Pikkuhiliaa rupiaa olehen reissut reissattu. Huomenna jo kohta aamupuoles lähäretään takasi Turkuun ja sitte olis viis päivää aikaa viimeistellä häävalamistelut ja hyvästellä jo niin omaksi koettu neiti-status, sekä sukunimi. Sepä taitaa olla käytännös toiseksi suurin muutos mikä häitten myötä tapahtuu, ku muuttuu nimi. Suurin muutos tietenki tapahtuu kukkaros kun se muuttuu höyhenkevyeksi sen jäläkeen kun saaraan hääviulut maksuhun.

Mulla ei tosiaan oo mitää paranormaaleja kuvitelmia siitä, kuinka häitten jäläkeen elämä on yhtä ruusuntuoksua ja rakkausrunojen lausuntaa. Sama vanha pieru vaan haisee ja jos jotaki meillä lausutaan kuoros, ni kirosanoja. Ai että onpas epäromanttista? Väärin. Tää on vain realistista. Luulot pois heti kättelys, ettäkö häät muka muuttas parisuhuretta joteki oleellisesti paremmaks! Sitte toisaalta on näitä vitsejä, että "Miten kissasta saa lehemän? No sanomalla TAHDON" ja tätä rataa, mut mä oon sitä mieltä, että jos ei KUVITTELE että elämä muuttuu ni sitte se ei muutukkaa, mutta jos luulee että naimisiinmeno takaa jonku ikusen onnentunteen ni siitä ei tuu ku pettymyksiä - ja kun ne pettymykset heijastuu siihen parisuhteeseen (niin, miehenhän vika se on jos häähuuma kestää vaan yhtä kauvan ku hääkrapulaki) ni siitä se alamäki sitte alakaa! Onnea matkaan!

Mut tuosta sukunimestä. Onhan se torella raskasta antaa pois näinki uniikki sukunimi ku Lehtinen ja ottaa tilalle semmonen, mitä tulee vastaan joka kulumilla, onhan tulevia sukunimikaimoja Suomes jopa 35 kappaletta! Lehtinen on semmonen perusnimi, mitä ei oo viä ikänä tarvinnu kellekkää sen kummemmin selitellä ja tavata, mutta tulevaisuus tulee varmaan olehen yhtä saatanan pilikunnussintaa uuren sukunimen kans. Ja kauvankohan menee, ennenku oppii rustaahan allekiriotuksia iliman, että sukunimen saa kiriotettua iliman Leht... eiku! -etuliitettä? :D

Kattoin tuos itteeni peilistä ja kaikkien finnien keskelle pompsahti kunnon kyrpä keskelle ottaa. Mikähän siinä onki, että naaman täytyy justiin ennen mitä tahansa kekkereitä puhujeta kunnolla kukkaan? Katseen siirtäminen alavartaloo kohti ei lyhentäny ottakyrpää sitte milliäkää, päinvastoin. Tulin siihen tulokseen, että jos mä en ennen lauvantaina syö mitää, ni ehkä mun maha ei näytä ihan näin kauheelta pallolta. Mä varmaan näytän olevan pitemmällä raskaana ku mun kaaso. Sitte yks ulkonäköpoliittinen ongelma on kynnenaluset. Tänään taas oltiin sienestämäs ja suppilovahveron varsia näpräämällä saa kauniin ruskettuneet kynnenaluset! Olis kiva jos tää väri kuluuntus lauvantaihin mennes pois, ettei näyttäsi ihan siltä, että morsian on ryöstetty omiin häihinsä kesken ryytimaan tonkimisen.

No onpa eres muuten järjestelyt aika hyvällä mallilla, vaikka morsiamesta ei voi minkää mallin kans eres samana päivänä puhua :P Mun mekkoki on sen verran tavanomanen, että ku mä tuun Ramin kans salihin, ni vieraat miettii, että eikös yleensä teherä niin päin, että isä saattaa morsiamen kehään, eikä äiti suluhasen, niin ja missähän se morsian muute piileksii?

Lopulta kumminki ulukonäköasioita enemmän mua jännittää se, että kun en unohtasi mitää oleellista ja kun vain vierailla olis hauskaa ja että kaikki suunnitellut jutut sujuis hyvin. Tai ei mua oikeestaan viä jännitä yhtää mikää. Melekeen joka yö näen kyllä kaikenmoisia häihin liittyviä unia, toisis unis kaikki sujuu ku valssi ja toisis ei suju valssikaa, mutta näin tajuissani olles ei hermostuta oikeestaan yhtää. Ehkä ens viikolla sitte, ku pitää tosissaan saada viimesekki palaset kohorillensa.