Pitemmittä puheitta listaan ny tähän astisen viikon hyvät ja paskat tapahtumat. Alotetaan paskasta ni ei jää sitte kirjotuksen lopusta suuhun kyseistä makua.

Hetki sitte just soitettiin sieltä yhyrestä vuokrafirmasta, mistä mä en enää eres orottanu mitää kuulevani. No soitto oli yhtä tyhyjän kans, meinaan se vaan vahavisti epäilykset toreksi, että mua ei oo pyyretty sinne yhteen työpaikkaan haastateltavaksi. Ai jaa, ihanko tosi! Tämäpä yllätys, kuvittelinpa ihan pääseväni ku sillon vajaat kolome viikkoo sitte oltiin niin täpinäs että se työpaikka halutaan täyttää maharollisimman pian! Kovin se vuokrafirman ämmä lässytti, että kyllä niitä labra-alan paikkoja heiränki puljuun tulee uusia aika ajoin ja toivotteli maharollisesti pikaista tapaamista jonku toisen työpaikan tavottelun merkeis. Sitte kuulosti siltä ku se ämmä olis revenny nauruun kun se toivotti hyvää syksyn jatkoo. Ei varmaan uskonu ittekkää mun tsäänsseihin. Kiitti vaan.

Onneks mulle tulee kaikki vittumaiset letkautukset mieleen vasta sitte, ku varsinainen keskustelutilanne on menny jo ohi. Ton puhelun jäläkeen mietiin, että olis pitäny kysyä siltä ämmältä, että eikö sitä yhtää vituta ku etunimi on Anu ja sukunimi alakaa S-kirjaimella?

No, sitte viikon murheenaihe numero kakkonen. Tai itte asias numero ykkönen, vaikka listaanki sen toisena. Kuulin tuos maanantaina että yhyren mun hyvän ystävän lähipiiris kävi vähä aikaa sitte äkkiarvaamati viikatemies kyläs :( On se kaamee tunne mikä valtaa mielen ku kuulee tuommosia uutisia, se lyö kertakaikkiaan niin pään tyhyjäksi sanoista ku vaan ikänä voi.

Mun tuli tosi paha olo tän mun kaverin puolesta. Semmonen olo, että ku vois jotenki osottaa myötätuntonsa sille, mutta on sen verta välimatkaa ettei pääse vaikkapa rutistaan oikeen kunnolla. Haleja on paha lähetellä sähköpostis tai kännykällä. Ei se halaus mahtunu kyllä kirjekuoreenkaa, vaikka yritin... mut sainpa muutaman sanasen matkaan. Mä oon ainaki niin huono kohtaahan surevaa ihimistä, että mun ensi reaktio on vaan pillahtaa itkuun siinä misä pitäs sanoo jotain fiksua. Eikä aina jaksa vannoo ajan parantavan vaikutuksen nimeen. Varmaan se lohoruttaa paljo jos sanoo että "joo, nyt tuntuu surkialta mutta älä huoli, joskus saran vuoren päästä olo on varmaan parempi!" Onhan se tietysti tottaki, mut ei se alkuun paljoo lohoruta.

Että semmosia uutisia. Entäs ne tän viikon mukavat tapahtumat? *miettii kuumeisesti* No tänään tuli postis tilatut valokuvat - taas. Ne tuli kyllä ekan kerran jo viimme viikolla, mutta ne oli jotenki vinoon leikattu ja joka kuvan lairas meni ohkanen valakonen rantu :P Ei se muuten olisi haitannu, mutta ku kuvien joukos oli kiitoskortteihin tulevat kuvat, ni emmä viittisi ihimisille lähetellä mitää sekundaa saatana!

Entäs muuta plussaa? Hmm... no keli on ollu plussan puolella.