Kattos perkelettä, ku helemikuun puoliväliki rupiaa olehen ihan kohta likellä! Ei täs oo oikeen mitää merkillistä ollu mieles, ni kiriottelen ny muuten vaan pitkästä (?) aikaa vähä jotaki soopaa. Lukijolla ku on kumminki ollu aiva kauhia ikävä, joo niin varmaan!

Urhoki tuos vietti merkkipäiviä ja johan se tiesi taas monen päivän herkutteluja, mitä tua erellises kiriotukses olin tavallaan vähä niinku orottanukki ku käpristelin makianpuuttees, mutta meleko hyvin oon herkkujen loputtua saanu oltua. Karkkien perähän en oo ihan hirveesti haikaallu, ainoostaan sillon on vähä teheny häijyä ku oon käyny työpaikan myymäläs ja siä on myynnis ties mitä Fazerin karkkiuutuuksia. Etenki uutta chilisuklaapötköö tekis mieli ihan saatanasti ja yks päivä mä koitin, auttaako mielitekohon se että ostan yhyren semmosen Ramille, mutta olipa tosi yllätys ku se ei auttanu, ei vaikka Rami söi sen vaivihkaa niin etten mä eres nähäny vilaustakaa suklaasta!

Tuos ku mä paranin ties mistä keuhkokupastani, ni eikähän Rami napannu jostaki influenssan viikko sitte. Siihen ei voinu oikeen sanoo mitää muuta ku et "voi TERVE!" Ihime kyllä muksut ei oo ollu pahemmin kipeinä, mut ehkä tällä viikolla vois olla niitten vuoro? Tai ei ku nymmä keksin. Ne tulee kipeiksi vasta ens viikon lopulla, ku meinaan lähtiä poikain kans Isojoelle ja jättää Ramin oman onnensa nojahan koko viikonlopuksi. Sehän on siis jo perinne, et ku Rami on humputteluviikonloppua viettämäs ni ainaki Sisu on heti kovas kuumees. 

En tiä mikä riivaa mut jotenki on vähä aikaa ollu jotenki epämääräsen tympiintyny olo. Ehkä se pännii, ku vuoronperähän ollaan oltu tosi kipeinä ja arkielämä on ollu yhtä raatoilua. Myös se vituttaa ku kelit on ihan puosta, neki vähät lumet mitä tuos vähä aikaa sitte maahan vaivautu tulehen, on sulanu pois ja taas on kaikki yhtä kuraloskapaskaa. 

Sillon ku mä tulin kipiäksi, mulla oli töis justiinsa usiampiki ongelmavyyhti seleviteltävänä samanaikasesti, ja ku olinki yhtäkkiä kesken kaiken pois kuvioista kaks viikkoo, ni jokku muut sitte joutu hoitaan ne multa keskenjääneet viritykset. Tavallaan se harmittiki aika lailla, ku olin oikeestaan ekaa kertaa vastaavas tilantees ja olisin mielelläni ottanu kaiken opin irti siitäki hässäkästä. No, "onneks" seki menetys tulee kuitatuksi, ku taas on muutama aika kova pähkinä purtavana työmaalla. 

Ku viimme viikolla rupes nuita ns. vaikeita tapauksia ilimeneen, ni mä viikon lopulla vitsailinki, että ehkä mä tuun taas kipiäksi ja joku muu saa purkaa tänki vyyhrin, ja olin jo eileen ihan varma että mun uhkaus käy toteen ku kurkku tuntu olevan tulos kipiäksi, mutta ei se sitte tullukkaa. Olin vähä että mitä vittua, orastava kurkkukipu joka lakkaaki olemasta, eipä oo ennen kohoralle osunu! Ehkä se tulee kahta kauhiampana takasi sitte reilun viikon päästä.

No joo, olipa taas huimat kuulumiset. Ihan yhtä tyhyjän kans. Mut tää onki tätä vuoden "parasta" aikaa, ehkä taas joskus huhti-toukokuus tuntuu paremmalta.