Me saatiin alakuviikosta ei-niin-orotettu vieras, ku Yrjö tuli kylähän! Ja niinku yleensä, se perkeles hiippaili meille keskellä maanantain ja tiistain välistä yötä. Se valitti ensimmääseksi uhuriksensa Urhon ja johan oli tämä ämmä skarppina tiistaina duunis ku olin nukkunu jonku neljä tuntia. 

Rami jäi siis muksujen kans kotio tiistaista torstaihin ja keskiviikkona kerkesin jo aatella, että tairettiin selevitä verrattain vähällä, ku viimmeksi toissa joulun jäläkeen musta alaannu ykätauti kierti about koko suvun. Ei olsi pitäny nuolasta ennenku tipahtaa (korkeelta), meinaan mun vuoro oli halailla pönttöö keskiviikon ja torstain välisenä yönä. 

Voin muute antaa kaikille vinkin, että jos perhepiiris esiintyy oksentelevia tyyppejä, ni varuiksi kannattaa miettiä, mitä ehtoolla viimisenä pistää suuhunsa. Ihan vaan siltä varalta, jos sattuu käymään niin, että justiinsa se iltapala on niinku läjän päällimmääsenä siinä kohtaa ku ittellä rupiaa laatta lentähän. Mä vetelin tyytyvääsenä paistettua lohta kera varrasleivän ehtoopalaksi ja tiän kertoo, ettei olisi kannattanu. Sen setin ku pulautti takasi ni haju ja maku oli niin sanoinkuvaamattoman järkyttävä, että ihan siinä olis oksennus saattanu tulla, ellei se olisi tullu jo muutenki! Voi olla, että menee tovi, että tosta traumasta pääsen yli. Jos oon joskus krapulas oksentanu puoli pussillista juustonaksuja (niittenhän ei tarvi edes muuttaa hajua, sama katku mennen tullen) ja aatellu, että tän hirveempää löyhkää ei voi ollakkaa, ni erehryinpä pahasti, kerranki. 

Aamun tunteina ku viimiset kakomiset ei enää tuottanu näkyvää tulosta, ni sitte alako tyhyjeneminen toisen kautta. Olo oli vähä niinku huvipuistos, että hienoo ku yhyrellä rannekkeella pääsee joka laitteeseen! Kaupan päälle nousi kuumeki ja niin sanottuja lihaksia särki aivan saatanasti. Seittemän korvilla kilautin työmaalle, että enpä taira näyttää siä päin naamaani ennen ens viikkoo. No toipuminen olis ollukki aiva liika heleppoo, ellei äijäki olisi tullu kipiäksi samana aamuna. Sen täyty housuun sontimisenki uhaalla lähtiä lekurille ja kun se sieltä tuli, kämppä alako olla täyrellisen anarkian vallas. 

Mukulat pelas Nintendo Wiitä liki koko päivän siinä ku mä ja äijä kilipaa koomailtiin sängyn pohojalla. En ees muista, tekikö kukaa ruokaa sinä päivänä, mutta itte en ainakaa pystyny juuri eres kattoon päinkää mitää ruuaksi tarkotettua. Jotenki me kuitenki selevittiin ehtoosiin asti, vähä mietiin että piisaakahan unta yöksi ku on koko päivän vaan maannu ja torkkunu, mutta ei ollu pienintäkää ongelmaa sen suhteen. 

Rami oli jo aiemmin päättäny lähtiä viikonlopuksi mökille perjantaina töiren jäläkeen, ja kun se perjantain kulues katto olonsa olevan eres puolittain inhimillinen, se pakkas kimpsut ja kampsut ja paineli mökille nauttihin meri-ilimaston parantavasta vaikutuksesta. Mä siinä aattelin, että eikähän tää tästä, olo oli parempi ku eileen... siihen asti ku erehryin syömähän. Kyllä oli niin saatanan sitkiä päivä ku ällötti koko ajan. Laskin tuntia koska saa pistää tenavat maate ja uinahtaa ittekki... ja kesken iltapesun Sisu oksenti kylypyammeeseen. 

Mulla oli suunnitelmis lähtiä tänä aamuna aikaa tappahan Isojoelle poikien kans ja olisin samalla reissulla käylähtäny serkkupoijan valamistujaasiski, mutta Sisun purjohdus varmisti sen, että ei tarttenu tänään lähtiä mihkää. Viimme yö ei onneksi ollu mitää ihan jäätävää seleviytymistaistelua, ku Yrjö oli kerranki sen verta armelias että tuli jo ehtoolla eikä keskellä yötä, ni sain ainaki varusteltua Sisulle patjan laattialle, pesuvadin viereen ja kaikenmoisia suojariepuja pitkin poikin jo ennen nukkumaanmenoo eikä tuhannen takus keskellä yötä. Toki sitä joutu muutamaan otteeseen pomppiin ylähällä yölläki ku Sisu ykäili mutta ehkä siinä lohorutti se tieto, että ei tästä suunta enää huonommaksi mee ku viiminenki sairastu ja loput on jo paranemaan päin. 

