On taas se aika vuoresta kun kissatki pääsee vaihtaan hetkeksi syysmaisemaa. Ne jo harjotteli maisemanvaihtoo viikon verran Ramin porukoilla ja sitte on vuoros viikko maalaisjunttimaisemaa Isojoella.

Ramin porukoilla ei kauhian suurta eroo oo kotomaisemiin, isoin ero on siinä että sisätilaa on enempi ja kämppää halakoo pitkä käytävä mitä voi huviksensa kirmata päästä päähän niinku vähä-älyynen. Isojoella sen sijaan ei tartte olla kerrostaloon pönkättynä, vaan välillä pääsee ulukoilimaa nuuhkihin, tosin vain valjaisiin kytkettynä.

Uskosin, että tää päin piretään hullun puuhana kuljettaa kissaa pihalla valjais ja ajattelutapa on se, että kissan "kuuluu saada nauttia vapauresta". Höpö höpö! Kyllä kissan elämän voi täyttää erimoisilla nautinnoilla iliman, että sitä päästää irtonaisena pihalle maleksiin. Liika usein kissan vapauren hintana on autonrenkaan kuva kyljes tai kissanvihaajan järjestämä nappi ottas. Ja niin kissanystävä ku itte oonki, en mä silti tykkäisi että naapurien katit kävis mun pihas kusemas mun nurkkiini. Eli niin kauvan ku mus vain henki pihisee, mä tuun pitähän ainoostaan sisäkissoja ja tuun suositteleen sitä muillekki.

Ei kissa tiä kaivata semmosta, minkä se ei tiä olevan olemas. Meirän kollit, etenki Kessu, ainaki alakaa keherätä onnesta soikeena kun menee porukoitten uluko-ovelle valjaitten remmiä kilikutteleen :) Ja siinä sitte pääsee kyllä nuusaahan maailman hajuja ihan niin kauvas ku mihkä remmin toises pääs roikkuva kissanomistaja vaan viittii lähtiä!

Kaikenmoisia ötököitä tää porukoitten tykönä on kans ihan eri lailla ku Turus. Eihän siä ny parvekelasien koloista kovinkaa usein eksy tupihin mitää ölliäisiä. Tää niitä taas mönkii sisälle joka luukusta ja kissat sekoo ihan totaalisesti pienimmästäki hyttysestä. Ne menee vaikka päin seiniä jonku onnettoman hönkiäisen peräs ja sitte syö ne, ja syömisen jäläkeen ihimetellään viä viis minuuttia että mihkä se pörriäinen ny meni. Hulluilla on halavat huvit :D

Tuo erellä mainittu vanaha kansanviisaus pätee myös tähän kissanomistajaan... Mä pistin ulukoilutakkini pyykkihin ja löysin sen taskusta heijastimen. Siinä oli semmonen vähä pyykkipoikamainen kiinnityssysteemi ja mä päätin kiinnittää sen heijastimen Simpan häntään. Melekeen luulin jo keksineeni ikiliikkujan ku Simppa lähti jahtaahan hännästä roikkuvaa heijastinta ja lopulta se juoksi keittiön lattialla ympyrää niinku tuulispää. Lopulta sen vain meni pää pyörälle ja se kupsahti nurin lattialle keräileen itteensä. Esitys tarjos päivän parhaat naurut, mutta täyty sitte sääliä toista ja otin sen heijastimen pois, ettei Simppa sekaisi itteensä lopullisesti.

Mut nyt tää kissankaitsija menee kattoon Idolssia... pääsee kissatki välillä olokkariin, niitä kun ei enää päästetä sinne iliman virallista valavojaa ettei ne kynsi sohovaa pilalle.