Oikeesti mua vituttaa ihan kybällä semmonen, että ku joku vaikka pitää plokia elämästänsä (siis en tarkota ny mitää harrastus- tms. tiettyyn teemaan sirottua plokia) tai sitte kertoilee meiningit Facebookis, ni että annetaan tahallaan ymmärtää, kuinka kaikki on vaan ihanaa, mahtavaa sekä hienoo ja sitte kuitenki oikiasti elämä on ihan yhtä arkista räpellystä ku kaikilla muillaki. 

No, mun viimme kiriotus oli välillä keskittyny positiivisiin asioihin ja niin aattelin kiriottaa nykki samantapasen jutun, ku vaihteeksi hymyilyttää niin että aiva naamahan sattuu. Mutta jos ny vahingos pari viimesintä tekstiä on hyväntuulisuutta täynnänsä ja noin sata sitä erellistä on pelekkää rutajamista, ni uskokaa tai äläkää, mä en oikiasti koita harhauttaa lukijoota luulehen, että kuinka mun masentavan mälsästä arkielosta olis muka yhtäkkiä tullu yhtä ilon säkenöintiä.

Mut ny siihen niin kutsuttuun asiaan! Tänään siis oli ja on ystävänpäivä. Mun satsaus varsinaiseen ystävänpäivään oli se, että mä tosi omaperääsesti Facebookis toivotin kaikille mukavata ystävänpäivää. No se status sai jopa muutamat tykkäykset, lisäks vastaanotin ystävänpäivän toivotuksia ihan henkilökohtasestikki, ku yks pisti viestiä FB:n kautta, toinen plajahutti tekstiviestillä ja yks heittäyty oikeen hurjaksi ja soitti ihan oikeen puhelun!

Ja Rami ku tuli töistä, se tälläs mun kourahan pienen, punasen pahavisen askin. Mä kattoon enste että voi vittu taasko tuo raahaa mulle jotaki suklaata, vaikka mä oon ihan tarpeeks läskiperse jo valamiiksi, mutta onneks kattoin tarkemmin ennenku heitin paketin sisällön suuhuni, koska ei se ollukkaa suklaata vaan kaks uutta palaa mun Nomination-rannekoruhun! 

Sitte mä menetin tänään neitsyyteni erään asian suhteen. Ei, tää ei tosiaankaa ollu mikää Ramin tuoman lahajan aiheuttama jäläkiseuraamus, vaan mä emännöin ensimmäästä kertaa elämässäni PartyLite-kynttiläkutsuja ja samalla YhtääMitää-kutsuja, en siis oo minkäämoisia rompekekkereitä aiemmin järkänny kotonani. Etukätehen mä jo ankeistelin, että oli sitte saatana ensimmääset ja viimiset kutsut, ku paristakymmenestä kutsutusta jopa kolome pääsi tulehen paikalle, mutta lopulta meillä oli ihan mukavat kynttiläkinkerit! Mun tekemät leipomukset maistu ainaki mun mielestä hyvälle ja monenmoista tuikkua tuli taas tilailtua. 

Tällä viikolla sain myös netistä tilaamani rettukasan. Tai no sain mä semmosen jo tuos aikasemminki, mutta niistä meni enin osa palautukseen / vaihtoon. Tilasin sitte vähä erimoisiaki tilalle testattavaksi, tähtäsin vähä siihen että olisin saanu jonku uuren pairan ittelleni mutta lopulta kaikki pairat sain pistää takasi ja huomasin, että paitojen sijasta kätehen jäi uikkarit, alushame ja yks tavallinen hame, housut ja mekko. Pitäsköhän ens kerralla koittaa tilata vaikka läjäpäin housuja, jos huomaisinki sen tilauksen jäläkeen löytäneeni kumminki paitoja?

Jaa että minäkö materialisti ja että olis jotaki orastavaa shoppailuaddiktioo? Joo ehkä, jos olisin paremmin varoissani :D En ny tiä olisko järkevämpi ollu säästää neki roposet mikkä näihin kaikkiin turhukkeisiin ihanuuksiin täs ny on tullu prääsättyä, mutta kyllä täs kurjuuren suos on jo valamis vaikka vähä maksaanki, jos sillä vaan minkäämoista piristystä saa elohonsa. 

S'olis kohta viikonloppuki, ja ihimeellinen viikonloppu onki, meinaan olis jopa pikkuusen ohojelmaa tieros! Mut palaan siihen asiaan tuonnempana, katotaan saanko mä viä kolomannenki hyväntuulisen kiriotuksen aikahan! 

Mut aiva tosis, tää ei oo ny mikää epätoivonen yritys pystyttää mitää vaahtokarkkisateenkaaripoutapilivihöttöhattara-kulissia mun elämäni koristeeksi, se vaan on vähä niin että ku kohoralle osuu hyvä päivä, jaksaa jopa jotaki kiriottaakki, ja sitte taas ku on ollu vaan semmonen peruspuonreikäpäivä ni ei huvita kiriottaa pätkän vertaa.