Huonosti nukutun yön päälle käytiin enste hotellis aamiaisella. Mä nautin suorastaan koko rahan erestä, ku en jännäämiseltäni saanu järsittyä ku puolikkaan sämpylän, pari nakkia ja siivun pekonia. Ainut mikä meni liukkaasti alaha oli appelssiinimehu.
Sitte silittelin meirän juhulakuteita ja Rami raahaski mulle silitettäväksi semmosetki retut, mitkä ny ei olisi välttämättä eres silitystä tarttenu, ainakaa tommosta Anne-silitystä, joka ei vaatteesta sanottavammin lähtökohtaa siliämpää tee, mut Rami aatteliki, että kun se pitää mun kiireisenä ni mä en muista jännittää.
Kaaso ja bestman tuli hakehen meirät ja sillä aikaa ku emännät laitettiin kaunii(mmi)ks, haki äijät kukkia. Parturi sai ku saiki mun takatukan mukaan kampaukseen, ku sitä oltiin tos vähä jännätty, että jos se ei eheri kasvaa tarpeeksi ni sitte ylimääräset jouhet vain leikataan kylymästi pois. Niskanahka veny ja paukku mut kaikki tukka pääsi osallistuun häihin ja kaupan päälle meinas tulla kunnon kestohymy, ku luulin ettei päänahka anna kolomenkymmenen pinnin jäläkeen myöten rentouttaa pärstälihaksia.
Mun anorektikkoaamupalan ansiosta alako olla aika kaamee näläkä kun päästiin kampaajalta takasi hotellille, mut onneksi jätkät oli käyny hakemas kaikille täytetyt patongit ja niitä mussuteltiin ennenku sonnustauruttiin juhulakamppeisiin. Sitte mentiin vähä ulos jokirantaan ottahan valokuvia, ennenku lähärettiin juhulapaikalle.
Sää oli aika oivallinen. Aurinko melekein kurkki pilivien sekaa ja lämpöasteetki oli sen verta plussan puolella, ettei pihalla otetuis kuvis ollu ihan sentäs käsivarret kananlihalla. Sisätilois kyllä tarkeni pikkasen liikaki hyvin, eli onneks ei piretty häitä kesken hellekesän. Tai no jos oltas hellettä haluttu ni olis pitäny siirtää häät vallan eri vuoteen :P
Kolomen pintaan tuli meirän porukat paikalle. Käytiin niitten kans pikanen vieraitten kättelykurssi ja ku ensimmäisten vieraitten auto ajo pihaan, mä ja Rami siirryttiin yhteen sivuhuoneeseen venttaahan viimesen vieraan saapumista. Siinä oliki mukava keräillä jännitystä, ku oli livahtanu pois tyhyjästä salista ja tiesi, että jonku ajan päästä ku sinne menee takasi, se on piukas porukkaa ja kaikki tuijottaa :D Veiraita oli siis orotettavis semmoset 90 kappaletta.
Viimein kaaso tuli ilimottaan, että se viimenenki vieras, eli täsmällinen veljeni Jaakko, oli melekein perillä. Kaaso pisti musiikin soimaan ja me käveltiin sinne juhulasalin etehen. Me oltiin itte tehty muutama cd, jotka toimi ensin sisääntulomusana ja sitte taustamusana. Eka biisi oli semmonen nätti kansanmusakappale ku Käytävä (esittäjä Tsuumi). Sen jäläkeen vaihtu vähä tyyli, eli tuli Nightwishin Walking in the air. Yks Ramin serkku kehasiki onnittelujonos musavalintaa :D
Onnittelukättelyjen ja maljan jäläkeen oliki kohta ruokaa. Ruuat oli siis hoitunu sen juhulapaikan kautta ja pöperöt oli kerrassaan herkullisia, ei mitää ylimaallisen hienoo ravintola-gourmeeta, vaan mukavan kotoista pitoruokaa :) Ainut mikä vitutti, oli se että ruokahalu ei ollu halunnu ollenkaa tulla häihin ja niinpä mä tavoilleni uskottomana söin niinku kipiä kissa, vaikka kaasoki kävi lohoruttamas, että ny ei oo enää väliä vaikka kuinka söis ku puku on jo ängetty päälle!
