Toukokuun viiminen viikko yskähti sitte käyntiin erittäin mukavan viikonlopun päälle! Someron reissu siis meni hyvin, ainut mikä vähä harmitti oli se että Euroviisuis jäätiin finaalin hännille, mutta oli Suomi eres siä finaalis. Mut muuten kyllä viihdyin siä Somerolla erinomasesti ja tulin ihan mukavasti juttuun toisten kans, vaikken ketää tuntenukkaa etukäteen ja vaikka kaikki oli mua ihan hyvästi vanhempiaki. Ensin vähä tosiaan pelekäsin, että mitä jos mun osani on olla vain jonaki sivustakuunteliana ja ulukopuolisena mutta pöh, hyvin sain ääntä suustani sikäli mikäli suunvuoroo tuli :D Eli senki puolesta oon hyvilläni, etten ollu ihan jauhot suus vieraitten ihimisten seas, kerranki!

Enää kolome päivää kasvihuonetta ja sitte vaihtuu taas työmaa ja maisema muutenki, ku ens pyhänä pitää raahautua Turkuun taas. Kivahan se on taas mennä Turun-kotio ja olla vaihteeks ihan kaharestaan Ramin ja kissojen kans. Ja kun mä mietin tota äsköstä lausetta, ni "kaharestaan" taitaa vähä aliarvioira meirän perheenjäsenten määrää. Mut tuntuu tosiaan, etten oo Ramia tää Isojoella paljo nähäny muuta päivällä ruokapöyräs ja ehkä ehtoolla ollaan viä hetki yhtäaikaa hereillä ku ollaan maate menos. Oon tää tainnu enempi viettää aikaani äitin kans ja kyllä mä olisin sen jo kypsä vaihtahan Ramihin taas :D Mut taas Rami tua kanniskelee pihas jotaki lautoja isän kans ja mä oon luvannu mennä äitin kans peseen ikkunoita ja sitte mennähän kävelylle yhyrelle hautuumaalle.

Hautausmailla on mukava käveleskellä. On kiva lukee ihimisten nimiä ja sitte etenki, jos joku on kuollu epätavallisen nuorena, ni voi miettiä mielesänsä, mihkä se on mahtanu kupsahtaa. Isojoella on tietty parasta se, että porukat osaa kertoo ihan tosijuttuja tänne hauratuista ihimisistä ni ei tartte itte keksiä niille kuolinsyitä! Jännittävin juttu, minkä äiti on kertonu, on yhyrestä hautakivestä misä lukee muutaman, ihan vauvana kuolleen lapsen nimet. Ne lapset on kuulemma ensin haurattu kototalonsa pihahan ja myöhemmin vasta kuopattu sinne hautausmaalle, ja sen takia joskus aikaa on väitetty, että siä niiren lasten kototalos kummittelee sen takia, kun ne lapset on ollu haurattuna sinne pihalle :P

Töis mut on vissiin tuomittu koko viikoksi narunkieputukseen. Kun en vahingos kieputtaasi sitä nyöriä kaulani ympäri... Tänään ainaki olin jo aika kypsä siihen hommaan, mutta se ilimeni lähinnä sillai, että silimäluomet tuntu painavan "ainaki tonnin, nimittäin kappale" (repliikki Häjyt-leffasta :D ) eikä sentäs minää itsetuhosina ajatuksina ;) Yks pomoihiminen jopa kävi siinä tänään harmittelemas, että mun täytyy lopettaa hommat jo tän viikon jäläkeen. Kysäsinki piruuttani, että olisko narun pyöritystä riittäny pitemmäksiki aikaa! No mut oli kiva kuulla, että olisivat voinu mua pitää siä lopulta kauvemmanki, ku alakuun oli kumminki puhet vaan kaharesta viikosta.

Loppuviikoksi on luvattu ihan mukavan lämpöstä ja hienoo keliä ja se on sitte niin satavarmaa että viikonloppuna mökillä kylypypalju lämpiää ja grilli kuumentuu! Ja saattaa jokunen siiteri kaatua suuhun kans! Tarttis viä houkutella kaverit messiin, jos ei niillä satu oleen muuta ohojelmaa (ja jos asianomaanen henkilö lukee tän kohoran, ni tiä sitte ettette junaale mitää muuta lauvantaiksi).