Voi vittu et voi olla ärsyttävä olo! Taikka paremminki ärsyyntyny olo! Enkä kyllä yhtää tiä mikä täs ny näin pännii mutta tekis mieli kiukutella, mutten kehtaa ku ei oo mitää varsinaista syytä.

Työpäivä meni taas naruja rullates. Ei mua siä vituttanu viä, paitsi aamulla oli vähä outo olo, sellanen ihme levoton. Tuntu niinku olis pitäny heti päästä Turkuun tai vähintään Isojoelle ja tehdä kaikki sata asiaa mitkä oli mukamas työn alla tai muuten olis maapallo suistunu radaltansa. No sitte siihen narutyömaalle tuli yks toinenki nainen hommiin ni sitte en ehtiny olla omien ajatusten surkuhupaisas seuras ja päivä meni oikeestaan ihan nopsaasti siinä rullates ja rupatelles.

Mutta heti ku mä lähärin ajaan kotio töistä, ni mulle kasvo metrinen kyrpä ottahan. Olisin voinu sillä melekeen vaikka autonrattia pyöritellä ajaesani. Vitutti mennä kotio, vitutti ku oli näläkä ja väsy, vitutti ku oli (ja on edelleen) paikat ihan törkeen jumis ja kipiät toissapäivääsen kyykkyyn/ylös-työpäivän jäliiltä. Sitte kotona vasta vituttiki ku äijä ei ollu teheny paria asiaa, minkä sen olis mun mielestä pitäny, vaikka eihän se ollu eres luvannu mitää...

Pitääs mennä äijän kans kalahan mutta kohta kumminki sataa ja mun täytyy enste teherä se homma mikä olis jo tehty jos äijä olis sen ehtiny tekehen. Ja mun jalaat on niin peevelin kipiät ettei viittisi ottaa yhtäkää ylimääräästä askellusta, niin että tällä menolla ja mielialalla ei tuu kotoopoistumisesta mitää.

Onkohan ihimises (tai mus) joku sisäänrakennettu vitutussäiliö, että jos ei sitä aika ajoin jostain syystä vähä tyhyjennä, ni se tulee sitte josaki kohtaa yli ihan vaikka iliman syytäki? Mä oon täs oikeesti vähä koittanu miettiä, että minkä takia oon niinku joku olis kussu mun aamumuroihin mutten oikeen keksi mitää rehtiä... Voiko siis olla vittuuntunu vaan vittuuntumisen ilosta? Tai no mitähän iloo tästä ny muka eres saa?

Ainut, mitä mä tähän hätään keksin, on se että mä oon vaan liika vähä nukkunu parin viikon sisään. Mut emmä halua silti nukkuhunkaa mennä, sitte vasta vituttaas ku menis hyvä ehtoo pilalle nukkumalla! Taikka ehtoo ainaki, täs mitää hyvää oo viä tähänkää mennes näkyny, paitti yks suklaakeksi, se oli tosiaanki hyvää!

Täytyy sanoo että onneks äiti ei oo kotona nyt, mä  saisin varmaan aikaan tosi älykkään riidan jostain oikeeoppisesta ikkunanpesutaktiikasta. Ai niin voi vittu. Menin eileen hulluuksisani lupaahan, että tekisin tänään jotain ikkunanpesun etehen! Enpä arvannu eileen, että tänään kiinnostus moiseen olis näin vähäinen! Olisko se tarpeeksi ikkunanpesuprojektia edistävää, jos mä koittasin kovasti olla sotkematta niitä ikkunoita, mikkä äitee jo eileen pesi..? Ei perse, kai täytyy ottaa rätti kätehen ja mennä ulos vaikka siivoohon ikkunapieliä. Sitte vois sanoo tästäki illasta, että (ikkunan)pieleen meni!

Asiasta Teräsbetoniin, ne sitte pääsi kumminki Euroviisufinaaliin! Siinä karsinnas oli kyllä mukana niin vitun paskoja virityksiä, että olis se toisaalta kumma ollukki, jos ne kaikki olis menny Suomen ereltä jatkoon. Tänään tulis toinen semifinaali, mutta mun on ehkä parempi mennä ennen sitä nukkuun tää vitutus pois.

Miellyttävämpää huomista orotelles...