Ruuan lopulla mun kummitäti ja Ramin äiti piti puheet. Mä olin evästäny porukoita, et jos puhees valotettas vähä mun ja Ramin varhaisvaiheita niinku vanhempien näkökulumasta ja kumpiki puhe oli mun mielestä jollaki tapaa yhteensopivat, eli molemmis käsiteltiin vähä samantyyppisiä juttuja vaikkei puheitten laatijat sen kummemmin tiennykkää toistensa tekeleistä. Niin, mun puheen laati siis äiti ja kummitäti yhyres ja kummitäti sai sitte "kunnian" lukia sen puheen. Mikä oli hyvä, en olisi osannu kuvitella porukoista kumpaakaa puheen pitäjiksi :D
Sitte vihiroin tuli booli ja sahti tarjolle ja kunhan porukka oli käyny vetämäs ruokasavut ja saanu boolikipon kätehensä, seuras mua ehkä eniten jännittäny osuus, eli häävalssin tanssiminen! Olin nauttinu ruuan kans varmuureksi sen verran viiniä, että aattelin pystyväni suhtautuun maharollisiin kömmähryksiin huumorilla. Sovittiinki Ramin kans, että jos astellaan toistemme varpaille tanssin aikana, huurahretaan kovaan ääneen OHO! Ihime ja kumma, meirän ei tarttenu kumminkaa huutaa ohoo yhtää kertaa ja ekan tanssin aikana porukkaan liittyneet vanhemmat viä varasti osansa vieraitten huomiosta.
Ei se Ramin kans tanssiminen viä niin jännittäny vaan se, ku täyty tanssia myös isän ja Ramin isän kans! Isän kans oon sentään joskus valssia tanssinu, mutku sen tanssityyli on se, että tanssilattian jokanen neliösentti on koluttava yhyren tanssin aikana ja mieluummin usiampaan kertaan, ni mulla on välis vaikeuksia pysyä sen peräs! Mun mielestä ku on helepompaa, ku tanssis pysyttelee sellasen halakasialtaan about metrin kokosen ympyrän sisällä. Ja se on paskapuhetta, että jos mies vain osaa vierä ni mikäs siinä on naisen tanssies, paitsi jos nainen on joku ennustajaeukko. Ramin isän kans en ollu tanssinu ikänä ja Rami väitti, ettei se olisi eres kummonen tanssija, mut ei mulla lopulta ollu senkää kans ongelmaa ja kolomannen valssin kohoras oli jo lattia täynnä muitaki ni ei siinä olisi kukaa huomanu vaikka olis vetäny ripaskan askelta.
Viimein alako mahaperhoset lähtiä matkoihinsa ku pahin tulikoe oli ohi ja kun niitä perhosia aikansa myrkytti boolilla. Tanssit jatku ja seuraavaksi tuli tarjolle hääkakku. Meillä oli kakun päällä Viivi & Wagner -koriste ja se oliki aika suosittu valokuvauskohore, hyvä ku päästiin porukan ohi sörkkihin kakkua. Mä päätin sitte, että kakunpalan on jäätävä lautaselle pystyyn, sillä jos se kaatuu niin ei pääse naimisiin. Niinpä musta saatiinki varmaan sangen erustavia ilimekuvia kun mä eläydyin kakunleikkaamiseen syränjuuria myöte. Tuos on siitä yks kuva, huomakkaa pikkurillin asento!
Sitte silittelin meirän juhulakuteita ja Rami raahaski mulle silitettäväksi semmosetki retut, mitkä ny ei olisi välttämättä eres silitystä tarttenu, ainakaa tommosta Anne-silitystä, joka ei vaatteesta sanottavammin lähtökohtaa siliämpää tee, mut Rami aatteliki, että kun se pitää mun kiireisenä ni mä en muista jännittää.
