Kolome päivää samaa narunpyörittelyä kasvihuoneella takana enkä ihime kyllä oo viä eres kauhian kypsänä! Se sentäs lohoruttaa että huomenna on jo perjantai vaikka mä oon jotenki päivän jälies aikaani ku tiistai tuntu ihan maanantailta ku mun työviikkoni alako vasta sillon. Huomenna lisäksi pääsen töistä jo puoli kaks, ku muina päivinä työaika on seittemästä puoli neliään.

Töitten päätteeksi ollaan siis maalailtu tupaa ja ehkä noin puolet maalaushommista on tehty. Pienet sarekuurot on tosin vähä meinannu teherä kiusaa, ei sillä että maalarit olis sokerista mutta se maali taitaa vähä olla. Äskenki tuli muutama tippa vettä, vaikka samaan aikaan lähestulukoon aurinkoki paisto! Päivällä oli jumalattomasti kangasperhosia tuos verstaan seinustalla kuppaamas vuorenkiliven kukkia ja lämmintä on ollu jotain viistoista. Melekeen kesä niinku.

Voi ietuna ku välis tekis niin mieli muuttaa päräyttää tänne takasi! Tää ei tarttisi maksaa ittiänsä kipiäksi omakotitönöstä eikä tarttisi murehtia liika likellä asuvista naapuriista! Ainua, mikä tänne muuttamises on torellinen este, on se että mulle ei oo tää töitä, ellei sitte vakituinen puistokemistin paikka kiinnostaisi. Mut ku ei varsinaasesti kiinnosta :P Emmä ny sillä, kyllä mä voisin teherä töitä muallaki ku lapras mutta ei tällä koulutuksella, tai paremminki sen puutteella, oikein teherä mitää rehtiä. Enkä mä ehkä haluaisi koko ikääni pyörittää jotain narurullia kasvihuoneen varastoskaa...

Rami taas ei olis mikää ongelma, se viihtyy tää kyllä erinomasen hyvin ja se varmaan sais täältä helepommin hommiaki ku on tommonen perus amisjätkä :) Sitä mä en sitte taas tiä, mitenkä mieluusti se suostuus jättähän Turun maisemat taaksensa, se ku on siä koko ikänsä asunu.

Toisaalta olis munki ehkä vaikiaa lähtiä Turuusta pois, ku oon sinne sen verta hyvin pesiytyny. Iso osa kaveriista on siä ja mun uuret lempimestat myös, nimittäin saaristo ja Ruissalo. Ja meri. No Isojoella mulla olis kyllä joki, joka nimestään huolimatta ei oo koolla pilattu. Ja on tää nuota jorpakoota muutenki, on jokia, luomaa, järviä.

Molemmis on puolensa, että asuuko pienes käpykyläs misä kaikki tuntee toisensa vai asuuko isos kaupungis misä kukaa ei tunne ketää. Tua "maailman Turuilla" voi ihan hyvin käppäillä tuntemattomana ihimisjoukos ja jos satut tekehen jotaki hölömöö, se ei taatusti oo kaupungin ykkös- ja viä kakkospuheenaiheki kuukausikaupalla. Toisaalta seki taas on pöllöö että mä en esimerkiks oo eres nähäny, minkämoista porukkaa mun seinänaapuris asuu, vaikka ollaan vieretysten asuttu seittemän vuotta. Kai siä joku vanaha mamma pitää majaa, ku about ainut ääni mikä sieltä seinän läpi kajahtaa on lankapuhelimen pirinä ja ratiosta raikuva virrenveisuu.

Tuppukylän juorupiirit on kyllä aiva omaa luokkaansa, mutta on tää samalla myös semmosta tiiviimpää kanssakäymistä tuttujen ja jopa vähemmän tuttujen kesken, jos vaan ymmärtää pysyä oikeitten ihimisten kans hyvis väliis ;) Ja seki hyvä, tai ainaki hauska puoli tää on, ku mä könyän paikallisesta ravintelista yöllä taksihin, mä sanon vaan kuskille, että "Ajetahan meille!" ja kuski vie mut kiltisti porukoitten koto-ovelle. Jos yrittäsin samaa Turuus, kuski varmaan arvelis että tuo ämmä on niin pöhönäs että ehkä sen olis paree painua "meille" ihan omin töppösin.

Voi voi. Täs mulla on ny viä melekeen kuukausi hyvää aikaa testata, että millasta tää olis asustella ;) Ja ku kesäkuu ja kesätyö koittaa, ni voi hyvin verrata sikäläästä ja täkäläästä elämää toisiinsa.

Jos mun ei huomenna mee pupu pöksyhyn, heitän talaviturkin Karvianjokehen. Jokahan siä olis eres kymmenen astetta plussan puolella...