Olin menos entisen kaverini Sannan luo. Oli aurinkoinen kesäpäivä ja olin luvannu auttaa Sannaa ja sen porukoita puutarhahommis. No mä tulin niitten pihaan ja kattoin, että nurmikko oli leikattu ja ilimeisesti pitäs irtonaiset ruohontupsut haravoora pois.

Menin ensin Sannan kotiin sisään. En sitte päässy haravanvarren jatkoksi, ku Sannan äiti tuli ja lykkäs mun kourahan imurin johdon. Se käski mun kiskoo sitä huoneitten kautte niin pitkälle ku vaan ikänä johtoo piisas ja sano, että sen pitäs yltää just ja just pihalle tietystä ikkunasta.

Rupesin kiskoon johtoo ja sain sen viimein pihalle asti. No yhtäkkiä se johto oliki imurin letku ja se imuriki oli siinä pihalla. Sitte Sannan äitillä oli kädes joku pieni muovipullo. Se oli rikkaruohomyrkkyä. Se avas imurista jonku luukun ja kaato myrkyn imuriin. Se myrkkylitku oli punasta. Sitte mä hoksasin, että sitä imuria pysty käyttään tosiaan myrkkyruiskuttimena, ku siinä vaan sääti niin, että imuri ei imeny vaan rupes puhaltaan!

Sitte pistettiin imuri käyntiin ja ensin se tietty puhalti ulos kaiken moskan, mitä sinne oli ehditty imuroida. Sannan äiti keräs ne moskat sankoon. Sitte Sanna kaappas imurin kainaloon ja lähti kiertään niitten taloo ja ruiskutteli rikkaruohomyrkkyä pitkin kivijalkaa. Mä seurailin peräs mutten mä oikeen keksiny, mitenkä mä olisin siinä hommas voinu auttaa.

Yhtäkkiä olinki porukoitten tykönä. Seisoskelin siä tuvas ja mietin, misähän vaihees se rikkaruohon myrkytys jo oli. Vilkasin keittiön klasista pihalle. Ulkona oliki ny talvi ja taivaalla oli synkät pilvet. Yhtäkkiä taivaalla leiskahti maharotoon salama ja hetkikohta perään kuulu kauhia jyrinä! Säikährin ja juoksin ulko-ovelle ja siitä ulos verannalle.

Salamoota pläiski yks toisensa perähän ja kovan jytinän kans aina vaan. Sitte yhyren ulkorakennuksen takaa tuli mun isoveli Jaakko (se oli niinku korvannu sen Sannan täs kohtaa unta). Sillä oli harava kouras ja mä käskin sen pistää sen haravan alemma ettei salama osu siihen! Jaakko juoksi pihan poikki verannalle kans. Aattelin, että mä orotan mieluummin siinä ukkosen loppumista ku tuvas.

Sitte salama osu johki katajapuskaan mikä oli meidän pihan lairas. Sitte mä peloossani rynnin takasi tupahan Jaakon kans ja sitte mä rupesin sitä komentaan, että käy ottamas tietokoneen töpseli pois seinästä. Lopulta mä kävin kumminki ottamas itte ne piuhat irti. Ja eikähän se ukkonen lakannu heti kun mä sain johtoja irrotetuksi!