Kaaso ja bestman tuli hakehen meirät ja sillä aikaa ku emännät laitettiin kaunii(mmi)ks, haki äijät kukkia. Parturi sai ku saiki mun takatukan mukaan kampaukseen, ku sitä oltiin tos vähä jännätty, että jos se ei eheri kasvaa tarpeeksi ni sitte ylimääräset jouhet vain leikataan kylymästi pois. Niskanahka veny ja paukku mut kaikki tukka pääsi osallistuun häihin ja kaupan päälle meinas tulla kunnon kestohymy, ku luulin ettei päänahka anna kolomenkymmenen pinnin jäläkeen myöten rentouttaa pärstälihaksia.
Mun anorektikkoaamupalan ansiosta alako olla aika kaamee näläkä kun päästiin kampaajalta takasi hotellille, mut onneksi jätkät oli käyny hakemas kaikille täytetyt patongit ja niitä mussuteltiin ennenku sonnustauruttiin juhulakamppeisiin. Sitte mentiin vähä ulos jokirantaan ottahan valokuvia, ennenku lähärettiin juhulapaikalle.
Sää oli aika oivallinen. Aurinko melekein kurkki pilivien sekaa ja lämpöasteetki oli sen verta plussan puolella, ettei pihalla otetuis kuvis ollu ihan sentäs käsivarret kananlihalla. Sisätilois kyllä tarkeni pikkasen liikaki hyvin, eli onneks ei piretty häitä kesken hellekesän. Tai no jos oltas hellettä haluttu ni olis pitäny siirtää häät vallan eri vuoteen :P
Kolomen pintaan tuli meirän porukat paikalle. Käytiin niitten kans pikanen vieraitten kättelykurssi ja ku ensimmäisten vieraitten auto ajo pihaan, mä ja Rami siirryttiin yhteen sivuhuoneeseen venttaahan viimesen vieraan saapumista. Siinä oliki mukava keräillä jännitystä, ku oli livahtanu pois tyhyjästä salista ja tiesi, että jonku ajan päästä ku sinne menee takasi, se on piukas porukkaa ja kaikki tuijottaa :D Veiraita oli siis orotettavis semmoset 90 kappaletta.
Viimein kaaso tuli ilimottaan, että se viimenenki vieras, eli täsmällinen veljeni Jaakko, oli melekein perillä. Kaaso pisti musiikin soimaan ja me käveltiin sinne juhulasalin etehen. Me oltiin itte tehty muutama cd, jotka toimi ensin sisääntulomusana ja sitte taustamusana. Eka biisi oli semmonen nätti kansanmusakappale ku Käytävä (esittäjä Tsuumi). Sen jäläkeen vaihtu vähä tyyli, eli tuli Nightwishin Walking in the air. Yks Ramin serkku kehasiki onnittelujonos musavalintaa :D
Onnittelukättelyjen ja maljan jäläkeen oliki kohta ruokaa. Ruuat oli siis hoitunu sen juhulapaikan kautta ja pöperöt oli kerrassaan herkullisia, ei mitää ylimaallisen hienoo ravintola-gourmeeta, vaan mukavan kotoista pitoruokaa :) Ainut mikä vitutti, oli se että ruokahalu ei ollu halunnu ollenkaa tulla häihin ja niinpä mä tavoilleni uskottomana söin niinku kipiä kissa, vaikka kaasoki kävi lohoruttamas, että ny ei oo enää väliä vaikka kuinka söis ku puku on jo ängetty päälle!
