Tällä kertaa oon mukana testaamas Buzzadorin kautta Hälsans Kök -kasviruokia. Kampanja tavallaan sekä sopii että ei sovi mulle: Meirän kööri ei oo mitenkää kiinnostunu kasvisruokavalioon vaihtamisesta, mutta toisaalta taas on tosi mielenkiintosta testata, että voisko kasvissafka olla oikeesti ihan syötävää, ku ei sitä oikein ikänä misää tuu muuten testattua. Joskus sata vuotta sitte kokeilin jonkusen kerran josain opiskelijaruokalois kasvisruokaa jos muut vaihtoeherot ei houkuttanu ja joskus koitin innostua jostain hiton soijarouheesta, mutta parin kokeilun jäläkeen jäi rouheet kaappiin ummehtuun. 

Kasvissyöjät varmaan voi tältä pohojalta olla sitä mieltä, etten mä oikeesti tiä kasvisruokien päälle mitää joittenki pakasteiren ja lounasruokaloitten mössöjen perusteella ja joo, ootte aiva oikias. Niinpä mä en yritäkkää näitten testiruokien pohojalta muorostaa käsitystä kasvissyönnistä, vaan ainoostaan nimenomaan nuista testattavista pöperööstä!

Täs ny enste vähä tuotetietoo:

Kaikki Hälsans Kök -tuotteet ovat kasvisperäisiä ja pääosin ovo-vegetaarisia, eli kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. Hälsans Kök -tuoteperheeseen kuuluu myös täysin vegetaarinen, kikherneistä valmistettu falafel. Tuotteet on falafelia lukuunottamattavalmistettu soija- ja vehnäproteiinista ja kaikki Hälsans Kök -tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta. Hälsans Kök -tuotteet yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa luovat täydellisen aterian. Ne ovat täysin lihattomia, mutta koostumukseltaan ja maultaan lihankaltaisia ja sopivat näin loistavasti myös ei-kasvissyöjän ruokavalioon. Hyvää ja terveellistä ruokahalua!

Hälsans Kök -tuotteet on valmistettu täysin ilman säilöntäaineita. Ne sisältävät runsaasti proteiinia, noin 18 g/ 100 g. Esimerkiksi sika-nautajauheliha sisältää verrattaessa proteiinia 17,5 g/ 100 g, raejuusto noin 16 g/ 100 g ja maitorahka noin 10 g/ 100g.

 

Ja sitte nuo testattavat tuotteet. Mä siis sain Buzzadorilta 20 € lahajakortin, jolla sai S-ryhymän kaupoosta lunastella näitä ruokia ja ny olis plokiraportin aika.

 

Hälsans Kök Kasvispihvi
Kasvispihvit ovat nopeita valmistaa uunissa, paistinpannulla tai grillillä. Loistava lihaton vaihtoehto sinulle, joka pidät grilliruuasta. Tarjoile esimerkiksi perinteisellä tavalla harmpurilaissämpylän välissä ranskanperunoiden ja tuoreen salaatin kera.

Hälsans Kök Kasvispyörykät
Hälsans Kökin kasvispyörykät ovat helppo ja mukava tapa tuoda vaihtelua päivällispöytään. Sopii myös loistavasti välipalaksi herkullisen dippikastikkeen kera.

Hälsans Kök Falafel
Hälsans Kökin Falafel on herkullinen kikherneistä valmistettu tuote. Falafel on tuotteista ainut, joka soveltuu myös vegaanin ruokavalioon. Falafel sopii loistavasti esimerkiksi pitaleivän väliin jäävuorisalaatin ja jogurttikastikkeen kera, tai vaikkapa osaksi herkullista couscous-salaattia.

Hälsans Kök Kasvismureke
Kasvismureketta voi käyttää jauhelihan korvikkeena esimerkiksi tacoissa, spaghetti bolognesessa tai lasagnessa. Mureke antaa herkullisen ja täyteläisen maun myös keittoihin ja kastikkeisiin. Lisää kasvismureke valmiiksi keitettyyn kastikkeeseen ja anna lämmetä. Mureke sopii loistavasti myös pitsan tai piirakoiden täytteeksi.

Ja sitte niitä omia kokemuksia:

Rami rupes yks päivä grillaahan sian ulukofilettä ja siinäpä oli hyvä tilaisuus nakata grilliin yks kasvispiffiki. Aiemmin oon ajatellu, että kasvispiffit, -pyörykät ja sen semmoset muistuttas niin maultansa ku koostumukseltansakki lähinnä heinäpaalia ja niinpä olin yllättyny, kuinka paljo tää piffi näytti ihan tavalliselta jauhelihapiffiltä. Myös koostumuksen puolesta olis kyllä käyny jauhelihapiffistä. Mut joo, eihän tää ollukkaa mitää tiiviiksi puristettua porkkanaraastetta vaan tommosta soijamömmöö. 

