Olipas omituusta herätä kun ei ollu yhtäkää kissaa möyrimäs sängys tai kieppumas jaloos. Tai no yleensä aamujen ahkerin möyrästäjä on meirän Simppa, mutta kyllä se ainaki kaharen kissan erestä häärää aamutuimaan, niin että melekeen on niinku olis Kessuki siinä touhaamas :D

Porukat lähti eileen Isojoelle ja ne otti kissat mukahan. Eipähän mun ja Ramin tartte niitä raahata sinne Houtskäriin punkkia keräälehen. Ja siäpä ovat sitte kollit valamiina ku tän viikon perästä körötellään ittekki Isojoelle.

Ei se automatkustus tosiaan mitää varsinaasta herkkua oo kissojen kans, vaikka meirän elävät käyttäytyyki verrattain rauhallisesti autos. Kyllä ne ny jonku verran moukuu kuljetuslooras, mutta eivät sentään riehu, oksenna, kuse tai pasko allensa niinku jotku kissat saattaa teherä. Täytyy vaan ihimetellä, että miksei ne kissat oo oivaltanu, että ei se kopas poraaminen auta niitten asiaa mitenkää, ja että kaikista paremmin sujuus ku pitäsivät kitansa kii ja vaikka nukkuusivat? Vai uskooko ne, että joka kerta ku matka päättyy, se on niitten märäjämisen ansioo? Vai onko se niinku ihimisillä, että kun vituttaa, niin seki auttaa hiukan kun saa siitä avautua jollekki? :D

Kuus päivää iliman kissoja. Höh. Kyllä meinaa vähä ikävä tulla :) No onneks ovat porukoolla ihan hyväs hoiros. Isäki on niin kissahullu, että se jopa käy niitten kans meirän pihas valjastelemas :D Ny alakaaki olla semmoset kelit ja sopivasti kaikenmoisia ötököötä ilimas, että kissat ei tuu pihalta pois muuta kantamalla. Ja ku Kessu hoksaa, että nyt pihalla on taas huomattavasti kivempaa käyrä ku talavisin, se kyttää uluko-oven takana poraamas pihalle!

Täytyyki varmaan tänään soitella äitille, että mites eilinen kotimatka meni ja että onko karvapallot jo niinku kotonansa ;)