Häihin oli viikko aikaa ja päätin käyrä Isojoella parturis. Kävin semmosen parturin tykönä, joka on oikeesti kuollu jokunen vuosi takaperin, mutta unes tää nainen oli hyvinki eläväinen.

Mä tulin parturista kotio ja kattelin peilistä tukkaani. Mun tukka oli vaalennettu ihan vaaliaksi, eli semmoseksi ku mun tukan väri olis luonnostaan ja tukka oli lisäksi leikattu ihan lyhkäseksi kutakuinki semmoseen malliin mitä se oli ennenku aloin kasvattaa hiuksiani.

Haroin tukkaani enkä ollu väriin oikein tyytyväinen, ku olin jo välis niin tottunu tummempaan tukkaan. Olin kyllä menos ennen häitä värjäyttään hiukset takasi tummiksi, ni ei se vaalia väri niinkää vituttanu.

Sitte mä vasta yhtäkkiä älysin, että mun tukka tosiaan on aiva lyhkänen ja kaikki, mitä olin puolestoista vuores ehtiny kasvattaa, oli pätkästy pois vain viikko ennen häitä! Mä järkytyin niin, että oikeen mahan pohojasta otti!

Mä rupesin Ramille ruikuttaan tukkani surkiasta kohtalosta ja haukuin sen parturin pystyyn, että kun se "mokoma lehemä" oli pilannu mun tukan eikä siihen olisi saanu mitää järkevää hääkampausta.

Peilailin itteeni oman huoneeni kaapinovien peiliistä ja mun mielestä mun naama näytti paljo läskimmältä lyhkäsen tukan kans ja mua otti raskaasti päähän. Lohoruttauruin ajatuksella, että ehkä uus tumma väri auttas vähä asiaa, mutta mua suretti silti kauhiasti se, että mun tukka oli leikattu lyhkäseks enkä mä voisi sitä korjata millää.