Viimme yönä heräsin puolen yön jäläkeen siihen, ku mahaan sattu aivan saatanasti. Ei siinä ny toisaalta ollu mitää erityisen yllätyksellistä, suurempi yllätys olis se että mun maha toimis moitteettomasti vähäki pitemmän ajanjakson putkeen. Niinpä ryntäsin vessaan orottaan, että varpusparvi lehahtais ja tois tullesansa sunnuntaina naamaan mätetyt pitsat tiensä päähän, mut ei näkynykkää varpusia. Mahaa kyllä kouristeli niin lujaa että teki mieli oksentaa, en kylläkää tiä oksettiko kivun vai sen muun mahan möyrästyksen tähäre.

Menin syrän hakaten ja kylmästä hytisten takasi maate ja ihimettelin mahan väärää hälytystä, kunnes taas kirpasi niin lujaa että sain kohta kipittää takasi hyyssiin. Mut erelleenki ulos(te)anti oli olematonta, ilimoille karkas vain järkyttävä pieru josta Rami jakso koko tän päivän vittuilla. Menin taas takasi maate ja horrostelin siinä aamuun asti.

Maha tuntu omituiselta viä aamullaki. Olisin ollu meleko kuses jos olis ollu hääpäivän aamu, ei meinaan olisi ollu mitää asiaa häämekon sisäpuolelle sen rantapallon kans, minkä paikalla joskus oli mun mahani. Aamupalan jäläkeen pakki kipuili taas lupaavasti, muttei sen kummempaa. Siinä sitte lähärettiin Merikarvialle kalasteleen ja aattelinki, että se könnihätä iskee tietenki sitte vasta siä ku ei oo minkäämoista hyyssiä lähimainkaa ja niinpä varustauruin retkeen rullallisella paskapaperia.

Viivyttiin kalattomalla kalareissulla usiampi tunti, mut mahan tiimoilta ei irronnu ku pari tuskan parahdusta, muttei yhtäkää paskan turahdusta. Ja ku kotio päästiin ja syötiin ruokaa, maha tuli taas niin kipiäksi että päätin suosiolla röhönötellä hetken vaakatasos. En tiä mikä tätä etureppua ny riepoo, yleensä ku saan mahakivun yhteyres pakin tolkuttoman sekasin tai vähintään vääntää muutaman kuution pierua, mut ny ei oo ollu kumpaakaa ainakaa mitenkää tavallista enempää.

Vähä tos iltapalaa napsin hetki takaperin, se sentäs lupaili parempaa ku ei maha tullu enää kipiäksi, mut viä ku tää möhköfanttiolo häipyis kans ni uskaltais tuulettaa. Saa nähärä, minkämoisen tuuletuksen tarpeen tän olon häipyminen viä jättääkää jäläkeensä...