Näin unta, että olin josaki töis. Olin menny aamulla työpaikalle normaalisti. Samas työpaikas oli muun muaas jotaki (puoli)tuttuja Isojoelta sekä jokunen kuorokaveri. Loppupäivästä ihimettelin, kuinka porukka alako vaihtahan työvaatteita juhulutamineisiin - tarkemmin katteltuna hautajaisvaatteisiin. Sitte muistin: ei helevetti, meiränhän piti työporukalla osallistua mun mamman hautajaisiin tänään, enkä mä ollu muistanu aamulla ottaa kotoo mukaani hautajaisvaatteita!

Jostain syystä mammalle järjestettiin kaharet hautajaaset. Ensimmäisiin osallistu tää työporukka, jolla oli joku kytkös mammaan ja toiset hautajaaset oli semmoset, mihkä tulis sukulaaset sun muut. Eli mun tartti osallistua molempiin.

Saratin ääneen. Kello oli puoli kolome ja hautajaaset alako kolomelta. En millää kerkiäisi hakehen kamppeitani kotoo. Menin kollaahan pukukaappiani ja mulla sattu olehen siä joku musta housupuku ja valakonen paita. Kiskoin ne päälleni ja aattelin, että nämä saa ny kelevata. Pukies kuitenki koko aika meni jotaki pieleen ja mun täyty venkslata niitä rettuja erestakasi ennenku ne oli hyvin. Samas pukutilas oli myös jotaki äijiä pukemas, mutta oli niin kiire etten keriinny sitä murehtihin, kuinka mä kekkaloittin siä puolialastoonna.

Meikatakki piti viä keriitä, samate kävellä kirkolle. Se helepotti ku tajusin, että ripsivärien laittoon ei kannattasi aikaa käyttää, ku poraisin ne poskille kuitenki. Mietiin, että työkavereista ei tainnu kukaa eres tietää, että mamma oli tosiaanki myös mun sukulaanen eikä vain tän työpaikan kautta tuttu. Josaki vaihees pillahrin itkuun ja kerroin työkavereille, että kysees on muute mun isoäiti.

Seuraavaksi hautajaaset oliki jo ohi ja olin työporukan kans kävelemäs kirkolta takasi työmaalle. Yks Raimo-niminen kuorokaveri käveli vähä mun takana. Rupesin taas porajaan ja tää kuorokaveri nappas mut kainaloonsa ku mä olin niin surullinen.