Ruuan lopulla mun kummitäti ja Ramin äiti piti puheet. Mä olin evästäny porukoita, et jos puhees valotettas vähä mun ja Ramin varhaisvaiheita niinku vanhempien näkökulumasta ja kumpiki puhe oli mun mielestä jollaki tapaa yhteensopivat, eli molemmis käsiteltiin vähä samantyyppisiä juttuja vaikkei puheitten laatijat sen kummemmin tiennykkää toistensa tekeleistä. Niin, mun puheen laati siis äiti ja kummitäti yhyres ja kummitäti sai sitte "kunnian" lukia sen puheen. Mikä oli hyvä, en olisi osannu kuvitella porukoista kumpaakaa puheen pitäjiksi :D
Sitte vihiroin tuli booli ja sahti tarjolle ja kunhan porukka oli käyny vetämäs ruokasavut ja saanu boolikipon kätehensä, seuras mua ehkä eniten jännittäny osuus, eli häävalssin tanssiminen! Olin nauttinu ruuan kans varmuureksi sen verran viiniä, että aattelin pystyväni suhtautuun maharollisiin kömmähryksiin huumorilla. Sovittiinki Ramin kans, että jos astellaan toistemme varpaille tanssin aikana, huurahretaan kovaan ääneen OHO! Ihime ja kumma, meirän ei tarttenu kumminkaa huutaa ohoo yhtää kertaa ja ekan tanssin aikana porukkaan liittyneet vanhemmat viä varasti osansa vieraitten huomiosta.
Ei se Ramin kans tanssiminen viä niin jännittäny vaan se, ku täyty tanssia myös isän ja Ramin isän kans! Isän kans oon sentään joskus valssia tanssinu, mutku sen tanssityyli on se, että tanssilattian jokanen neliösentti on koluttava yhyren tanssin aikana ja mieluummin usiampaan kertaan, ni mulla on välis vaikeuksia pysyä sen peräs! Mun mielestä ku on helepompaa, ku tanssis pysyttelee sellasen halakasialtaan about metrin kokosen ympyrän sisällä. Ja se on paskapuhetta, että jos mies vain osaa vierä ni mikäs siinä on naisen tanssies, paitsi jos nainen on joku ennustajaeukko. Ramin isän kans en ollu tanssinu ikänä ja Rami väitti, ettei se olisi eres kummonen tanssija, mut ei mulla lopulta ollu senkää kans ongelmaa ja kolomannen valssin kohoras oli jo lattia täynnä muitaki ni ei siinä olisi kukaa huomanu vaikka olis vetäny ripaskan askelta.
Viimein alako mahaperhoset lähtiä matkoihinsa ku pahin tulikoe oli ohi ja kun niitä perhosia aikansa myrkytti boolilla. Tanssit jatku ja seuraavaksi tuli tarjolle hääkakku. Meillä oli kakun päällä Viivi & Wagner -koriste ja se oliki aika suosittu valokuvauskohore, hyvä ku päästiin porukan ohi sörkkihin kakkua. Mä päätin sitte, että kakunpalan on jäätävä lautaselle pystyyn, sillä jos se kaatuu niin ei pääse naimisiin. Niinpä musta saatiinki varmaan sangen erustavia ilimekuvia kun mä eläydyin kakunleikkaamiseen syränjuuria myöte. Tuos on siitä yks kuva, huomakkaa pikkurillin asento!
Kakkukahavien jäläkeen Ramin enot ryösti suluhasen! Suluhas-parka koki varmaan kamalia kärsimyksiä, ku pääsi enojensa kans pihalle hengähtään filtterin läpi ja juomahan auton takaloorasta kaljaa. Sillä välillä anoppi piti morsiamelle Alias-sulkeiset, se selitti erilaisia naimisiin- ja elämänmenoon liittyviä sanoja ja mä koitin arvailla. "Kalavehkeet"-sanasta saiki mielenkiintosen, ku anoppi selitti sanat kala ja vehkeet erikseen. Voi kuvitella, millasin sanakääntein ja pantomiimein niitä vehkeitä kuvailtiin. Ja mä tietysti piruuttani olin hetken aikaa kun en tajuaasi, ettei anopin hyvä esitys loppuisi ennen aikaansa!
