Olin muuttanu asuun Ramin kans erääseen Turun lähiöön, misä elämänmeno oli tavallista levottomampaa. Siä alueella kuulu liikkuvan nuorisoporukoita, jokka murtautu toisten asuntoihin ja varasti sitte niistä tavaraa.

Yhtenä päivänä käyskentelin meirän talon pihalla ku näin jotaki nuoria maleksimas jonku toisen talon ovella. Ne ei oikeen näyttäny olevan rehellisellä asialla. Menin sinne lähemmäs ettei ne uskaltaasi teherä mitää laitonta kun mä olisin nähäny niitten touhut.

Kulu jonku aikaa ennenku mä menin takasi kotio. Kun palasin meirän kämpälle, huomasin että uluko-ovi oli auki! Samas tajusin, että sillä aikaa kun olin ollu pois, meille oli murtauruttu! Rami tuli kotio samaan aikaan ja mä tohotin sille, että meillä on käyny varkaita. Mä kuljin härisäni ympäri kämppää ja kattelin, mitä meiltä oli pöllitty. Ainaki mun kännykkä oli karonnu ja myös jotaki muuta tavaraa.

Sitte mietin, että mitä jos rosvo on erelleen meirän kämpäs sisällä? Meillä oli pieni käsiase kotona ja käskin Ramin ettiä sen aseen ja tulla kattoon kaikki kaapit ja muut piilot läpi, että jos varas olis viä meillä ni saatas se kii. Ramin kans käytiin kaikki maharolliset lymypaikat läpi mut ei löyretty ketää. Mua pelotti ja vitutti.

Menin pihalle ja näin palan matkan pääs meidän talosta taas jonku teinirevohkan. Mulla oli se meirän pyssy ja ammuin sillä ilimaan muutaman kerran varotukseksi niille saatanan kakaroille, että tänne ei kannata sitte tulla! Olin niin kiukus, että suorastaan toivoin, että kun saiski itte teosta kii jonku varkaan, ni pääsis ampuhun sitä!

Rami oli taas lähteny johki ja olin yksin kotona. Murehrin kovaa sitä, ku meiltä oli varastettu tavaraa. Kattoin uluko-ovelle päin ja huomasin oves olevasta lasista, että siä oven takana oli jotaki nuoria jokka koitti murtautua ovesta sisälle! Ne vissiin luuli etten mäkää ollu kotona, mut mä otin aseen ja hiivin ovelle. Sitte mä yhtäkkiä pamautin oven auki. Oven takana oli hölömistyneenä neljä tai viis teinityttöö ja ne lähti juokseen. Mä ammuin niitten perään monta laukausta, mut en ollu varma osuko kehenkää. Mä toivoin kyllä, et olis osunu.

Huomasin, että joku naapuri katto kauhuisansa mun touhuja. Palasin pyssyni kans sisälle ja aattelin, että ei menisi varmaan kauvaakaa kun olis poliisi ovella. Rupes vähä harmittaan, mutta aattelin että että kai sitä ny sentäs saa puolustaa ittiänsä ja kotiansa varkailta!

Menin parvekkeelle ja näin, kuinka naapurikämpäs, josa mukamas asu mun kummitäti, oli poliisi jo käymäs ja ettimäs ammuskeliaa. Aattelin, että paree kai "antautua" samantien ja heiluttelin kättäni sille poliisille. Poliisi huomas mut ja tajus, että mä olin se ampuja.

Poliisi kävi jututtamas mua ja selevis, että kukaa ei sentään ollu kuollu, mut siitä ammuskelusta tulis silti jotaki rangaistusta mulle. Lieventävinä tekijöinä voitas pitää sitä, että mä ammuin puolustukseks ja sitte sitä, että mä olin taannoin kärsiny masennuksesta. Mä mietin, että mun tarttis ny sitte tekeytyä sairaaksi, että se juttu menis läpi sitte ku päätettäis mun tuomiosta. Poliisi vähä pelotteli linnareissulla ja kerto, että tuomiosta annettas muutaman viikon päästä.

Mua otti päähän, ny piti sitte orotella ties montako viikkoo eikä voisi suunnitella mitää, ku en tienny, jourunko vankilaan vai en!