Ai peeveli mun unohtu tuosta äskösestä jutusta semmonen, ku tänään on taas tulos sellanen ohjelmanumero, ku tällätään kissaa kuljetuspoksiin. Kirjotanpa siitä ihan oman tarinan.

Kummakki kissat inhoo syrämensä pohojasta joutua kuljetuslaatikkoon. Kyllä ne siä laatikos aina ihimeen siivosti on, mutta ehkä ne raasut on tajunnu että ei se olo ainakaa riehumalla mukavemmaksi muutu siä looras. Automatkat menee meillä aika nätisti, mitä ny takapenkiltä kuuluu silloon tällöön pikku kuorolausuntaa. Porukoille kestää semmoset 3 tuntia körötellä, ja ihan hyvin kestää niin kissojen ku omistajien hermot sen pitusen reissun.

Kessu on vaan niin helevetin juoni. Ku se vähänki aavistaa, että ny joku roplaa kuljetusloodan kimpus, ni tämä painuu niin pitkälle sängyn alle ettei vaan varmaan kukaa ylety sitä nappaahan kii. Niinpä täytyy sitte hikipäis siirrellä sänkyä ja puoliväkivaltaasesti napata kissaa jostaki kohtaa kii ennenku se hipsii taas semmoseen kohtaan sängynalustaa, ettei ylety. Mutta kun sen saa kii, sen kyllä saa aika hyvin tuuppastua sylistä päin lootaan, ja korkeintaan Kessu päästää vittuuntuneen "mjäyy"-protestin.

Simpasta taas ei uskois ruumiinrakenteen perusteella, millasiin kevätjuhulaliikkeisiin se pystyy kun sitä ollaan kantamas koppaa kohti! Ei jumalauta, katti kieppuu ku koukkuhun pistettävä kastemato sillä erotuksella, että mato ei paina viittä kiloo eikä sillä oo neljää käpälää mihinä on kynnet pystys. Juu ei kannata misää pyhäpairas koittaa pistää Simppaa kuljetuspoksiin. Tukeva ote vaan silleen, että toinen käsi kannattelee etukäpälien takaa ja toinen takakäpälien edestä, ni saa vähä hillittyä sitä kieppiliikettä eikä sohivat kynnet osu ihan niin heleposti omiin käsihin ku muuten osuis.

Niin että orottakaa vaan poijat, puolisentoista tuntia ni katotaan taas kuka on kaikista ovelampi!