Olin muutaman kaverin kans käymäs yhyren sällin ja sen tyttöystävän tykönä. Tää sälli oli semmonen, kenenkä kans mulla oli joskus vuonna naama ollu pientä säpinää mutta siitä ei sitte kehkeytyny sen enempää ja se asia jäi mua sillon aikanaan vähä kaihertaan.

Tää tyyppi asu johonaki omakotitalos josa oli kaks kerrosta. Istuskeltiin porukalla sen talon yläkerras. Sitte kaikki muut lähti alakertaan, paitsi mä ja se jätkä. Se istu tuolilla selin muhun ja mä kävelin hiljaa sen taakse ja kumarruin niin, että mun huulet melekeen koski sen korvahan.

Sen sijaan että olsin kuiskannu tälle miehelle jotaki, mä vain henkäilin sen korvahan. Tyyppi säpsähti. Mä siinä vaihees vasta mietin, että mitähän tuo musta oikeen aattelee ku mä tälleen sitä "lähentelen". Se käänti naamansa mua kohti ja sano: "Sehän tuntu KIVALTA!" Sitte mä puhalsin sen korvaan uuresta, kun se kerta oli tykänny siitä.

Sitte mies kysy multa jotaki, että viäkö mä muistelen "niitä menneitä". "Joo", mä vastasin lyhyesti. Sitte mä käännyin pois ja lähärin kohti alakertaan meneviä rappusia. "Meinaaksä ny heti kertoo tästä tyttöystävälles?" mä kysyin. Mies ei vastannu. Siitä mä arvelin, että ne varmaan puhuu tästä keskenään jo samana ehtoona.

Lähärin käveleen rappusia alaha ja aattelin, että se tyttöystävä ei varmaan arvostaisi mua tän jäläkeen enää pätkääkää. Mut samalla tajusin, että mua ei se oikeestaan haitannu yhtää, vaikka se alakais inhota mua tai jotain. Jotenki vaan tunsin teheneeni omalta osaltani tilit seleväks sen jätkän kans.