Heti kärkeen on sanottava, että tuleva viikonloppu ei oo tänhetkisen jännityksen aiheuttaja. Ei olla viikonloppuna tekemäs sen hurjempaa muuta lähärös Isojoelle ja siä ny ei tartte jännittää juuri muusta, ku että mahtaako tulla sare vai ei. Eikä sekää niinkää paljoo jännitä varmaan muuta maajusseja, joilla on kauhia kuume päästä pellolle tonkihin.

Sen sijaan mulle soitettiin eileen yhyrestä vuokratyöfirmasta, ku olin sen kautta hakenu yhtä laborantin hommaa. Ne pyysi mun maanantaina tulehen niitten toimistolle haastatteluun!

Tottakai mua siis hermostuttaa jo etukäteen, että kuinkahan paljo mua jännittää sitte itte haastattelutilantees. Maharanko saara suustani pihalle yhtäkää järkevää sanaa? Joo joo, oo vaan oma ittes ja sitä rataa. Mähän OON sillon oma itteni ku meen tommoseen tilanteeseen kauhusta kankiana! Se on mulle ihan luontaista toimintaa! Mun syrän hakkas ylikierroksilla jo sen puhelinsoiton aikana, ni mitäpä se on sitte ku meen sinne naamatuste tunniksi yrittään antaa ittestäni semmosta kuvaa, että kyllä, olen ihan täyspäinen (tai ainaki haluan uskotella teille niin) ja kyllä, haluan ja pystyn tosiaan työskentelemään laboranttina?

Koitan takoo vaan päähäni, etten taaskaa innostusi liikaa, vaikka mieli teki jo järkeillä kaikkee, että mitenkähän bussit kulkee sinne potentiaaliselle työmaalle ja onkahan siä luvas vain jotain satunnaisia työvuoroja vai pitempää pätkää? Huoh. Siinä kun käy aina niin että mitä enempi intoilee ereltäkäsin, sitä varmemmin menee vituiks.