Mä jo kerkisin aatella, että kun nuo poijaat oli tuos oman aikansa meleko täplikkäitä, räkääsiä ja kuumeisia, ni et tää enterorokkohässäkkä olis niinku täs. Mulla ittellä ku oli ollu viikko sitte suus pari jotaki aika vittumaista rakkoo, ni mä mietiin, että ehkä siinä oli mun osuus tosta tautiepidemiasta. Oi, miten vääräs olinkaa!

Eileen oli ihan tavanomaanen lauvantai. Ei tehty mitää erikoista, muuta kökittiin kotona ja käylährin aamusta vähä Sisun kans kävelyllä. Olo oli kyllä hivenen vetämättömämpi ku yleensä ja kurkku tuntu pikkuusen karhialta, mutten siihen kiinnittäny sen enempää huomioo.

Ehtoolla joskus viiren aikaan huomasin, että kurkku oli aiva yhtäkkiä muuttunu oikeen reheristi kipiäksi ja samaan aikaan rupes paleltaan niin helevetisti! Kuumemittari ei kumminkaa näyttäny (viä) mitää erikoisia lukemia, mutta ku mä pienen päästä koitin uuresta ni johan oli nähtävis, että kyllä täs lämpö on nousus.

Se oli kyllä harvinaasen kipakka lämmönnousu se! Ei mulle siis kuumetta noin numeroos mitaten tullu ku inan reipas 38, mutta olo oli niin saatanan huono ettei mitää rajaa! Joka paikkaa särki ja oli aiva älyttömän kylymä! Sitte mä tajusin, että pari semmosta omituista aristavaa kohtaa mun sormis oli niitä hiton rokkonäppyjä ja siinä vaihees välähti, että niin NYT mulla on sitte se enterotauti! Ei oo muute mikää perinteinen flussa viä tuntunu yhtä paskamaaselle.

Burana-iltapalan avulla yö suju ihan hyvin, ja ihime juttu ni ei kakarakkaa kauhiasti rähäjänny yöllä. Sisu vähä koitti, mutta seki vaikeni aika nopiaa kun vaan vähä Rami kävi sitä taputtelemas. Josain välis vaan havahruin siihen, että hikee pursus varmaan joka rööristä, mitä iholta löytyy. Aamuun mennes oli kuitenki hikoilut hikoiltu ja heti herättyäni kuumetta oli taas se 38 ja meinasin jäätyä pystyyn, sikäli ku mun hoipertelua saatto joksiki pystyasennos kulukemiseksi kutsua.

Burana 800:n voimmalla tää päivä on ollu lähes sierettävä, paitti että selekä on suunnilleen pohkeista tukanjuureen asti vähä kipiä, kurkku on sitäki kipiämpi, päänahka on täynnä jotaki näppyä ja käsihin niitä on ilimestyny kans, ja ne aika ärhäkkäästi kirvelee ku joku niihin osuu. En tiä pitäskö viä ilakoira, että onneks nuota näppyjä on vaan käsis, koska kohta niitä kumminki ilimestyy johki jalakapohojiin ja puohon jos mä kerkiän liika aikasin hehkuttaan, että pääsinpä vähällä.

Vilunväristyksistä voisin päätellä, että aamulla nautittu turboburana taitaa olla jo kyntensä näyttäny ja poistunu pelikentältä vähin äänin. Katotaan vaan, millanen olo tuolta lääkehuurujen alta taas paljastuu! Kun ny eres hiukka heleppaas huomiseksi, ni ehkä jotenki jaksaasin muksujen kans sen aikaa ku Rami on töis, ja ku sen pitääs viä vähä ylitöitäki paiskoo heti huomenna. On siinä tietysti seki maharollisuus, että tää lääväs on huomenna kaks tuskissaan örisevää aikuusta ja kaks pirtsakkaa kakaraa, mikä ei muute kuulosta kovinkaa toimivalta kompinaatiolta...

Tänään jo Facebookis aamusta pähkäälin, että olisin sen aamusen olotilani voinu vaihtaa vaikka kunnon krapulaan. Ainaki vois olla meleko varma siittä, että erellisehtoona on ollu pitämäs hauskaa, ja että se olo lähtis suhteellisen varmasti pois seuraavana, tai mun tapaukses viimmeistään sitä seuraavana päivänä. Niin ja krapulas harvemmin kehittyy kroppaan mitää kipeitä pilikkuja, ellei ny aiva kauhiasti oo sattunu nakuilehen misää hyttysparven taikka nokkospuskan keskellä.