Ihan ei oo lopus tämä lomaviikko viä, mutta veikkaanpa vahavasti ettei täs enää mitää tapahru, ni voin yhtä hyvin täs kohtaa kirjotella, mitä täs ny on puuhasteltu.

Erellä kirottu mahakipu sitte laantu vähitellen seuraavaan päivään mennes. En tiä mikä oikku mahto olla, mutta pääasia että lähti menehen. Keskiviikkona suunnattiin kissojen kans mökille, sienestettiin, käytiin joella soutelemas ja lilluttiin kyrpä... eiku siis kylpytynnyris. Majavaki meitä morjesteli plätkimällä veten pintaa lätyskähännällänsä. Torstaina päätettiin olla toinenki yö möksällä. Kävästiin vain sitä yötä orotelles mammaa morjestamas ja samalla läheisellä luomalla onkimas. Saatiin saaliiksi pari ihan komiaa taimenta ja yks harjus! Ehtoosta ängettiin paatilla mökiltä niin pitkälle ylävirtaan ku suinki pääsi ja palaates pirätettiin höpötteleen serän kans, joka oli omalla mökillänsä heilumas. Sitte iltapaljuilut ja nukkuun.

Eileen tultiin pois mökiltä, mutta ku veri veti silti takasi mettään ni ei siinä auttanu... Päätettiin lähtiä marssihin yhyrelle järvelle. Ajettiin enste autolla yhtä köppäästä mettätietä pitki niin likelle sitä järviä ku ikänä pääsi ja sitte käveltiin loppumatka. Ja sitä matkaa oli jokunen kilometri. Se taisin olla minä joka kotona päätti, että vaelluskengät saa luvan riittää ja saappaat jääkööt kotio ja torettiin johonaki suos rämpies, että kumpparit olis ehkä kumminki ollu tosi rokkaava valinta niihin olosuhteisiin.

Välihin tuli semmonen neva etehen, ettei sinne ollu mitää asiaa. Niinpä piti keksiä kiertotie. Mä hoin mielesäni vanahaa kansanviisautta "suo siellä, vetelä täällä". Se jotenki sopi tilanteeseen. Välihin päätettiin vain ryysiä litisevien mättäitten halaki vaikka kuinka kenkä ryystäis vettä ja välihin taas Rami kaato kirveellä lahonneita koivun kräniä meille pitkospuiksi. Mut niin vain sisseiltiin, että päästiin sen peevelin rutakon rantaan ja kyllä maistu kupillinen teetä ja ruisleivänsiivu hyvälle! Sitte ei puuttunu enää ku möyriminen takasi autolle, mutta päätettiin palata järveltä lähtevän puron rantaa seuraamalla eikä rompattu mihinää suos.

Tuon pikku eräretken päälle tajusin, että perjantai-iltahan täs lähenee uhkaavasti ja olin ihan ihimeisäni, ku ei ollu minkäämoista viikonloppufiilinkiä! Mut ehkei sitä ihan joka päivälle riitä, täs ku on ny melekeen kaks viikkoo ollu niinku yhtä pitkää viikonloppua ;)

Eilisen iltapuhteeksi eherotin Ramille, että leikitään kauneushoitolaa. Leikin säännöt oli semmoset, että mä leikin että mulla oli mukamas jotaki kauneutta jossain ja Rami oli sitte se, joka sai hoitaa sitä mun kauneuttani. Enste mä leikkelin kynsiäni ja Rami hiero ja rasvas mun jalkoja. Sitte lakkasin varpaankynnet ja olin jo pistämäs Ramia ajeleen mun säärivilloja, mutta sitte joku sen kaveri soitti ja pelasti Ramin pinteestä ja mä sain ihan itte höyläillä karvaset kinttuni. Sitte ku mä olin leikisti ihan mielettömän kaunis, käytiin kylillä ajelemas. Mun kauneus meni siä vaan ihan hukkaan, ku kylillä ei näkyny ristin sielua ku kukaa muukaa ei ollu tajunnu, että on oikeesti perjantai-ilta. Mut koska se mun kauneus oliki vain leikkiä, ni se oli lopulta vain hyvä ettei liikkeellä ollu eres susia.

Jos ei eileen tuntunu viikonlopulta, ei oo tuntunu tänään juuri sen enempää. Aamusta kävin kaverin kans Kristiinas kenkäkaupas. Mä en kyllä mitää kenkiä olisi tarttenu, mutta ku osu kivat saapikkaat silimähän, tai paremminki ne osu jalakahan, ni täytyhän ne ny ostaa vanahoille kengille kaveriiksi! Sitte ku riisuin vanahoja kenkiä jalaasta siä kaupas, huomasin toisen vanahan saapikkaani pohojas kauhian reijän, ni tottahan kelepas perusteeksi uusien kenkien ostolle se, että vanahat on puhki!

