Ny on sitte tänään palattu saaristosta takasi Turkuun. Reissu oli kyllä erityisen liikakiloja kartuttava kokemus! No oli se ny sentäs muutaki, mutta konkreettisimpana muistona on kylä tää pallomaha.

Tiistaina sitte päästeltiin Isojoelta Houtskäriin, välis vaan poikettiin Turus ku piti vierä kissat Ramin porukoille, hakia kotoo mökkikamppeet ja käyrä kaupas. Perillä päätettiin, että ei viä samana ehtoona jaksa ruveta sen Ramin paatin kans otteleen, vaan lasketaan se vesille joku muu päivä. Keskiviikkona oliki sitte niin jukelitoon lumimyräkkä koko päivän, että ei ollu puhettakaa vesille menosta! Kaljan- ja siiterinjuonti taas kun ei säätä katto, ni kattoimme parhaaksi sitte harrastaa juomakulttuuria keskiviikkona.

Torstaina sitte heleppas jo sen verran, että saatihin paatti merehen ja verkot mökin erustalle :) Perjantaiaamuna verkos killu yks vaivanen lahana. Ehtooksi taas tuuli ylty niin että aateltiin käyrä verkoolla vasta lauvantaina. Niin ja tuos perjantain paikkeilla mä päätin, että mä skippaan ne tanssihariotukset sunnuntailta ja päätettiin, ettei lähäretäkkää Turkuun viä lauantaina.

Lauantaiaamuna piti sitte verkot repostella vetestä pois. Verkois killu tällä kertaa yks vaivanen hauki, ja se oliki vaivanen ihan sananmukasesti. Oli meinaan semmoset kasvaimet kyljes, että ihan pahaa teki kattoo. Päästeltiin siinä sitte veneellä pitkin poikin, käytiin kaupas ostamas lisää sidukkaa ja koitettiin virvelillä narrata kaloja mutta kalat oli fiksuja eikä menny halapahan. Halapahan, joo. Tietäsivät vaan kuinka paljo ollaan hassattu rahaa kalavehkeisiin!

Yhtäkkiä sitte koitti tän päivän aamu ja kellooki piti siirtää tunnilla etiäppäin, jottei vaan kävisi aika pitkäksi. Neljän mais ehtoopäivällä oltihinki sitte kotona. Vietiin vähä tavaraa kotio, purettiin laukut ja käytiin pesulla ja sitte mentiin kauppaan ja koukattiin samalla reissulla kissat kotio. Se olis sitte arki taas.

Lomaalus ei oo pahinta loman loppuminen, vaan tosiaan tuon arjen alkaminen. Ensinnäki ovenreijäs oli meitä vastas kauhia nippu postia ja laukuus orotti tuhat ja yks koneellista pyykkiä, plus että pyykkikoppa oli täysi jo valamiiksi. Jääkaappi huokaali tyhyjyyttänsä ja sähköpostiloora taas natisi liitoksissansa! Täs on koko ehtoo menny "rattosasti" ku on koittanu saara taas normielämän syrjästä kii :D

Tältä lomalta paluuseen sisälty kyllä mukaviaki asioita. Meinaan kun on melekeen viikon viettäny mökkielämää iliman turhia ylellisyyksiä, osaa kummasti kotona arvostaa elämän pikku mukavuuksia, kuten sähköö, juoksevaa vettä, posliinisella pöntöllä varustettua sisävessaa sekä sähkölämmitystä! Ei silti kylä mä tykkään että esimerkiks siä mökillä olevalla kaasuhellalla on aika näppärää kokkailla mutta muun muas tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vähä närästi ku heräs ja tajus että kämpäs on seittemän astetta lämmintä! Hyvä tietty että olivat plusmerkkisiä asteita sentäs. Sitte taas veten kantaminen kaivosta päivittäin kävi ihan pikku reippaalusta mutta on se vaan mukavempaa ku saa vetensä halutun lämpösenä suoraa hanasta!

Me käytiin saunas joka päivä mutta siitä huolimatta olin niin sissi etten pessy tukkaani kertaakaa mökilläoloaikana. Aattelin, että antaa mopin rasvottua ny oikeen urakalla, jos se sitte pysyys jatkos vähä vähempirasvasena mallina :) Meinaan oon jostain lukenu, että jos tukkaa jatkuvasti pestä läträä ni se pitää vaan ne rasvaröörit entistä avoimempina. Ja muutenki se tukan pesemättömyys sopii mun periaatteeseen, että mökillä se on kovin jätkä, joka näyttää juntimmalta :D Tairettiin olla Ramin kans aika tasaväkisiä siinä kamppailus.


Soittelin viikolla yhyren kaverin kans ja se vähä ihimetteli, että "mitä te oikein siä teette?" Voi kuulkaa, me harrastettiin mm. semmosia extreme-lajeja ku lintujen bongaus (ja valokuvaus) lintulaudalta, kortin peluu, vetouistelu ja eläinten jälkien ettiskely lumihangelta. Viimme- ja toissayönä koitettiin viä pimiällä kattella taivaalle, josko revontulia näkyys ku ratios oli semmosella vähä uhkaaltu, mutta ei me mitää nähty. Saa sitä siis ajan kuluhun iliman että pitäs olla telekkarit, netit, pelit ja vehkeet käytettävis kellon ympäri!

Kaikista ihaninta tua saaristomökillä on meri. Ennenku tutustuin Ramiin, meri oli mulle aika outo elementti. Mua jaksaa ihimetyttää, kuinka se vesi on niin veheriäästä! Se on kesäsin niin siistiä, ku päästelee veneellä kalapaikasta toiseen ja saa merivesipärskeet naamaansa. Sitte on kans mahtavaa, ku kesällä tulee kuuma ja sitte voi vaan veneellä ettiskellä sopivan syrjäsen saaren rannan, paiskoo vaatteet mäkehen ja plumpsahtaa uimaan! Silti ne valtavat vesimassat yhtälailla pelottaa ku kiehtoo. Mä oon veneen kyyttis melekeen kuset housuus jos tulee vähäki isoja aaltoja vastahan ja vene kovin pomputtaa. Ja jos mä rupiaasin miettihin venees istues, että montakahan metriä täs on vettä alapuolella ni tulisin varmaan hulluksi. Mutta kaikenkaikkiaan ihanaa, että osu kohoralle semmonen mies, joka tutustutti mut ja meren toisiinsa!

Tänään aamulla ku vahtasin paskaasta naamaani peilistä, tajusin että nuo ruskiat läiskät mun nenänvarres ei taira lähtiä pois pesemällä. Näin aikasin tänä vuonna sain siis tän kevään ensimmääset pisamat! Mä tykkään pisamista kyllä, eli anti tulla lisää vaan :) Mutta mä oon loppukesästäki viä ihan kärpäsenpaskasarjalaanen Ramin rinnalla. Se kun on pisamien peitos koko vuoden ja koko kropan mitalta! Sen pisamaaset käsivarret sillon vappuna 2002 veti mua puolehensa ku hunaja mötiäästä. Sitte mäki päätin, että mäki haluan kasvattaa pisamia. Ja mä haluan uskoo, että siitä lähtien niitä on tullu mullekki joka kesä aina vähä enemmän ja enemmän :) Ehkä mä tällä vauhdilla yllän Ramin tasolle jotain 175-vuotiaana...

Se olis sitte uusi viikko tulos taas. Kaikenmoista ohojelmaa olis tieros ja eniten jännittää se, tuleeko sieltä henkilöstövuokrauspuljusta soittoo ja ilimootusta, että meillä olis sulle ny lottovoitto tarjolla. Tai edes lohorutuspalakinto...