömyyteen. Mut hiljasta on, ja mä saan jatkaa aivojeni mädättämistä kotona aina vaan. Eileenki täyttelin yhtä hakukaavaketta ja jo ennenku painoin Lähetä-nappia, olin ihan varma, että lopputulos on ihan sama, vaikken lähettäis koko saatanan hakemusta. Joo sori, ei mulla ny oo viä ihan sataa vuotta työkokemusta ku oon vasta kolomikymppinen (ja viettäny viimesimmät melekeen kolome vuotta kotona), kielitaitoki on vähä ruostees enkä mä ny oikeestaan eres tiä, kiinnostaako mua just tää duuni tippaakaa mutta hainpa ny ku pitkästä aikaa oli joku omaan alaan liittyvä paikka auki... No joo emmä ny hakemukseen tietenkään tommosia latele mutta välistä vaan tuntuu, etten mä osaa nuita ajatuksia kunnolla naamioira jonku ällöttävän omakehulässytyksen alle, ku mä ettin työpaikkaa.
Tupaki on ku pommin jäljiltä, mutta ei vaan jaksa haaskata viimesiäki enerkian rippeitä mihkää siivoomiseen! Mä en tajua, mistä jollaki monen lapsen äidillä piisaa virtaa, et enste keksii niin helkutisti kaikkee viihrykettä kakaroille, sitte tekee näppärästi siinä sivus kaikkia kotohommia ja hyppää omis harrastuksis ja ties misä äiti-lapsi-kerhois, ja sitte jaksaa viä kyläillä jonku toisen samanmoisen kans monta kertaa viikos ja kestää omien lisäks viä jonku toisen enerkiasyöppöjä mukuloota... Mäki haluun! Eileen ilimotettiin, että kuoroharjotukset peruuntuu. Sen sijaan, että olisin kironnu, että voi vittu sinne meni mun tällä hetkellä ainua viikottainen harrastus tän viikon osalta, ni eka ajatus oliki, että no eipä haittaa, en vaan olis jaksanu mihkää raahautuakkaa enkä varsinkaa laittaa tukkaa ja meikata naamaani ihimisen näköseksi ennen ihimisten ilimoille lähtöö.
Mulla on vissiin oma akku yhtä hyväs mallis niinku josaki ikivanahas nokialaases kännykäs. Jos sen tuikkaa laturiin, ni lataus kestää niin kauvan kunnes puhut ensimmääsen, vähäkää pitemmän puhelun. Eli kyllähän sitä on ihan kivaa ku on kivaa, mutta kun se kiva loppuu, ni sitte on taas vaan että hohhoijaa ja voi perseensuti, tämäkö muka elämän parasta aikaa, hei antakaa mulle työtä, voisko joku vahtia pari päivää näitä kakaroita ni sais nukkua ja vaikka siivota, jaa kuka tuo äijä on ku tää hengailee - ai niin aviomieheksihän sitä kutsutaan, AAARGH jouluki tulee, voisko pian olla vaikka kevät? Ai niin, keväällä taitaa ansiosidonnainenki loppua, ehkä se joulu on sittekki kivempi.
Vähäkö olis kivaa olla karhu! Sais syörä rohomuta koko syksyn, nukkua talaven yli ja herätä keväällä laihana! Ja viä pitäs saada olla mieluummin uroskarhu, ni ei joka kevät herätesänsä tarttisi huomata, että jaahas mulla olis taas pari uutta pentuaki täs.
Kommentit