Kissat on tosiaan saanu asustaa Isojoella jo huhtikuun lopulta ja saavat olla tän kuun loppuhun. Porukootten tupa ja pihamaat onki kissoille varsinaanen ihimemaailma, vaikka pihamaita ei pääsekkää tutkihin ihan kuinka sattuu, vaan valjaat niskas karkureissujen minimoimiseksi ;)

Porukat vietti vappunsa mökillä ja niillä oli kissat mukana. Myös viimme viikonlopun kissat oli mökillä mukana. Mökin iki-ihana erikoisuus on nukkumaparvelle menevät rappuset! Niis rampataan kilipaa ylös ja alas ja parvi muutenki on kissojen mieleen, ainaki nukkumapaikkana. Ja näkeepä parven klasista komiasti, mitä pihas tapahtuu. Viikonloppunaki näytti pihalta päin huvittavalta, ku kaks paria hörökorvia pilikisti ikkunasta samalla, ku äijät sahat pihakoivuja kumohon.

Turuus ei kumpikaa katti vingu uluko-ovesta pihalle. Kai se johtuu siittä, ettei ne oo viä ikänä päässy siitä ovesta ulos juuri muutaku kuljetuslooras, jos ei satunnaisia eteiskäytävään livahruksia lasketa. Isojoella taas kissat muistaa kohta ovesta sisälle päästyänsä, että hei tästä samasta räppänästä voi muute päästä uloski, ku tarpeeksi kauvan poraa. Kessu on siinä ulos ruikuttamises ainaki ansioitunu vallan erinomaasesti. Isä varsinkaa ei meinaa kestää kattella, ku aikunen kissa porajaa, ni onhan se sitte puettava valjaisiin ja vietävä pihalle kieppuhun eres hetkeksi.

Ja auta armias, jos viet vain Kessun ulos! Sitte Simppa havahtuu ja menee uluko-oven etehen ja alakaa sen päivänen uikutes, että moro! Simpalla on vähä joka asias se, että se ei viä vituta, jos Kessulle sattuu jotain kivaa, mutta se vasta vituttaa jos Simppa jää samasta kivasta paitsi! Meinaan se pihalle uluvominen loppuu samantien ku Kessu tuoraan tupahan, eikä Simppaa sen jäläkeen kiinnosta ulos pääsy niinkää.

Erellisestä lauseesta on huomioitava tuo, että kuinka kissat "tuoraan" tupahan. Ne ei tosiaan sieltä malttasi sisälle tulla, ellei niitä itte sinne kanna! Etenki, ku iltahämäräs menee ulukoiluttaan kissoja, ni niitten retkeilynhalulla ei oo mitää äärirajaa. Kessuki juoksee ku päätön ja välis se hyppää puun kylykehen roikkuun. Simppa ei oo niin urheilullinen, vaan tyytyy pysytteleen maan tasalla, jos ei kohoralle satu jotaki ötökkää, minkä peräs täytyy loikata ilmojen halaki. Talavisin kyllä herrat kaupunkilaaskissat ei tarkene oikeen tassujansa lumes kastaa, ei varsinkaa Simppa. Kessu ehkä 5 minuuttia kestää ennenku se melekeen vapaaehtosesti tahtoo takasi tupihin ;)

Tää sisällä keväällä kissojen elintilaa rajattiin, ku porukat osti olkkariin uuren sohovan. Ny olkkarin väliovee ainaki yritetään pitää kii sillon ku kukaa ei oo siä vahtimas, ettei kissat upota pikku kynsiänsä sohovan pintaan. Viime yöksi tosin ovi oli taas vaihteeks unohtunu auki ja aamulla Kessu loiko tyytyvääsenä sohovalla ja äitihän meinas ratketa riemusta. Kyllä vaan poijaat tietää, mikä on kiellettyä ja mistä pitää ottaa ilo irti heti kun silimä välttää :D

On tää silti kissoolla enempi tilaa mitä meillä on Turus ja siitä ilosta kissat välihin juoksee taloo päästä päähän niinku viimestä päivää, ihanku ne jotenki tietääs että viä koittaa ne aijat kun ei oo näin pitkää suoraa baanaa mitä päästellä. Tällä erää on kolome viikkoo ennenku kaupunkilaiselo alakaa taas.

En kissojen toivomuksista tiä, mutta me meirän kämpän ihimisasukit ainaki oltaas jo aika kypsiä vaihtahan kerrostaloelämä omakotiasumiseen, mutta enste täytyys kyllä napsahtaa sen torellisen lottovoiton oikiaan osotteeseen. Ei meinaan viä millää parin viikon narunkieputuksella ostella omakotitaloja, ellei ny halua muuttaa johki Peräkylän Perämettän perimmääseen kolohon ja se ny ei ihan ollu suunnitelmis. Ei, vaikka ny tuos yhyres tekstis vähä haaveelin Isojoella asumisesta :D