No niin päätinpä sitte ruveta tämmöseen. Kaikkee sitä viittiiki. Ennen ei mahtunu järkeen, että minkä takia kirjotetaan päiväkirjoja, joittenka pitäs mun nähräkseni olla ihan yksityistä matskua mutta sitte ne tungetaanki nettihin! Emmä tiä mahtuuko tämä asia mun järkeeni viäkää, muttei sinne mahru montaa muutakaa asiaa... Niin että aattelin ny eres kokeilla!

Päiväkirjaa oon pitäny viimeksi vuonna 2000, tuon vuoden keväällä lakkasin kirjottamasta. Päiväkirjan pitämisen alotin joskus kakarana. Tuo lopettaminen on jälkeenpäin hiukka harmittanu, meinaan ku se lopetus tapahtu justiin sellaseen aikaan kun elämäs vasta alko jotaki tapahtua :D

Mulla ei kuitenkaa tän nettipäiväkirjan tarkotus oo kahalata läpi kaikkee mitä tuon 8 vuoden aikana on tapahtunu, vaan aattelin ihan kylymästi alottaa kutakuinki tästä hetkestä. Tottahan jotain pientä taustaa on pakko laittaa, jos tätä joku muu joskus sattuu lukehen ni pysyy paremmin jousilla.

Elikkäs kirjotustyylistä voi kai haistaa että Etelä-Pohojammaalta löytyy mun juuret, tarkemmin sanottuna Isojoelta. Turus oon vaikuttanu syyskuusta 2000, eli tulin tänne opiskeleen heti ku Honkajoen lukiosta pääsin. Olin niin tehokas että läpääsin 5 vuoden kemianopinnot yliopistos 7,5 vuodes! Valamistuun meinaan vasta tän vuoden helmikuun lopus ja oon siis tällä hetkellä työtöönnä :( Parempia aikoja orotelles...

Mun kans Turun keskustas Kakolanmäjen juures sijaattevaa kerrostalokaksioo asuttaa pitkäaikaanen ja pitkämielinen äijäkkeeni Rami. Ollaan oltu yhyres v. 2002 vapusta. Rami oli niinku mun vappuheila mutta se perkele jäiki mun työ asuhun! Eikä lähäre enää kulumallakaa. Ei täs oo sitte auttanu ku taipua, kihilat vaihrettiin (kattoo sormuksen sisältä päivämäärää) 12.12.2006 ja hääpäiväki lähestyy uhkaavasti! No ei viä kova kiirus oo, häät on siis 27.9.2008 tää Turus. Ja kyseisten pippalootten järkkäälys oon täs nyt jo kulutellu aikaani, kun tätä aikaa tuntuu piisaavan.

Ihimiskakaroita meillä ei oo, toistaseks. Ei oo ollu ajankohtasta viä sellasten tekeminen. Meillä lasten virkaa toimittaa kaks kissaa, Kessu (s. 10.11.2005) ja Simppa (s. 3.8.2006). Mä oon ollu kissahullu aika pienestä asti ja meillä oli joskus Isojoella kissa, Lilli. Se jouduttiin kuitenki antaan mamman ja papan työ kun mun isoveli tuli allergiseks. Ja mikä paskinta, Lilli paineli sitte auton alle lopulta :'(

Siinä meni sitte välis monta vuotta iliman kissaa. Sitte, ku olin täs nykyses lääväs asunu Ramin kans aikani, meinasin ensin, että ei kai näin pieneen (41 neliöö) luukkuhun enää kissaa sovi ku meinaa kaharelta ihimiseltäki loppua tila kesken! No mutta sitte serkkuni Jennin opastuksella löysin maailman parhaan sivuston ja sieltä sain sitte rohkasua kissahaaveisiini. Sitte piti viä äijä taivutella, se kun ei niin erityisemmin kissoosta piitannu. Mutta niinpä se sitte sitkeen väsytystaktiikan kautte helty ja me hajettiin Turun Varissuolta tammikuus 2006 sulonen karvapallo Kessu. Tunnetusti näläkä karvaa syöres, eikä tarttenu mennä ku saman vuoden marraskuuhun ku käytihin Nurmijärveltä hakemas meille Kessulle kaveri, Simppa. Ja hyvinhän me tänne maharutaan! Ja mainittakoon ny viä, että ennen kissoja hommattiin tänne 126-litranen akvaario pahimpaan lemmikinpuutteeseen.

Mutta sitte takasi tähän hetkeen. Viimenen viikko on menny soffalla maates, ku viimme viikon maanantaina multa leikattiin TYKS:is kysta munasarjasta. Oli muute ensimmäänen kerta kun musta on mitää leikelty. Vattas olevat pienet tikatut reijät on viä senverta kipiät, ettei oikeen viitti kauhiasti revitellä. Mulla olis kyllä pari revittelyharrastustaki, nimittäin jumppa ja kansantanssit, mutta ny en oo viittiny mennä kumpaankaa ketkutteleen. Eikä riitä, että mahannahka on kipiä ja mustelmilla, vaan lisäksi tää pötsi on viä niin turvoksis, että se on monta minuuttia ennen mua perillä joka paikas.

Sitten viä jokunen sana tästä kirjotustyylivalinnasta. Hetken mietiin, että millasen linjan valitten, että veretäänkö likimain kirjakielellä vai tasan tarkkaan sillä tyylillä ku tapaan puhua? Se on kylä tosi että murteella kirjotettua tekstiä on aika raskasta lukia, etenki jos ei murre oo etukäteen tuttua. Sitte taas toisaalta kirjakieli, tai sellanen yleispätevä hajuton ja mauton yleiskieli on... no hajutonta ja mautonta. Aattelin sitte, että koitetaan tämmöstä kultaista keskitietä, eli vältellään kumpaaki ääripäätä ja kirjotan sillai ku luontevalta tuntuu, eli ei mitää aiva kauhiaa älämölöö eikä taas sellasta liika siistiä tekstiä, mitä en voisi kuvitella suustani latelevani. Jos tulis tekstiin vähä enempi särmää näin?

Ja tuli tuosta kultasesta keskitiestä mieleen viä... Mulla tuppaa vähä kaiken kans oleen sama periaate, että koitetaan pysyä pois äärilaidoilta ja taiteillaan siä keskivaiheilla. Niin mä oon ollu huomaavana että kaikki sujuu sillon kaikista paremmin! Oli miten oli mutta näin on!

Siinäpä ny juttua ens hätään. Seuraavaksi täytyy vähä kattoo, miten tää vuodatustouhu muuten pelaa, jos vaikka sais pistettyä eres parit kissankuvat näkyviin :)