Eipä tähän ny taaskaa oo mitää seksikkäämpiä kuulumisia kirjotella, mutta kirjotan sitte jotain epäseksikästä, ku sunnuntaihin asti kestävä nettipimento alakaa tän ehtoon perästä.

Loppuviikonvaihre suju muuten aika suunnitellusti, paitsi että Sinkkuelämää-leffa käytiin kattomas vasta eileen ku lauvantai meni yleisen väsymyksen ja Ramin siskon hoivailun merkeis.

Minkähänmoista oliski elämä, jos se olis niinku siinä elokuvas? Rahaa olis niin ettei paskalle taivu ja huippukauniit prinsessat sais merkkirettuja ja prinssejä erestä ja takaa. En mä kyllä ehkä niin torellisuuresta vieraantunu välittäsi olla kumminkaa. Mutta kyllä siinä elokuvas sentään oli sen näkösiä miehiä, että niitä kelepais kattella vaikka oikeeski elämäs :D

Huomisaamuna saan sentäs nähärä livenä eres oman miehekkeeni, ku tänä ehtoona lähären junalla puksuttaan Oulua kohti. Ramin äitee osti mulle junalipun semmoseen makuuhyttiin ja vähä jänskättää että tuleeko joku muuki siihen samaan koppiin mun kans. Mä en mielelläni viettäsi kyllä yötä minkää tuntemattoman hyypiön kans junas, mistä sitä ikänä tietää minkämoinen kleptomaani sarjalesbomurhaaja sinne tupsahtaa? Mut mä aattelin tänään syörä purkkihernekeittoo ni voin kostaa etukäteen ja teherä hyttikaverin elämästä tuskaa piereksimällä pitkin yötä. Saatan kyllä hankkia omaanki elämään vähä tuskan parahduksia jos koitan väkisin olla eres hereilläoloaikani rupsuttelematta.

Julukisilla kulukupeliillä matkaaminen on mulle aina joku ihan omituinen stressin aihe! Mua jännittää aina ihan sikana könytä johki bussiin tai junahan ku epäilen suureinpiirtein määränpäähän asti, että onkahan tämä ny varmaan menos just sinne mihkä minäki? Se varsinki on kauhiaa, jos mun täytyy kesken matkan hypätä toiseen bussiin taikka junahan. Ensinnäki mä pelekään sitä, että myöhästyn siitä jatkoyhteyrestä ja jään jumihin johki vieraalle paikkakunnalle ja sitte pelekään tietenki sitä että hätäpäissäni pomppaan väärään kyytiin ja löyrän itteni lopulta aina vain kauvempaa määränpäästäni. Entä mistä helevetistä mä voin olla varma, että osaan jäärä oikialla pysäkillä / asemalla pois, etenki jos oon menos johki outoon paikkaan? Tuo oikialla pysäkillä jäämis -peleko on voimas jo ihan Turun paikallisbusseis.

Tänään, kun mä pääsen kotio, pakkaan varmaan kauhialla kiireellä kamppeet kassiin, vaikkei oo eres mikää kiire ku juna lähtee joskus yhyreksän jäläkeen vasta. Mutta sitte mä tärrään kotona kelloo vaharaten ja lähären varmuuren vuoksi käveleen asemalle sata vuotta ennen junan lähtöö. Mut onpahan sitte asemalla reilusti aikaa tarkistaa tuhanteen kertaan, että mihkä aikaan se ny sitte oikeesti lähti se juna ja miltä laiturilta, ja misä se oikia laituri on ja tuliko kukkaro mukahan ja onko opiskeliakortti talles siä kukkaros?

Sitte ku oon kaikkien paitti itteni mielestä täysin turvallisesti oikias junas, alaan murehtia sitä, että mihkä aikaan juna olikaa Oulus ja kuinka aikasin mun tarttee herätä jos meinaan keriitä meikkaahan enste. Sitte mulla on herätys ja muistutus ja varamuistutuski varmaan viä luuris että taatusti tajuan nousta ylähä oikiaan aikaan. Ja jumalauta jos mulla on viä joku hyttikaveri ni voi jeesus. Sitte mua aharistaa nukkua jos se kumminki käy tonkimas yöllä mun laukut ja mitä jos se suuttuu jos mä herään aikasin kolisteleen meikkisäkkini kans ja pierenkö mä oikeesti unisani?