Onpa ollu rauhallinen viikonloppu vaihteeks! Perjantaina otin töitten loppumisenki ihan tyynesti, en pillahtanu itkuun enkä ratkennu ryyppäähän vaan sotkin illaksi pyörällä yhyren kaverin työ. Käytiin saunas, juoruiltiin, syöpöteltiin, nautittiin pari sidukkaa ja juoruiltiin lisää.

Lauvantaina taas täyty käyrä vähä shoppailemas ja siltä reissulta sain palata kotio jopa aika tyytyväisenä saavutuksiini, jos ny rahan tuhulaamista saavutukseksi saa sanoo. Yhtä ettimääni vaatekappaletta en vain löytäny sopivaa, meinaan ihan tavallisia mustia housuja! Ei siis farkkuja, vaan semmosia... ei-farkkuja. Emmä ny jumalauta tiä mitä kangasta semmoset on.

Ei kai luulis että tuommosten mustien perushousujen hommaaminen vois olla vaikiaki juttu, kyllähän kaupois ny mustia housuja piisaa mutta ongelma onki se, että mä haluaisin maharollisimman samanmoiset, mikkä mulla jo on, mutta ehejät! Eli vyötärö ei saa olla kainaloon asti, lahkeet sais mieluusti vähä levetä alaha päin, pultuus ei saa olla mitää tyhymää vekkiä siinä eres ja sitte kankaan pitäs olla semmosta joustavaa, mutta kumminki jämäkkää... eli ei mitää plehenua. No, siis maharollisimman samanmoiset kun mun vanahakki. Mutta ku semmosia ei tietenkää oo kaupoos, enkä mä kelepuuta huonompia, ni täytyy kai olla sitte iliman.

Housujen ostaminen on muutenki yhtä helevettiä tämmöselle lyhkäjalaka hehtaariperseelle. Jos kerranki löytyy semmoset pökät että puo ja reiret mahtuu suosiolla housujen sisäpuolelle, ja ehkä jopa näyttää viä ihan sierettävältä, ni sitte lahkeesta saa lyhentää puoli metriä. Siinä vaihees ollaanki jo voiton puolella, sillä aina ny housut voi lyhentää, mutta ku siihen vaiheeseen pääsy on välihin niin vaikiaa että tekis mieli heittää hanskat ja housut naulaan ja mennä kotio loppuiäksensä murjottaan iliman housuja. Mutta ei sekää oo kovin hyvä vaihtoehto, ni täytyy keksiä jotain muuta sitte. Ehkä mä rupian kääriytyyn hameisiin, jos ei muu auta.

Toinen juttu, mikä jäi ostoslistalta vähä uupuhun, oli uusi alusvaatekerta. Niitten hommaaminen on kans yks taiteenlaji, johon ei mun pinna meinaa aina riittää. Jos kaupas roikkuu nätit rintsikat, niin ne on liki poikkeuksetta liika pienet. Hienoja ja kohtuuhintasia tissiliiviä ei vissiin valamisteta ku korkeintaan B-kokoo. Ehkä joskus C:tä, mutta yleensä ei meinaa sekää piisata. Kyllähän josain alusvaatekaupois on isompiaki ja jopa ihan hienoja, mutta mun mielestä on aika vittumaista maksaa pienistä kangassuikaleista, pitsinpätkistä ja parista remmistä ja klipsusta enempi ku kokonaisesta pairasta. Vai pitääkö tissiliivitarjonnasta vetää johtopäätös, että mitä isommat kannut, sitä enemmän rahaa? Sori vaan, mut mä oon sitte se poikkeus, joka vahavistaa säännön.

Ostin mä kyllä yhyret munkkitelineet lopulta. Niis oli kyllä vähä nafti ympärysmitta, mut mä aattelin että kai ne käytös venyy. Pari kertaa oon niitä testannu ja pelekään, että mun kylykiluut musertuu ennenku mitää venymistä kerkiää tapahtuun... Lisäks ne liivit ei millää hörhellyksillä komeile, mutta ostinki ne sen takia, että ne saa ainaki tissit näyttään muultaki ku pyykkinarus roikkuvilta rasoilta (jos joku ei tiä, ni rasat on yhtä ku lapaset).