Mä seleviyryin lopulta ainaki omasta mielestäni hirveen hyvin sana-arvuuttelusta ja sain suluhaseni takasi. Sitte oli viä toinenki leikki, mihkä koottiin kummanki sukulaisista 5 hengen porukat ja niitten täyty omien mielikuviensa pohojalta vastata mua ja Ramia koskeviin kysymyksiin. Sitte vastaukset käytiin läpi ja niitä verrattiin mun ja Ramin antamiin vastauksiin. Kysymykset oli kehitelty Imago-nimisen pelin innoittamana tyyliin "Kuvittele jos sulhanen olisi paha tapa, niin mikä se näistä olisi? a) röyhtäily b) laiskottelu c) myöhästely"... Mun mielestä tuosta puuttu vaihtoehto d) piereskely, mutta joukkueet tuumas, että sitte kysymys olis ollu liika heleppo. Ei se silti vaikia ollu muutenkaa ku molemmat porukat myötäili mun ja Ramin vastausta, eli a) röyhtäilyä :D
Sitte taas jatkettiin tanssilla ja vapaalla seurustelulla ja ensimmääset vieraat rupes tekehen jo kotialähtöö. Jokku ihimetteli, että mitenkä ne ei oo ihan kaatopöhönäs vaikka on kitannu boolia ku pesusieni, mut salaisuus oli siinä, että keittiös taktisesti tehtiin loppuehtoota kohore hiukka laimiampaa boolia nimenomaan sen takia, ettei porukka olisi kovin varhases vaihees ihan kontallansa. Rami tosin "kyllästy" yhyren kaverin napinaan siitä, kun ei booli mee päähän ja haki kaverille keittiöstä pullon viinaa pään täytteeksi.
Mun veli on tähän asti ollu aika ilmiömäinen sukkanauhojen keräiliä häis. Sillä on vissiin plakkaris jo viis. Tällä kertaa sukkanauha ei kuitenkaa menny Jaakolle, vaan yhyrelle Ramin kaverille, jolla oli kuulemma ennestänsä vasta kaks sukkanauhaa. Mä taas viime hetkellä ennen hääkimpun heittämistä hoksasin, ettei pirä teherä kovin korkiaa heittoo tai puska on kattokruunus ja niinpä heitosta tuliki pitkänsorttinen. Kimppu lenti kaikkien sitä tavottelevien yli ja kerranki kävi niin et about takimmainen nainen sen sitte sai napattua lattiasta :) Mä en sitte enää saakkaa olla kimppua tavottelemas toisten häis eli jäi sitte seki ihime kokematta, että mä olisin joskus saanu sen kimpun lennosta. Mut mä ny oonki niin lyhkänen, että mä jään niis geimeis aina pitempien, eli kaikkien muitten jalakoihin.
Yöpalan aikaan olis ehkä maha halunnu vastaanottaa muutaki ku viinaa, mut olin niin vauhti päällä että hihkuin vain vieraille, että yöpalaa olis mutten muistanu itte syörä ollenkaa. Mä mieluummin höpöttelin vieraitten kans, kävin vähä tanssahtelemas ja huolehrin että ei kai booli vain lopu.
Bändi sai sovitut settinsä soiteltua jo vähä orotettua aikasemmin, mikä oli toisaalta vähä harmi, sillä ei tanssijoista olisi varmaan ollu pulaa. Mut sitte täyty keskittyä muunmoiseen kanssakäymiseen, kuten boolimaljan ääres notkumiseen, kavereitten tatuointien ihasteluun ja muuhun lörpöttelyyn ja keskusteluun hääkarkkihökötyksiin kirjotetuista ajatelmista. Veikkaan, että moniskaa häis ei oo ollu ihan niin härskejä runoja ku meirän karkkien ohes. Ei me ny tietenkää millekkää mummoille laitettu mitää seksijuttuja, mut kavereille laitettiin kaikkee, et "Seksi on kuin bridgen peluu - täytyy olla joko hyvä kumppani tai hyvä käsi" ja "Seksi on kuin pitsa - kun se on hyvää, se on TOSI hyvää ja kun se on huonoa, on se silti aika hyvää".