Yleensä kenkien ostelu on mun mielestä äärimmäisen pitkästyttävää ja vittumaista hommaa. Ensinnäki tuntuu, että mun kengännumero on vissiin 38 ja puoli, ku 38 on usein liika pieni ja sitte samanmallisesta kengästä 39 onki jo liika suuri. Mä jaksan ihimetellä tyyppejä, jotka ostaa kenkiä siinä misä muitaki rettuja ja sitte niitä kenkiä on paikat niin täynnä, että jos tunnin välein vaihtas kenkäparin toiseen,  kaikki kengät olis käyty läpi joskus valovuoren päästä.

Mulle yleensä piisaa, että omistan yhyret kengät per käyttötarkotus. Eli mettäreissuja varte on goreteksikengät ja kunnon kuraloskareissuja varte kumpparit, sitte on kaharet vähä lenkkarin tyyliset, joista toiset kestää pitemmän kävelyn, esim. kaupungilla asioires ja toiset taas on vähä räjähtäneet, mutta ne voi laittaa jos on vaikka menos kaverin mökille grillaahan (eli ei oo varsinainen mettäreissu). Sitte on oltava jokku siistimmät kävelykengät sitä varte, että on menos johki ihimisten ilimoille käylähtään. Kesällä on hyvä olla lyhkävartiset ja kylymempinä aikoina pitempivartiset ja talavella viä ihan lämpöset sellaset. Ja kesällä on oltava tietty sandaaleita ja varvastossuja muutamat kappaleet. Yhyret ny ei piisaa, ku ei ne välttämättä sovi ihan kaikkien kesävaatteitten kans yhteen. Ja bileisiin on sitte parit erimoiset saapikkaat, toiset käy hameen ja toiset housujen kans. Myös talavisaapikkaat vähä kylymempiä bileiltoja varte. Niin ja bootsit farkkujen kans käytettäviksi. Kesäsin bilekenkien virkaa toimittaa sitte jokku em. sandaaleista. Juhulia varte on olemas korkkarit ja häitä varte ostinki keväällä uuret, ei ny häihin kehtaa mitää vanahoja korkkarin rähäjiä pistää, ei tietty muuten muttaku sattuu itte OMAT häät.

En tiä olikahan tuos ny kaikki, mut Ramin mielestä tuoski on enemmän ku tarpeeksi monoja. Siltä ny taas ei voi kenkäasiaan kysyä mielipirettä, jätkä ku ei omista eres talavikenkiä erikseen, vaan kärvistelee kesät talavet samois limpuis... Mä keksin tänään hyvän tavan havainnollistaa tätä kenkäpolitiikkaani niin, että Ramiki sen ymmärtää. Ku mä jälleen kerran palasin Kristiinankaupungista kenkäpussin kans, ni sanoin, että kengät on vähä ku uistimia. Niitä täytyy olla montaa erimoista eri tilanteita varte, sillä eihän yhyrellä ja samalla uistimella oo järkee joka paikas kalastaa! Ja uistimethan katoo tai rikkoontuu tuon tuosta, niin parhaiksi havaittuja uistimia onki hyvä olla jemmas vähä usiampi ;) Siihen loppu Ramin kenkävirren veisuu, mutta voisin vaikka lyörä vetoo että seuraavan kerran ku Rami pääsee irti kaupas, mihinä myyrään kalavehkeitä, se tulee sieltä pihalle naama virnees ja syli täynnä uistimia.

Porukat kotiutu tänä ehtoona ulukomaanreissultansa ja kohta tuliaisten jakamisen jäläkeen kajahti tuttu laulu äitin kiduksista. Se eherotti, että peraattas huomenna mansikkamaa. Just tuota kotiorjuutta mä olinki niin saatanasti ikävöiny koko tän viikon ajan :P Mä ihimettelin äitllle, että eikö sun ny pitäsi huomisen päivän viä kärsiä vaikka aikaerorasituksesta tai jotain, eikä heti olla puutarhas kynsimäs. Vaikka ei Rhodoksen ja Suomen välis taira mitää aikaeroo eres olla, mut kumminki.

Mä en aatellu huomista viettää misää (k)itkentähommis, vaan käyn keräämäs viä yhyren satsin suppilovahveroo kun sitä kerran tuntuu löytyvän. Yks muovikassillinen sieniä ollaan tällä viikolla kuivattu vähä kompaktimpaan kokoon, ny ne mahtuu kahteen pikku lasipurkkiin. Sitte yks kopallinen ollaan syöty pois ja kaks kopallista orottaa, että huomenna haettas niille viä vähä kavereita. Sitte ne pääsee matkustaan Turkuun jonku Ramin työkaverin hoiviin.

Ei varmaan koko huomista saa sienimettäs kuluhun, mutta sen tähärellisempää tuskin huomenna teherään... Valmistautuminen maanantain Turkuun lähtemiseen tuskin on kovin tähärellistä, koska tavaroitten pakkaaminen laukkuun on mun mielestä yks maailman vittumaisimmista velevollisuuksista.