Heitin Raminki lautaselle palan sitä piffiä ja se enste möykkäs, että ET JUMALAUTA PAA MULLE TUOTA, mutta kyllä seki vaan kiltisti maisto ja totes, että onkahan täs ny mausteilla (etenki suolalla!!!) koitettu peitellä sitä torellista makua. Pähkäiltiin kyllä, että jos ei olisi tieretty mitä syörään, ni olis se varmaan jauhelihapiffistä menny. Mutta ainaki tuos grillatus tuntu vähä omituinen haju ja sivumaku. Aikamme mietiimme, että mikä sana sitä aromia kuvais parahiten, kunnes keksittiin se sana yhtä aikaa: sytytysneste! Eli ihan sama krääsä, ku usein jää ruokaan, joka on kärtsätty hiiligrillis mihkä on enste ruikittu sytytysnestettä. Siitä ei kuitenkaa voinu olla ny kyse, koska Rami grillas kaasugrillillä eikä samaan aikaan paistetus sianlihas sitä samaa katkua ollu. Mut ku testataan piffi viä muulla lailla valamistettuna, ni seleviää, tuliko se haju ja maku siihen grillates vai onko se joka tapaukses osa pakettia...

Seuraavaks kokkailtiin kotoosasti vähä tommosta lihapullat ja muusi -tyyppistä settiä, vain iliman sitä lihaa. Eli muussin kera sai kätevästi koitettua nuista testisafkoista kolomia sorttia, eli sekä kasvis- että falafel-pyöryköötä ja kasvispiffiä, ja kaikki nämä pannus paistettuina. Kuulostaa joo vähä mielenkiintoselle tuo falafel-pulla ja perunamuussi, ku lukee nuita käyttövinkkiä tuolta ylempää... Mutta voin hei kertoo, että täs tuvas ei kovin usein mitää pitaleipiä, jukurttikastikkeita tai couscous-salaatteja (mitä vittua on couscous?!) värkkäillä, niin että ny on tyytyminen ihan perinteisiin suomalaisiin junttilisukkeisiin :D

Se kasvispiffi maistu erelleen sytytysnesteelle, eli ei hyvä juttu. Siinä piffis on kyllä semmoset tummat vauhtirairat jo valamiina, että kai se jonku sortin "esigrillauksen" on läpikäyny, ja sen takia siinä on semmonen ikävä katku. 

Kasvispullerot vaikutti hyvin lihapullamaisilta ja sitte taas falafel-pallurat tuoksahti mukavan mausteisille. Kasvispyörykät olis tosiaan menny myös makunsa puolesta oikeista lihapullista, eikä tuo perheen kolomivuotiaskaa mitää eroo tainnu huomata, ku senki lautaselle niitä sujautin. Rami ny tietysti periaatteestaki oli sitä mieltä, että "ei se ny hääviä ollu", mutta itte sanoisin, että oli se ihan kelevollista, ainaki helekutisti parempaa ku se haiseva piffi. Ehkä kasvispullat oli pikkusen mauttomia, mutta ku niitä hiero samallai ketsuppiin ku tavallisiaki lihapullia, ni siinähän ne pullat kierähteli vattan pohojalle nätisti. 

Falafel-pyörykät jostain syystä kiehto etukäteen eniten, ehkä sen takia, että ne oli ton testisapuskajoukkion tuntemattomin tuote. Oon mä joskus sanan "falafel" kuullu, muttei oo ollu hajuakaa, mitä se niinku oikeesti on, tulee vaan joku kebab-hässäkkä mieleen. No, maistoin kikhernemössöpullaa ja... se oli oikeestaan ihan ihimeellistä. En sano, että oli pahaa (kuten Rami sano kauhian irvistyksen ja kirosanojen kera), vaan tosiaanki maku oli jotenki kumma. Kyllä sen ny söi justiin ja justiin, mutta voin luvata, että jos mä vain saan väkiste pakkasesta ne loput sinne viä jääneet syöryiksi, ni ikänä en kyllä samaa tuotetta ostasi, en vaikka heittäytyisin kasvissyöjäksi! En tiä, miten mä sitä makua ja hajua oikeen kuvailisin. Koostumus tuntu suus ihan mukavalle, mutta siinä maku oli jotenki ihan käsittämättömän luonnoton. Oliko se sitte kikherneitten oma maku, en tiä. Oon mä kikherneitä joskus maistanu, mutten yhtää muista, oliko ne saman makusia. Ja hyi vittu ku täs ruuan päälle ryökäälee, ni sama maku tupsahtelee kurkun perille. 

Lopuuksi tehtiin kasvismurekkeesta makaroonilaatikkoo. On muute vähä hämäävä käsite tuo "kasvismureke": ensinnä tulee mieleen lihamurekkeen kasvisversio, eli semmonen kiintee köntti eikä tommonen paistetun jauhelihan näkönen pupena. Mut ymmärrän toki, ettei tosta ny voida käyttää semmostakaa sanaa ku "kasvisjauheliha" :D 

No mut asiaan. Rami hääri keittiömestarina ja pykäs meille kaks makaroonilootaa: toisen ihan tavallisen jauhelihaversion ja toisen tuosta kasvismurenasta. Ei kattottu tarpeelliseks käsitellä sitä mureketta mitenkää etukäteen, kun se oli jo keriinny sen verta pöyrällä sulahan, ettei pussin sisältö ollu yhtä klimppiä. Murekkeen haju pussia avates ei ehkä ollu mikää maailman paras ruokahalun herättäjä, eikä makukaa ehkä päässy oikeuksiinsa kun sitä pari murua heitin huiviin kylymänä. Mausteita siinä oli kyllä olevana ihan reilusti ja aika suolastaki oli, että heitettiin tuote vuokaan ihan sellasenansa. 