Viimein tajuttiin, että kello läheni kahta, meleki kaikki vieraat oli lähteny joko kotio tai baariin ja kaaso ja bestman oli keräilly kaikki tavarat autoon. Eli bileet rupes olehen paketis ja hotellille lähtö ajankohtanen! Tie juhulapaikalle oli helevetin mutkanen ja mietinki siinä, että onkahan kaikki juhuliat saanu oltua ykäämättä matkalla kotiin... Mitä jäläkiinpäin kuulin, ni ainaki muutama oli vähä puhallellu ennen tai jäläkeen kotimatkan, eli kai siitä voi päätellä ettei ne siä keittiöllä ihan liika laimiaksi sitä boolia saanu kuitenkaa ;)
Hotellilla käytiin enste huonees kääntymäs ja ilimeni, että Ramiki oli skipannu juhulis yöpalan. Niinpä lähärettiin Semi-burgerille (Turun kielellä Haluuksturpaan-grilli) hakehen pöperöö, kunhan olin saanu jalakaani vähä mukavemmat kengät, ku juhulakorkkarit tuntu syöneen multa varpaat. Hotellilla grillireissun jäläkeen oli melekosen urheilun paikka, enkä tarkota ny mitää sänkypainia vaan kaameeta kamppailua siitä, että lähteekö puku päältä yhtenä vai usiampana kaistaleena ja lähteekö tukka päästä pinnien mukana. Suihkus tiskasin pakkelit pois ja huuhtelin tukkaani, mihkä oli plesattu toistakytä litraa hiuslakkaa ja sitte mentiin nukkuun. Väsyneinä, mutta onnellisina.
Hotellis olosta ny ei ookkaa muuten erikoista kerrottavaa, aika siä meni lähinnä loikoes ja välis käytiin pyhänä kaupungilla syömäs. Maanantaina sitte palauruttiin kämpille ja käytiin juhulapaikalta hakemas viä vähä tavaraa sekä kyltit pois tienvarresta. Ehtoosti käytiin viä hakemas kaason ja bestmanin tyköö häälahajat, joita oli - ainaki orotuksiin nähären - kauhia määrä! Mä en käsitä, mihkä mä ne saan sovitettua, ku kämppä on muutenki täyteen ammuttu! Mä kysyinki häis josain vaihees äitiltä lahajapöyrän ääres, et olisko sillä kiinnostusta hankkia meille vaikkapa isompi asunto, mut se ei ollu kauheen innoissaan ;) No, kostoks meirän täytyy varmaan vierä osa lahajatavaroista porukoitten työ jemmaan ja ottaa ne käyttöön sitte joskus jos vaikka sais sen isomman asunnon ostettua ihan itte.
