Sitä on sitte Ylikiimingin reissu heitetty ja Turkuun palattu - kissojen kera. Simppa tuos lipoo itteensä mun viekus ja keherätä pörrää maharottomasti. Simo on semmonen seuraneiti aina välillä :)

Junamatka meni sitte ihan kivasti lopulta, meinaan vaan että olin aijoos asemalla, löysin oikian lähtölaiturin, nousin oikiaan junahan ja kertalaakista oikiaan vaunuunki. Matkalta samaan hyttiin tuli joku vähä vanhempi ämmä, mutta se ei ollukkaa mikää kriminaali tai muuten hullu. Naapurihytis sen sijaan oli joku villiintyny paviaanilauma metelistä päätellen. Justiin ku olin menos nukkuun, siä alako yks kakara karjua ja kiljua niin helevetin lujaa ettei mitää desibelirajaa!

Sitte ne kakarat, jokka ei huutanu keuhkojansa pitkin seiniä, päläpätti muuten vaan. Sitte vähä väliä kuulu, ku seuraavan hytin asukit hakkas nyrkillä sen apinahäkin seinää. Kakarat vain mölisi, että "Mistähän toi koputus tulee?" Mun teki mieli hihkasta sieltä seinän läpi, että se koputus tulee naapurista ja tarkottaa sitä että tuon perkeleen möykkäämisen tulis lakata, tai eres vähentyä! Mä olisin toivonu kuulevani sieltä hytistä eres yhyren kerran jonku aikusen sanovan, että "Olkaapas lapset nyt hiljempaa", mutta ei. Ei kuulunu ku se naapurin seinän paukutus eikä silläkää mitää tehoo.

Lopulta kumminki uni vei voiton paviaanilasten älämölökilpailusta, mutta mun uni oli katkonaasta. Vähä väliä vahtasin kelloo ja heräilin junanvaunun kolinaan. Ehkä sitä kolinaaki enemmän kyl vaivas se, että kai mä herään tarpeeks ajois. No kyllähän siinä on oikeeseen aikaan nousemas ylähä ku herää kutakuinki puolen tunnin välein kattohon kelloo ja viimein totee, että herätyskellohan sois varttin sisään muutenki, että tairanpa könytä pystyyn.

Vettä oli tullu suunnilleen koko viikon eikä loppua näkyny. Ei ollu koko reissus montaakaa sateetonta hetkee, mikä oli oikeestaan aika perseestä. Yhtenä päivänä sentäs koitettiin käyrä pikkusen kalas, tai siis Rami kalasti ja mä heiluin kameran kans, vaikkaki kalansaalis jäi tunnettuun tapaan nollille :P Mut muuten ei pahemmin ollu pihalle asiaa, mikä tiesi sitte sitä, että ainuat aijankulut oli Jatsin (semmosen noppapelin) peluu, saunominen, syöminen ja ittensä saattaminen pikku pöhönään. Olis sitä ny ehkä vähä vaihteluaki kaivannu päiväohojelmaan, mutta ei auttanu, ku Esterin perse oli koko aika levällään.

Perjantaiaamu näytti kyllä enste hyvältä kelin suhteen, mutta sitte paikalle pärähti ihan rempsee ukkosenilima ja sen jäläkeen taas tuli vettä. Mutta arvakkaa vaan, minkämoinen oli keli tänään, ku oltiin läärös Turkua kohti? No aurinko paisto niin perkeleesti! Tietenki!

Matkalla sitte haettiin kisusetki jousille porukoilta :) Simppa piti kuononsa kii automatkan Kessun joikates vähä väliä... Ny molemmat nukkuu puot homees ja orotettavis on varmaan melekonen painin jytke joskus aamuyöstä. No mut ei se mitää, kyllä sitä kissahulinaa on tähän läävähän jo vähä kaivattuki! Tai jos ei hulinaa, ni hurinaa ainaki. Ja vastustamattoman sulosia karvakääryleitä rötköttämäs pitkin kämppää niin, ettei malta olla vähä rapsuttamatta... ja sitä pehemosen turkin tuntua kättä vaste! Voi mun mussukoitani. Kiva ku ootte taas kotona. Niin ja Rami kans :D