Kun kerta oli sekä normaalia että epänormaalia makaroonilootaa tarjolla vieretyste, ni mä lapoin lautaselleni kumpaaki kutakuinki yhtä ison kasan. Ennen maistamista pistin merkille, että soijaversio oli jotenki paljo kosteempaa (mikä ei suinkaa ollu huono asia), vaikka kokki-kolomonen ainaki sanoo laittaneensa molempiin suht samankokoset määrät aineksia. Tosiaan, ei se olisi ollu lainkaa miinusta vaikka vähä kuluhon pohojalle valahti hyytymätöntä munamaitoo, mutta sitte mä huomasin, että soijalaatikos se "irtonaanen" munamaito oli värjääntyny jotenki ällöttävän harmaanruskiaksi! Mitä helevettiä?

Mutta lopultaki itte asiaan, eli ruokaa suuhun. No, ihan voin sanoo, etten mä ainakaa maun takia rupiaisi sitä soijapöppöö osteleen korvatakseni sillä jauhelihan, sillä jokseenki rehumainen sivumaku siinä soijas vaan tuppaa olehen, vaikka sitä minkämoisis mausteis pyörittelis. Lisäks se soija oli ehkä pikkusen jauhelihaa löllömmän tuntusta suus, vaikka ei se koostumus ny juurikaa syömistä häirinny. Rami maisto kans molempia ja hetken taas irvisteltyänsä totes, että aika pahaa on, eikä luvannu syörä soijalootaa yhtää enempää. Niinpä mulle jäi sitä aikamoinen kasa seuraavalle päivälle, ku pistin muksukki varuiksi syömään tota ihan tavallista lootaa. 

Seuraavana päivänä vähä jännitti, että maistuuko se soijalaatikko aiva kauhialta. Mun mielestä meleki kaikki ruuat maistuu toisena päivänä paljo huonommilta ku tuoreina. Lämmitin kuitenki annokseni mikros niin kauvan, että oli taatusti kauttaaltansa lämmenny (erellispäivänä olin huomaavinani, että mitä enempi ruoka kerkis jähtyhyn, sitä omituisemmalle se soija maistu) ja ruuttasin perkeleesti ketsuppia päälle niin, että se tais mennä vähä hätävarjelun liiottelun puolelle. Laitettiin soijalootaa myös Urholle, Sisulle en uskaltanu ku ei se aina meinaa tavallistakaa makaroonilootaa kelepuuttaa. Urho kuitenki veteli ruokansa liki viimistä murua myöte eikä ihimetelly yhtää. Yllättävän hyvin maitto myös mun oma setti ja vähemmällä ketsupillaki olisin pärjänny.

Valitettavasti soijalaatikkoo jäi viä jonku verran menehen heitettäväksi, koska mä en yksinkertasesti saa enää kolomantena päivänä alaha samaa ruokaa, ellei se ruoka satu olehen jotain keittoo. En kylläkää menis vannoon, ettei se laatikko vois viä yhyren yön aikana keitoksi muuttuakki, sen verta hurjat soijamehut laatikkovuokan pohojalla lillu (ja välttelin tänään tarkkaan koukkimasta sitä lientä lautaselleni piskookaa). 

 

Noin niinku yhteenvetona sanoosin, että ainua, jota maun puolesta vois joskus viä ihan mieluusti syöräkki, on nuo kasvispyörykät. Ne maitto ehkä jopa paremmin ku jokku kaupasta ostetut lihapullat, joita syöres tulee aina väkisinki mieleen, että mitähän teurasjätettä tähänki on jauhettu. Muita tuotteita en usko jatkos kaupasta kotio kanniskelevani ja tän testin ansiosta osaan jatkos vältellä kaikkee, minkä yhteyres on mainittu sana "falafel". Toki, JOS mä päättäsin, että nymmä en syö lihaa enää ikänä, tosta kasvismurekepöperöstä varmaan koittasin teherä erimoisia ruokia. En ny ehkä lähtis mihkää suurustettuun ruskeeseen soossiin koittahan, mutta johki pastajuttuihin menis varmaan ihan mukavasti. Eikä tuos tokikaa ollu kaikkia Hälsans Kök -tuotteita, vaan niitä on koko valikoima muitaki - tämä siis tieroksi niille, ketä asia maharollisesti kiinnostaa!

Viä olis pakastimes pari soijapiffiä, muutamia rehupyöryköötä ja niitä eriskummallisen makusia falafelpalluroota. Viimmeksi mainittua lukuunottamatta kaipa nuo täs kevään mittaan syöryyksi tulee. 

 

Jos heräs kiinnostus päästä ittekki testaileen erimoisia tuotteita Buzzadorin kautta, ni liity vaikka tästä!