Oli taas vissiin töis liikaa aikaa ajatella ku keksin tän aiheen siä, narun pyörittelyn lomas. Rustasin siinä samalla viestiä mun täkälääselle kaverille, anteeks siis ystävälle, ja niinku yhyres mainokses sanotaan ni "siitä se ajatus sitte lähti".

Oon torennu, että ihimisiä on kaharenmoisia. Toisilla on jumalaton määrä tuttuja, frendejä, kavereita, säätöjä, ehkä jopa muutama ystäväki. Toisilla taas on vaan kourallinen ystäviä "laatu korvaa määrän" -tyyliin. Itte kuulun tuohon jäläkimmäiseen sakkiin. Mä oon kyllä toki varttunukki pienellä paikkakunnalla, eli ei tää oo voinu mitää kovin jättikokosta kaveriklaania eres hankkia, mutta muutenki musta on aina tuntunu siltä, että mun on helepompi vaalia kaverisuhteita kun niitten määrä pysyy kohtuullisena.

Pitkäaikasin mun ystävistä on mun serkku. Me ollaan samanikäset ja vaikka ollaan aina asuttu usiamman saran kilsan pääs toisistamme, ollaan penskana etenki kesäsin oltu paljo yhyres ku serkku oli usein kesälomilla tää meillä. Varsinainen ystävyys meirän välille kehitty kyllä oikeestaan vasta yläasteikäsenä. Sillon serkku tuli tänne melekeen kaikkina maharollisina lomina ja tutustutin sen myös mun isojokisiin kavereihin ja meillä oli tää oikein hauskaa aina ja kaikenmailman ikimuistosia teinikommelluksia jaksetaan yhä vaan muistella kun vaan tavataan.

Ala-aste, misä kävin, oli semmonen about 15 oppilaan kyläkoulu. Ala-asteella mulla oli yks "paras ystävä" ja sitte pari muuta kaveria. Yläasteella näitten kans sitte kaveripiirit muuttu enkä oo moniin vuosiin ollu näitten ala-astetuttujen kans yhteyksis.

Yläasteella mun luokalta sain pari uutta ystävää, niistä toisen kans ollaan erelleen tekemisis. Tää kaveri asu viä vuosi sitte myös Turuus, mutta se löyti ittellensä etelä-pohojalaasen maajussin äijäksensä ja muutti sen tiluksille. Ny niillä on jo mukulaki. Elämäntilanne on siis vähä nykyään eri ja etäisyys on venähtäny ja on se kyllä vähä vaikuttanu siihen, paljoko ollaan tekemisis. No huomenna mun pitäs tää kaveri nähärä, se kun on Isojoella kotonansa käymäs :)

Oman rippileirin jäläkeen tän yllämainitun kaverin kans päätettiin, että ens vuonna tullaan isosiksi. Mentiin parin, jo lukioon lähteneen isojokisen tuttumme kans isoskoulutukseen ja sieltä löytyki yhteiset sävelet pitkäksi aikaa! Toinen näistä isoskoulutukses kavereiksi tulleista onki mun ystävä erelleen tää Isojoella. Just sille mä tänään tekstailin ja mietin tätä aihetta. Kävin tän kaverin kans tänään kävelyllä. Tää ihiminen on oikeestaan mun paras - ja ainut - linkki vanahan ja rakkaan kotokunnan tapahtumiin, jos tää ny siis jotain tapahtuu :D

Lukiosta jäi kätehen pari kaveria Honkajoelta, joitten kans satunnaisesti vaihrellaan kuulumisia ja koitetaan joskus nähäräkki, jos satutahan yhtäaikaa samahan kylähän.

Ku muutin Turkuun, äitiki oikeen kannusti mua käymään paljo kaikis pippalois, että sais kavereita! Opiskelurintamalta oikeestaan synty kaks merkittävää ystävyyssuhuretta, joista toinen oikeinki erityinen. Tää toinen just tulee oleen mun kaaso syksyllä ja itte olin sen kaasona pari vuotta sitte. Ja kaikenmoista muutaki hauskaa on tähän kahareksaan Turun vuoteen mahtunu.

Jotenki mä kuvittelin, että kun opiskelut on opiskeltu, ei enää tuu niin hyviä tilaisuuksia tutustua uusiin ihimisiin. Väärin meni. Vuosien aikana oon saanu tutustua kaverien kavereihin, Ramin kavereihin, kavereitten seurustelukumppaneihin ja tanhuharrastuksenki parista on löytyny kaks uutta kaveria! Eli koskaa ei oo liika myöhästä :) Ja uusin hullutus on tutustua ihimisiin netin kautta!

Mä en tykkää sanoo, että joku tietty henkilö olis mun paras kaveri. Kaikki on kumminki niin erimoisia, ettei niitä voi pistää mihinkää selekeeseen paremmuusjärjestykseen. Varmaan jokasesta löytyy omat ärsyttävät piirteensä niitten kaikkien hyvien juttujen lisäksi, mutta mä oon torennu, että kaverit ny saaki olla välillä ärsyttäviä, koska ei niitä kuitenkaa joka päivä tartte kattella, niinku vaikkapa sitä, kenenkä kans meinaa perhettä perustaa ;)

Ehkä mun rakkaimmat ystävät on tää mun serkku, sitte tää Isojoen häjy ja sitte tää tuleva kaasoni. Muita ystäviä tietenkää väheksymättä :) Nuo kolome mä kuitenki kuvittelisin tuntevani parhaiten kaverieni seasta, sen takia haluan sanoo, että ne on ne mun kolome parasta kaveria. Ja siis huom, ne kaikki on ihan yhtä parhaita!

Välihin mä oon kyllä niin perkeleen laiska ottahan yhteyttä kavereihin. Voivottelen vaan, että eipä oo siitä ja siitäkää ihimisestä kuulunu mitää, ihanku ei itte voisi eres tekstaria lähettää ja kysyä, et onks tyyny hyvin. Toisaalta, parhaat ystävät onki niitä, joita tavates unohtaa heti sen, jos välihin on mahtunu vähä pitempiki yhteyskatkos :)

Kaikki jokka luette tätä ja tunnistatte ittenne täältä seasta, te ootte ihania! Toiset on ehkä keriinny tallohon jo vähä usiamman jäljen mun elämäni poluille ku toiset taas on vasta päässy alakuhun, mutta se poloku on sitä varte että siä kuljetaan ja mitä enempi jäläkiä, sitä mukavempi :)