Mistä tuliki mieleen, että häähuuman haihruttua tarttis sitte totutella arkeen taas, mikä on sikäli mukavaa että enää ei tartte murehtia mistää hääjärjestelyistä, viä kun sais kiitoskorttikuvat teetettyä josain kohtaa ni hyvä on. Mut tää muu elämä tarttiski pientä reiraamista, ainaki sen muoros että töitä pitäs löytää. Yks hommeli olis kyl kiikaris, mut se ny ei oo viä satavarmaa ni ei siitä sen enempää, eikä sekää alakasi ainakaa viä tän vuoren puolella. Jotaki tarttis siis keksiä eres ny loppuvuoreksi näin ens hätään, ettei tarttisi käyttää häälahajaksi saatuja rahoja niinki tylsään juttuun ku ruuan ostamiseen! Meinaan aateltiin, että ens keväänä ajettas moottoripyöräkortit ja loppukesästä mentäs "häämatkalle" esimerkiks Lappiin :)
Mä seleviyryin lopulta ainaki omasta mielestäni hirveen hyvin sana-arvuuttelusta ja sain suluhaseni takasi. Sitte oli viä toinenki leikki, mihkä koottiin kummanki sukulaisista 5 hengen porukat ja niitten täyty omien mielikuviensa pohojalta vastata mua ja Ramia koskeviin kysymyksiin. Sitte vastaukset käytiin läpi ja niitä verrattiin mun ja Ramin antamiin vastauksiin. Kysymykset oli kehitelty Imago-nimisen pelin innoittamana tyyliin "Kuvittele jos sulhanen olisi paha tapa, niin mikä se näistä olisi? a) röyhtäily b) laiskottelu c) myöhästely"... Mun mielestä tuosta puuttu vaihtoehto d) piereskely, mutta joukkueet tuumas, että sitte kysymys olis ollu liika heleppo. Ei se silti vaikia ollu muutenkaa ku molemmat porukat myötäili mun ja Ramin vastausta, eli a) röyhtäilyä :D
Sitte taas jatkettiin tanssilla ja vapaalla seurustelulla ja ensimmääset vieraat rupes tekehen jo kotialähtöö. Jokku ihimetteli, että mitenkä ne ei oo ihan kaatopöhönäs vaikka on kitannu boolia ku pesusieni, mut salaisuus oli siinä, että keittiös taktisesti tehtiin loppuehtoota kohore hiukka laimiampaa boolia nimenomaan sen takia, ettei porukka olisi kovin varhases vaihees ihan kontallansa. Rami tosin "kyllästy" yhyren kaverin napinaan siitä, kun ei booli mee päähän ja haki kaverille keittiöstä pullon viinaa pään täytteeksi.
Mun veli on tähän asti ollu aika ilmiömäinen sukkanauhojen keräiliä häis. Sillä on vissiin plakkaris jo viis. Tällä kertaa sukkanauha ei kuitenkaa menny Jaakolle, vaan yhyrelle Ramin kaverille, jolla oli kuulemma ennestänsä vasta kaks sukkanauhaa. Mä taas viime hetkellä ennen hääkimpun heittämistä hoksasin, ettei pirä teherä kovin korkiaa heittoo tai puska on kattokruunus ja niinpä heitosta tuliki pitkänsorttinen. Kimppu lenti kaikkien sitä tavottelevien yli ja kerranki kävi niin et about takimmainen nainen sen sitte sai napattua lattiasta :) Mä en sitte enää saakkaa olla kimppua tavottelemas toisten häis eli jäi sitte seki ihime kokematta, että mä olisin joskus saanu sen kimpun lennosta. Mut mä ny oonki niin lyhkänen, että mä jään niis geimeis aina pitempien, eli kaikkien muitten jalakoihin.
Yöpalan aikaan olis ehkä maha halunnu vastaanottaa muutaki ku viinaa, mut olin niin vauhti päällä että hihkuin vain vieraille, että yöpalaa olis mutten muistanu itte syörä ollenkaa. Mä mieluummin höpöttelin vieraitten kans, kävin vähä tanssahtelemas ja huolehrin että ei kai booli vain lopu.
Bändi sai sovitut settinsä soiteltua jo vähä orotettua aikasemmin, mikä oli toisaalta vähä harmi, sillä ei tanssijoista olisi varmaan ollu pulaa. Mut sitte täyty keskittyä muunmoiseen kanssakäymiseen, kuten boolimaljan ääres notkumiseen, kavereitten tatuointien ihasteluun ja muuhun lörpöttelyyn ja keskusteluun hääkarkkihökötyksiin kirjotetuista ajatelmista. Veikkaan, että moniskaa häis ei oo ollu ihan niin härskejä runoja ku meirän karkkien ohes. Ei me ny tietenkää millekkää mummoille laitettu mitää seksijuttuja, mut kavereille laitettiin kaikkee, et "Seksi on kuin bridgen peluu - täytyy olla joko hyvä kumppani tai hyvä käsi" ja "Seksi on kuin pitsa - kun se on hyvää, se on TOSI hyvää ja kun se on huonoa, on se silti aika hyvää".