Oma olo ei oo kyllä täysin helepannu viäkää, ja tänään on (edelleen) laistettu kaikista maharollisista perhe-elämään kuuluvista tavoista: On pelattu Wiitä aamusta iltaan, ulukoiltu marginaalisen vähä, syöty pääasias vaan herkkuja ja litkitty vitusti mehuja ja muutenki oon ollu kyllä niin osallistuva ja aktiivinen äitihahmo että voi ristus. 

Jotta teksti tän oksennuksenkatkusen mäkätyksen päätteeksi sais vähä toisenmoisen (huonomman?!) sävyn, ni laitetaan jokunen tuokiokuva näiltä kaaospäiviltä! 

Perjantaina ku ei olo loppupäivästä taipunu muuhun ku sohovalla makoiluun, käskin muksujen leikkiä tohtoria ja nämä kiikutti mulle kaikkia leikkirohtoja ja -ruokia. Sitte alakooki Pikku Kakkonen, minkä aikana sain hetken nukk... levähtää. 

   

Ekas kuvas on linssiluteet koomapotilaan ympärillä (jeesus muute ei meinaa yhyren kären sormet riittää ku laskee mun leukojen lukumäärän!!!) ja toises (huh vähä armollisempi kuvakuluma leukojen suhteen) on tarjoiltuna vihanneksia vihannekselle. 

Tänä aamuna oksutauti paljasti sen ainuan hyvän puolensa, nimittäin vaaka näytti alhasempaa lukemaa ku aikoohin! Tästä innostuneena vetäsin yhyren makkarankuorimekon päälleni ja keikistelin hetken peilin eres, ennenku leijailin pilivistä maan tasalle ja sonnustauruun takasi pieruverkkariihin. 

Oho hups jäi ihan "vahingos" naama pois tosta kuvasta! Ei maar, sen lisäks että paskahalavaus ja parin päivän syömättömyys litistää vattaa ni se myös muuttaa naaman mukavan kalavakaksi niinku paraski Joe Blascon meikkivoide!

Niinpä mä sitte rohkastuin ja otin ihan aidosti meikittömän selfie-kuvan ittestäni ku sain hilattua itteni ja pentueeni pienelle kävelylle. Kas tässä, ei pakkelin hiventäkää niinku jollain julukkiksilla, jotka lesoilee meikittömillä kuvillansa, jättäen vaan sujuvasti pois laskuista sen, että vaikkei naamas olisi suoranaisesti meikkiä, ni silti löytyy botoksit, tekoripset ja kaikenmoiset kestorajaukset, värjätyt kulumakarvat... ni ja jos on vaiks sävyttävä päivävoide, ni eihän se tietenkää oo sama asia mitenkää ku MEIKKIvoide, eihän? :D

Iliman meikkiä kukaa ei varmaan eres tietäsi, että mulla on sellasetki ku silimäripset. Enkä ny voi sanoo nuota kulumakarvojakaa kovin päällekäyviksi... Ku mulla on viä musta huppari päällä ni näytän vähä niinku siltä Scream-leffasarjan naamiolta :D 

Lopuuksi viä kuva tilanteesta, joka sulatti ainaki meikälääsen syrämmen. Sisu pyysi, että "Uuho, pivä mua kävestä kii" ja tuo tilanne kesti justiinsa niin kauvan että kerkesin räpsäästä siitä kuvan, mikä oli melekonen ihime sillä yleensä nuo muksujen parhaat tempasut mikkä haluais ikuistaa kameralla, kerkiää tosiaan mennä ohi ennenku kerkiän saada kameraa vireeseen tai sitte hätääsesti napattu kuva on niin julumetun epäonnistunu ettei siitä oo mitää riemua kellekkää. Mut kerranki onnistu!

Näihin kuviin mutta ei kiitos näihin tunnelmiin, mitä siis tulee Yrjön visiittiin! Mä toivon että jo huomenna löytyis sen verta virtaa et jaksaas vaikka körötellä mukulootten kans johki ihimisten ilimoolle. Tänään meinas olla jo aiva ylivoimanen suoritus kipasta autolla "lähi"kauppaan (sinne matkaa joku 7 km) hakehen jäätölöö...