Olin palannu yläasteelle koulunpenkille. Mua vähä hämäs olla siä joittenki 15-vuotiaitten seas. Mun luokalla oli myös Salatuista elämistä se Romeo.

Yhtenä aamuna olin kotona laittautumas valamiiksi koulupäivää varte. Pesin vessas hampaita. Pihalla oli tosi pimiää ja vettä sato kaatamalla. Tiesin, että meillä oli sinä päivänä liikuntaa koulus, mutta otin liikunnantuntia varte vain jokku sandaalit mukaan. Mä ajattelin, että satees me ollaan varmaan sisällä ni en tartte sen kummempia liikuntavarusteita. Jalas mulla oli vaaliansiniset farkut.

Seuraavaksi oliki jo se liikunnantunti alakamas. Meillä oli joku uus miesopettaja liikunnanopena ja se oli aika mukava, paitsi että mun mielestä se koitti olla vähä liikaa oppilaitten kaveria. Sitte se ope ilimotti, että liikuntatunnilla meillä on yleisurheilua. Mä protestoin niin saatanasti, kun sato vettä enkä ollu etukäteen osannu varautua ja ottaa sopivia vaatteita mukaan! Mä kiroilin ja urputin koko matkan, ku käveltiin vesisatees koululta lähellä olevan urheilukentän laitaa. Se ope kulki osan matkaa mun vierellä ja mä ajattelin, että mahtaako se viihtyä mun seuras enempi sen takia, ku mä oon paljo vanhempi ku ne muut oppilaat.

Sinne liikuntatunnille oli tulos joku ihme ryhmä seuraahan meirän tuntia, ne oli jotaki aikusia ja ilimeisesti tutustumas meirän kouluun ja sen opetussysteemiin. Sitte meirän opettaja rupes jotain pituus- ja korkeushyppypaikkoja reiraahan siihen kuntoon, että päästäis alottaan. Mä menin kattoon sitä korkeushyppypatjaa ja huomasin, että siinä oli muutama reikä. Mä vähä potkin sitä patjaa ja huomasin, että sehän hölsky ku vesisänky ja sanoin sille opelle, että mä en ainakaa ala tommoselle vesipatjalle hyppiä ettei vaatteet kastu, etenkää ku ei ollu vaihtovaatteita mukana. No sitte ope rupes laittaan meille pituushyppypaikkaa kuntoon.

Se pituushyppypaikka oli semmonen, että sen juoksuradan pääs oli pikkunen koppi mihkä meirät laitettiin jonoon seisoon ja orottaan hyppyvuoroo. Sitte se juoksurata itte oli ihan lyhyt pätkä ja se päätty joittenki rappusten alapäähän ja sieltä rappusten alapäästä piti sit jotain laiturin näköstä pomppulautaa pitki hypätä eteenpäin!

Opettaja laitto meirät sitte hyppyjärjestykseen. Mä olin ihan viimenen ja se Romeo oli toiseksi viimenen. Meirät laitettiin viimesiks ku me oltiin muis kouluaineis niin hyviä ja ilimeisesti se oli joku kunniajuttu olla sit hyppyjärjestykses viimenen hyppääjä. Mä kattelin sen kopin ovensuusta ku muut mun erellä hyppäs pituutta. Siä hyppäs muun muas yks mun turkulainen kaveri Paula, seki oli mukamas mun luokalla siä koulus. Suurin osa hyppääjistä ei hypänny tosissaan vaan teki ihan minipienen loikan ihan vain sen takia, ettei voinu väittää ettei olis suostunu osallistuun lainkaa.

Viimein tuli mun vuoro ja mä juoksin sen juoksuradan päähän ja sitte pysähryin. Valitin, että ei täs radan sijottelus oo mitää järkee ku jostain portaitten alapäästä pitäs jaksaa hypätä portaita ylös! Valitin, että tän pitäs olla pituus- eikä korkeushyppyä! Sitte se ope jo vähä huomautti, että mä voisin lopettaa valittamisen ni mä sanoin, että mä kuule ajattelin jakaa tän koko kurjuuden sun kanssas ja jatkoin valittamista. Sitte mä lopulta tein jonkumoisen hyppysuorituksen. En hypänny kovin häävisti, mutta ope oli sitä mieltä, että mä voisin kyllä viä oppia hyväksi pituushyppääjäksi. Mä sitte taas olin sitä mieltä, että ei tällä ruumiinrakenteella...

Sitte oppitunti oli ohi ja ne tuntia seuranneet aikuset oli ihan kyllästyneitä jo vahtaahan. Mä olin hyvilläni, ettei eheritty sen tunnin aikana muutaku hyppäähän yks kierros pituutta ku muu aika meni johki turhanpäiväseen häsläämiseen. Vettäkää ei enää satanu.