No mut se ostoksista. Eileen käytiin sitte oikeen nähtävyyksiä kattomas! Siis miettikää - minä ja Rami kulttuuririennois, onko tää enää tottakaa? Olin aikaa sitte varannu paikat opastuskierrokselta Kakolan vankila-alueelle, se kun nykyään on tyhyjillänsä koko höskä. Se oliki ihan mielenkiintonen kakstuntinen. Retken parasta antia oli oppaan kertomukset joittenki tunnettujen vankien toilailuista ja sitte vankisellien seiniin tuherretut piirrokset ja kirjotukset. Yhyrellä pariskunnalla sillä kierroksella oli lapsetki mukana, mutta jos ne olis etukäteen tienny mikä määrä kirkkoveneen kuvia (niin piirrettyjä ku leheristä leikattujaki) oli sellien seinis, olis ne ehkä jättäny kakarat kotio.

Mua muutenki kiehtoo vanahat, tyhyjät rakennukset. Mun tekis hirveesti mieli päästä joskus johki autiotaloon sisälle ja viä ku olis semmonen, misä olis kaikki huonekalut ja semmoset paikoillaan. Vanahat, rapistuneet mörskät on yhtä aikaa jollaki lailla pelottavia, surullisia ja kumminki hirveen mielenkiintosia. Viä kun pääsis kuuleen, mitä tarinoita talon seinien sisään kätkeytyy, ni mä olisin ihan taivaas!

Ku mä olin pieni, meirän naapuritalos asu äitin vanhemmat. Niitten tupa oli mamman synnyinkoti ja itte rakennus ties kuinka vanaha. Kaikista jännintä oli leikkiä niis tilois, mitä vähiten käytettiin. Toinen niistä oli tuvan päärys oleva sali ja toinen oli vintti. Se sali oli aina kauheen viilee ja hämärä, ja sitte siä oli seinäs tosi vanaha seinäkello. Sitte siä oli kirjahyllyn laatikois valokuvia, jota mä kävin plaraamas. Vintillä taas oli ihan kaikkee maharollista ja maharotonta roinaa, muun muas tyhyjiä pulloja. Niinpä mä kävin siä Jaakon kans leikkimäs viinakauppaa :D Mä näen viä uniaki usein siitä talosta, vaikka se on ny ollu jo vuosia tyhyjänä ja kai seki vähitellen rapistuu kelevottomaksi. Sinne kun joskus pääsis sisälle kattohon, miltä siä näyttää... ja mä tuntisin itte talon tarinoitaki, muutamis olisin jopa itte pääosas!

Kyllä taas mielikuvitus laukkaa iltatuimaan kun ei tartte murehtia nukkumaanmenosta eikä huomisesta työpäivästä. Työpäivän sijaan mulla on huomenna työvoimatoimistopäivä, kun täytyy käyrä taas siä peevelin puljus ankeistelemas. Taas täytyy varmaan keräillä kilokaupalla erimoisia kuponkia sinne toimitettavaksi ennenku on oikeutettu mihkää almuihin. Kai se sitte on oikeus ja kohtuus, että työttömät joutuu rahansa etehen kantahan työkkäriin paperia selekä vääränä, niin ei ainakaa voi sanoo että ihan tyhyjästä niille maksettas.

No en mä vaan kerkiä ihan toimettomana olehen, vaikkei varsinaista työtä ookkaa. Mua työllistää ihan riittävästi lähestyvät häät. Mun piti tänään tän nettikirjottelun sijasta teherä vähä häänäpertelyjä, mutta sitte meirän perhanan (t)ulostimesta loppu muste ni aattelin sitte vaihtaa lajia. Eipä käy huomenna aika pitkäksi, kun pitää viä käyrä mustetta ostamas. Siä saa taas nörttimarketin kauppiaat nauraa partoihinsa, ku Anne yrittää kertoo, mitä se oikeen haluaa. Mulla kun ei toi tietotekniikan maailma oo ihan vahvinta aluetta. Varminta kai, että mä kaivan printterin sisuskalut ulos, meen musteputiikkiin ja sanon, että ottasin toisen samanlaisen, kiitos.