Tästä viikosta vaikutti olevan tulos ihan tavanomanen, kunnes Rami sai torstaina loppuviikoksi sairaslomaa. Sen oli tullu polovi kipiäksi viikonlopun juop... anteeks siis kalastusreissun yhteyres ja Rami sitte meinas, että sillä se lähtee millä se on tullukki, eli tempastiin siitä sitte äkkilähtöreissu Houstkäriin mökille.

Mökki-ilimat ei lopulta ollu hääppöset. Torstaina eherittiin sentäs hiukan kalastaa, vaikkaki turhaan kun ei mitää saalista tullu, mut perjantaina ei ollu enää mitää asiaa merelle kun tuuli koko ikisen päivän aivan perkeleesti ja vettäki sateli. Lauvantaina lähärettiinki jo takasi heti aamusta, ku ehtoopäivästä piti olla Caribia-kylypylällä Ramin työpaikan kekkereillä.

Aina on mukava lähtiä juhuliin kun on luvas ilimasta ruokaa ja viinaa. Tosin ruuat siä kylypylän ravintolas ei ollu kovinkaa ihimeelliset, mutta kyllä sitä nyt söi ennemminku selekäänsä otti, etenki ku ei tarttenu sitä itte maksaa. Caribialta sitte siirryttiin Ramin työpaikan uumeniin, siä ku oli iso varasto(?)halli sisustettu uurelleen, seinänvierustoilla notku pöyrät kaikenmoisesta pikkupurtavasta, yhyren nurkas oli baaritiski ja toises pääs "salia" oli esiintymislava, jonne kiipes Paula Koivuniemi! Ilimanko oli firmas keväällä ne lomautukset, että oli varaa järjestää tuommoset bakkanaalit ;)

Viinalla on aina omat kironsa ja erityisesti niitä on tuolla ilimais-viinalla. Eihän sitä sitte jaksettu juhulia ku puoleenyöhön ku päätettiin tilata pirssi kotio jotta pääsis pian vaakatasoon, ku siihen asentoon kummasti kroppa pyrki jo muutenki.

Aamulla sitte kokoiltiin päämme sisuksista muistipalapeliä. Mun palapeliin jäi lähinnä kotimatkaa ja nukkumaanmenoo koskeva aukko. Makkaria vilikuilemalla pystyin kumminki heleposti päätteleen, että vaatteet oon ainaki saanu pois päältä ja jopa rannekoruki oli siistiti meikkipyörälle riisuttu. Peiliin vilikuilu sen sijaan muistutti elävästi, että meikkejä en ollu pessy ja silimäluomet näky olevan sen verran turvoksis, että piti Ramilta tierustella, olinko mä mahtanu porata yöllä. Olin mä kuulemma jotain kiukkukohtausta koittanu järjestää kotona, muttei Rami muistanu sen aihettta. Arvatenki aihe on ollu äärimmäisen tärkee, ku nuin hyvin jäi mieleen.

Polovet ja sääret mulla on piukas pieniä mustelmia eikä oo pienintäkää tietoo mistä mä ne oon keräilly! Toivottavasti en ainakaa oo saanu niitä konttaamalla :D Mekkoo en oo uskaltanu vilikasta, misä kunnos se on. Ramin puvuntakki sen sijaan oli ratkennu kainalosta siihen malliin, että on pakko hommata tilalle uusi. Että ei ne viinat sittekkää ihan ilimasiksi jääny. Tai no en tiä kenenkä juomien viinojen takia se takki oli revenny, tuskin Rami itte on omasta hiastansa misää roikkunu!

Eileen hehkutin kaverille, kuinka en oo pitkiin aikoihin krapulan takia joutunu aamuisin oksentaan, eli yleensä jos tulee laattaamisen tarve, ni se tulee sitte jo ennen maate menoo. Tänään kaikki oli kuitenki toisin, ja jouduin palauttaan appelsiinimehusta ja juustonaksuista koostuneen aamiaiseni hyvin vauhdikkaasti kiertoon yläkautta. Jos juustonaksut tuoreinaki löyhkää, ni kertaalleen syötyinä ne vasta aromikkaita onki. Olin siinä aika lähellä keksiä ikiliikkujan, ku ekan laatan jälkeen tuotoksen haju houkutteli esiin toisen laatan ja niin edelleen, mut en jaksanu koko aamua kökkiä hyyskäs vaan välillä piti kömpiä sohovalle nukkuun.

Pienten lisäunien jäläkeen elämä on tuntunu taas vähä paremmalta vaihtoehrolta, eli tairan jäärä viä katteleen, mitä jännää se mulle viä tarjoilee. Tai jos eres joskus viä jotaki jännää kokis, vähä ku meinaa olla virikkeetöntä tää työttömän arki. Huomenna ei vaan taira keriitä pitkästyyn ku täytyy järjestellä tää kämppä taas sen näköseksi, että tää oikeesti asuu kaks elävää ihimistä eikä kukaa ookkaa tappanu niitä räjäyttämällä ydinpommia täs luukus. Mikähän piru siinäki on, että ei tartte ku vähä valamistautua johki pippaloihin ja sen jäläkeen viettää yks krapulapäivä ni kämppä tulee sen näköseksi niinku siä olis joku deekulauma örveltäny usiamman viikon putkeen!