Viimein tajuttiin, että kello läheni kahta, meleki kaikki vieraat oli lähteny joko kotio tai baariin ja kaaso ja bestman oli keräilly kaikki tavarat autoon. Eli bileet rupes olehen paketis ja hotellille lähtö ajankohtanen! Tie juhulapaikalle oli helevetin mutkanen ja mietinki siinä, että onkahan kaikki juhuliat saanu oltua ykäämättä matkalla kotiin... Mitä jäläkiinpäin kuulin, ni ainaki muutama oli vähä puhallellu ennen tai jäläkeen kotimatkan, eli kai siitä voi päätellä ettei ne siä keittiöllä ihan liika laimiaksi sitä boolia saanu kuitenkaa ;)
Hotellilla käytiin enste huonees kääntymäs ja ilimeni, että Ramiki oli skipannu juhulis yöpalan. Niinpä lähärettiin Semi-burgerille (Turun kielellä Haluuksturpaan-grilli) hakehen pöperöö, kunhan olin saanu jalakaani vähä mukavemmat kengät, ku juhulakorkkarit tuntu syöneen multa varpaat. Hotellilla grillireissun jäläkeen oli melekosen urheilun paikka, enkä tarkota ny mitää sänkypainia vaan kaameeta kamppailua siitä, että lähteekö puku päältä yhtenä vai usiampana kaistaleena ja lähteekö tukka päästä pinnien mukana. Suihkus tiskasin pakkelit pois ja huuhtelin tukkaani, mihkä oli plesattu toistakytä litraa hiuslakkaa ja sitte mentiin nukkuun. Väsyneinä, mutta onnellisina.
Hotellis olosta ny ei ookkaa muuten erikoista kerrottavaa, aika siä meni lähinnä loikoes ja välis käytiin pyhänä kaupungilla syömäs. Maanantaina sitte palauruttiin kämpille ja käytiin juhulapaikalta hakemas viä vähä tavaraa sekä kyltit pois tienvarresta. Ehtoosti käytiin viä hakemas kaason ja bestmanin tyköö häälahajat, joita oli - ainaki orotuksiin nähären - kauhia määrä! Mä en käsitä, mihkä mä ne saan sovitettua, ku kämppä on muutenki täyteen ammuttu! Mä kysyinki häis josain vaihees äitiltä lahajapöyrän ääres, et olisko sillä kiinnostusta hankkia meille vaikkapa isompi asunto, mut se ei ollu kauheen innoissaan ;) No, kostoks meirän täytyy varmaan vierä osa lahajatavaroista porukoitten työ jemmaan ja ottaa ne käyttöön sitte joskus jos vaikka sais sen isomman asunnon ostettua ihan itte.
Mistä tuliki mieleen, että häähuuman haihruttua tarttis sitte totutella arkeen taas, mikä on sikäli mukavaa että enää ei tartte murehtia mistää hääjärjestelyistä, viä kun sais kiitoskorttikuvat teetettyä josain kohtaa ni hyvä on. Mut tää muu elämä tarttiski pientä reiraamista, ainaki sen muoros että töitä pitäs löytää. Yks hommeli olis kyl kiikaris, mut se ny ei oo viä satavarmaa ni ei siitä sen enempää, eikä sekää alakasi ainakaa viä tän vuoren puolella. Jotaki tarttis siis keksiä eres ny loppuvuoreksi näin ens hätään, ettei tarttisi käyttää häälahajaksi saatuja rahoja niinki tylsään juttuun ku ruuan ostamiseen! Meinaan aateltiin, että ens keväänä ajettas moottoripyöräkortit ja loppukesästä mentäs "häämatkalle" esimerkiks Lappiin :)
Kommentit