Olin ilmeisesti ollu josain retkellä kesällisen työporukan kans ja oltiin josain kämpäs menos maate. Työkaveriilla oli jotaki leffoja mukana ja oltiin katteltu niistä yks. Se oli Terminator 1.

Mun pomo oli näytelly siinä leffas pääosaa semmosena ukkelina mikä oli puoliks robotti ja puoliks ihminen. Pomo just kuvaili rooliasuansa ja sano, että sen oli täytyny pitää suus semmosta laitetta, joka muuntaa puheen niin, että se kuulostaa semmoselta konemaiselta miehen ääneltä. (Niin ja tää pomo on oikeesti naispuolinen.)

Terminator-leffalle oli kaks jatko-osaa ja työkaverit päätti ruveta viä vahtaahan sitä kakkososaa. Joku pisti filmin pyöriin ja sit joku toinen hihkasi, et "Tän jälkeen näkyy kyllä painajaisia!" Mä makasin petilläni vähä muista sivumpana ja mun teki mieli murahtaa peittoni alta, että senpä takia mä en aatellu kattellakkaa sitä elokuvaa, ku näen siitä sitte kamalia unia. Telkkaris oli äänet kauheen kovalla ja mun teki mieli ärähtää siitäki, että laittasivat ny vähä ääntä pois ku tää jokku koittaa nukkua, mut en keherannu sanoo mitää ja aattelin, et kai täs joten kuten nukuttua saa.

En kumminkaa malttanu olla kurkkimatta sitä elokuvaa. Aattelin, että mä lopetan sitte heti jos alkaa näyttää liika ällöltä. Elokuvan aluus oli jossain jokku puutarhajuhulat. Siä oli hirveesti vähäpukeisia ihmisiä jossain uima-altaalla keikistelemäs ja paikalla oli myös joku bändiki soittamas. Yhtäkkiä joku mimmi rupes kirkuun ihan hulluna ja sitte näytettiin, kuinka juhulapaikalle oli rynnänny yks kylähullu, jonka nimi oli Lynch.

Tää Lynch oli pukeutunu mustiin housuihin ja valakoseen kauluspaitaan. Sen naama oli ihan kalapia ja tukka roikku pitkin päätä pikimustana ja helevetin rasvasena. Sen silimänympäriset oli kans tummat, sen naamavärkki oli siis jotakuinki Saksikäsi-Edwardin ja Batmanin Jokerin välimaastosta. Lynch seikkaili muissaki Terminaattorielokuvis ja se oli tosiaan ihan pimee tyyppi - nytki se oli tunkeutunu sinne juhuliin aivan verisenä ja käsis se piteli jotain veristä klönttiä ja söi sitä!

Ihimiset sai ajettua Lynchin matkoihinsa ja se käläppi läheisen junaradan varteen. Sen käsis ollu möykky oli ihimisen sydän. Se asetteli sen ratakiskoille ja meinas ruveta repiin sitä pienemmiksi paloiksi, mutta sitte yhtäkkiä tuli juna ja Lynch jäi melekeen alle. Se ehti kumminki väistää ja sitte se hoksas, että junahan oli kätevästi pienistäny sen ratakiskoilla olleen syrämmen siivuiksi!

Sitte viereistä rataa pitki tuli toinen juna ja sieltä joku heitti radan varteen ihimisen pään. Se pää oli ihan mustunu, se oli vissiin palanu. No Lynch meni uteliaana kattoon ja sitte se näki, että samasta junasta lenteli radalle muitaki ruumiinosia! Sitte mulle selevis, että se Lynchin käres ollu syrän oli peräsin samasta ihimisestä, minkä loput kappaleet paraikaa tipahteli junaradan poskeen.

Yhtäkkiä mä seisoin itte sen radan varres. Samalla joku kertojan ääni taustalla selevitti mulle elokuvan kulukua. Vähän matkan pääs alako synkkä mettä, jonka laitaan joku oli ripustanu kuusen oksille roikkuun jotain läskinkappaleita linnuille syötäväksi. Joku oli vain ripustanu sinne sekaan kaks ihimisen käsivartta myös. Ne oli ainuat radan varteen ilimestyneet ruumiinosat, mitkä ei näyttäny palaneilta. Kertojan ääni selevitti, että nyt tarvittais Terminaattori selevittään, kuka tuo listitty ihiminen on ja kuka sen on tappanu.

Mun piti sitte teherä seuraava siirto. Tää junarata sijaittiki ihan mun kesätyöpaikan takana ja kertojan ääni sano, että mun täytyy mennä sinne työpaikalle sanoon, että junaradan varresta löytyy ihimisen kappaleita. Sitte kertojan ääni käski mun näyttää pahoinvoivalta ja niinpä mä hoipertelin työmaalle ja yritin näyttää siltä, et laatta lentäis justiinsa. Mä mietin, että miten mä asiani esittäisin, pitäskö mun alakaa hysteerisenä huutahan vai koittaisinko olla maharollisimman rauhallinen ja kertoo enste vaikka pelekästään pomolle, etten herättäs mitää kauhiaa paniikkia. Päätin, että menisin pomon puheisiin vaivihkaa, vaikka kyllähän totuus selekiäis muillekki siinä vaihees kun poliisia rupiaas tuleen paikalle.