Alkuun näin unta mun ja Ramin häistä ja niitä seuranneesta päivästä. Ihimettelin, kun ei ollu yhtää krapulainen olo. Meirän hääjuhulat oli järkätty josain isos rakennukses, joka toimi samalla majatalona ja iso osa vieraista oli jääny sinne yöksi.

Sunnuntaiaamulla olin heräilly sieltä rakennuksesta ja olin ettiny kaason käsiini. Olin nimittäin tajunnu, etten ollu lainkaa nähäny, minkämoinen kampaus mulla oli häis! Kaaso näytti kamerasta kuvia mun kampauksesta. Mulla oli kuvis ruskia tukka joka oli jollain isolla hauvenleukaklipsulla kiinnitetty päälaelle ja siitä hiustenlatvat sojotti ylähä päin.

Kysyin kaasolta, miltä tukka oli sen mielestä näyttäny ja kaaso sano, että se oli ihan hyvä mutta illan mittaan tukka oli hiukka valahtanu pois siitä klipsusta. Yhtäkkiä mä en kattonukkaa valokuvaa vaan kattoin itteeni peilistä ja mulla oli se klipsu pääs. Ja yhtäkkiä häät ei ollukkaa takana, vaan eres päin!

Sovittelin sitä hiusklipsua päähäni ja pohorin, että häihin tarttee sitte laittaa vähä enempi tukkamömmöjä ettei hiukset levahtaisi pois siitä klipsusta ja että olipa hyvä kun tuli etukäteen testattua sitä kampausta.

Sitte olin yhtäkkiä kävelemäs Ruissaloon kaason kans. Meillä oli kummallaki iso vissypullo mukana ja niistä siemailtiin matkan aikana. Sitte pysähryttiin johki tienristeykseen istuskeleen. Siitä näky merelle ja aurinko paisto ihanasti. Maistelin vissyä ja mietin, että kyllä ny siideriki maistuis, ja harmittelin kun en ollu ottanu yhtää siideriä mukaani.

Samas meidän ohi meni Silja Linen paatti ja heitin kaasolle, että eikö ny olisi kiva lähtiä laivalle vähä pämppäähän! Tiesin kyllä, että kaaso oli raskaana mutta aattelin, että se ei estäisi mua juomasta kuitenkaa. Sitte harmiteltiin, että muuten olis voinu vaikka lähtiäkki laivalle, mutta kun on sunnuntai ja kaason täytyy mennä maanantaina töihin. Mietittiin kyllä, olisko jotaki lyhyitä risteilyjä, että ehtis sunnuntaiehtoona viä takasi, mutta ei sitte kumminkaa innostuttu ideasta sen enempää.

Jostain tuli muutama outo mies siihen meirän kohtaan ja ne rupes jutteleen meille. Etenki yks niistä liimaantu meirän seuraan ja se alako enste kaasolle lirkutteleen. Se tuijotti meirän sormia ja kysy, että ei teillä mitää miehiä missää oo, kun ei teillä sormuksia näy? Ihimettelin sitä, koska meillä molemmilla oli sormukset vasemmas nimettömäs, mut ilimeisesti se jätkä ei vaan nähäny niitä vaikka oli koittanu kattoo. Kaaso vastas, että ei niitä miehiä sentäs jonoksi asti oo.

Lähärin kaason kans käymään läheises rakennukses vessas ja ne miehet jäi sen rakennuksen ulukopuolelle orottaan. Päätettiin kaason kans kupata siä vessas niin kauvan, että ne sällit tajuaas lähtiä matkoihinsa.