Ihan tarkotuksella laitoon otsikkoon sanan "haaste" enkä "lupaus", koska uuden vuoden lupauksilla on jotenki taipumusta mennä päin vittua kumminki. 

Tuos ku joulu, tai jos ihan rehellisesti sanon ni meleki koko erellinen puolen vuotta oli yhtä mässäälyä ja kaikkien syömiseen liittyvien kohtuullisuussäntöjen laistamista ja tietty se viä oikeen maksimoitu joulun aikaan, ni päätin, että tähän sikailuun on kyllä tultava joku toppi taikka mä lihon aiva muorottomaksi tuota pikaa. Vaikka muotohan son pyöriäki, mutta sanotaan näin että se ei oo aiva se mitä mä tavottelen :D

Siinä suklaakovehtiboksien uhkaavasti tyhyjetes ja housunvyötärön soires päätin, että tammikuun voisin pitää karkkilakkoo. Sitte kuitenki Facebookkia plarailles sain paremman idean, eli kiriotin sinne statuspäivityksen, mihinä lupasin lakkoilla niin monta päivää, ku kyseisestä statuksesta joku tykkää! Ny mulla on sitte aluulla 82-päiväänen karkkilakko, jonka viiminen päivä olis mun laskujen mukaan 23.3., ellen mä sitte ryssi sitä ja joudu jatkahan lakkoo loppupäästänsä, ku meinasin, että joka päivä ku rikon lakkoo, ni lakko pitenee viikolla. Niin, eikä tarkotus oo siis rikkoo lakkoo huolettomasti päivä toisensa jäläkeen ja silti rehevastella olevansa karkkilakos tyyliin ikuisesti :D

Eileen, ku paskataurin jäläkimaininkeihin ja pahimpaan suolasennäläkään napsin sipsiä, päätin laajentaa lakkoni koskeen karkkien lisäks myös sipsiä sun muita suolanaksuja. Vähä mä kyllä pelekään, että kohtapian tulee lakkoo rikottua tuon naksusäännön osalta, ku on tulos yks laivareissu, ja mä oon laivalla yleensä aina varannu ittelleni aamuks hyttiin pussin suolapähkinöötä, jos vaikka aamulla sattuu olehen krap... itse aiheutettu suolojen puutostila. No, katotaan sitte, keksiskö jonku kiertotien nuihin pähkinööhin. Voi kyllä olla, ettei hyttikaverit arvosta sitä kovin korkeelle, jos korvaan suolapähkinät vaikkapa katkarapuleivällä ;)

Liittyen muute tuohon ah niin ihanaan mahatautiin viä, ni se tappo kyllä tehokkaasti makiannälän (ja vähä muunki nälän) muutamaksi päivää, joten mä oon jo itte asias ollu kolome päivää syömätä karkin karkkia! Sipsiä vetelin tosiaan eileen ja niitä viä jäiki kaappihin, eli siinähän sitä onki haastetta, ku kattelen vierestä ku äijä ja mukulat niitä rouskuttaa. Ja eikähän tää viä oo haasteellista josain vaihees muutenki, ku töis on kumminki kahavipöyräs tuon tuosta karkkia tarjolla, ja henkilökuntamyymälän karkkihylly suorastaan huutaa mun nimee joka kerta ku mä siä myymäläs hyppään... 

Katotaan ny saisko tällä konstilla mun painonnostajan urani käännettyä alamäkehen. Viä tarttis jollain perkeleellä innostua vähä enempi (lue: yhtää) rehujen jäystämisestä ja liikkumisesta, mutta alotetaan ny (taas) eres jostaki. Mähän viimme vuonna alakuvuodesta onnistuin vähä elähän terveellisemmin ja laihruinki hiukka, mutta on kyllä kaikki taatusti tullu takasi ja varmaan viä kaverien kera. En tiä tarkkaa lukemaa ku vaakasta on armollisesti patterit kaikki, mutta sen verta tuos on retut kinnannu että siitä voi päätellä ihan tarpeeks, puhumattakaa ny peilikuvasta :D Mut se hyvä puoli tuos yrjötaudis oli, että varmaan pahimmat joulupöhöt lähti aika liukkaasti, mutta varsinaaseksi laihrutuskeinoksi en mahatautia kumminkaa suosittele kovinkaa lämpimästi...