Suomes on yleisesti semmonen meininki, että jos oot vaikka hissis, bussis tai kävelemäs pitkin katuja paikasta A paikkaan B, niin satunnaisille kanssamatkaajille EI puhuta. Ja jos joku rupee heittään läppää erellä mainituis tilanteis, ni se on arvatenki kännis tai muuten sekasin, tai sitte se ei oo alakujansa suomalaanen.

Olokoonki niin, että suomalaasia piretään juroina tuppisuina, mutta mä oon mieluummin nokka solomus ku aharistelen tuntemattomia ihimisiä. Mun mielestä on ihan tosis aharistavaa jo pelekästään se, että bussis joku istuu vieruspenkille ja jos se viä aukasee suunsa, ni mun tekee mieli hypätä pois seuraavalla pysäkillä, vaikka olisin saran kilsan pääs sieltä mihkä olin menos.

Asiakaspalavelutilanteet on sitte asia erikseen. Siinä otetaan kontaktia väkisinki toiseen ni ei se haittaa vaikka myyjä murjasee asiakkaalle muutaki ku "viis yhyreksänkymmentä". Hapannaamat asiakaspalaveliat sais mun puolesta muuttaa ihan omalle hapannaamaplaneetallensta murjottaan. Mut bussit ja hissit on matkustamista eikä keskustelua varte, eli parasta olis ku jokanen keskittyis vain olennaiseen! Reheristä asiasta ny voi toisia vähä häiritä, eli kellonajan tms tierustelu on sallittua, mutta muu turhanaikanen sepustus saa vain olon epämukavaksi.

Eileen kävelin kaupungilla ja mun erellä käveli kaks vähä vanahempaa ulukomaalaista ukkoo. Toinen niistä himmas ja käänty ympäri ku mun kengänkopina lähesty. Se vahtas mun päälle naama virnees ja sano "Hello!" Mun syrän lakkas varmaan minuutiksi lyömästä, eikä siis tosiaankaa sen takia, että tuntematon tumma adonis soi mulle huomioo (sitäpaitsi se tyyppi oli jättäny adonisvuotensa taakse varmaan 20 vuotta sitte). Ensimmäinen ajatus oli, että ne miehet varmaan kohta varastaa mun käsilaukun tai koittaa ostaa tai myydä jotain epämäärästä. Mä koitin kuitenki olla kohtelias ja yritin vastata tervehrykseen, mutta en saanu ku väännettyä naamalleni jonku etäsesti hymyä muistuttavan ilimeen ja kiihrytin askeleitani että pääsisin pois niitten äijien ulottuvilta.

Kaupungilla ihimisiä häiriköivät pulsut on melekeen poikkeuksetta ihan umpisuomalaasia ja niitten örinät meneeki kännin piikkiin ja useimmat örvelöt onki ihan vaarattomia, vaikkaki se kiusaannuttaa kun joku kamalanhajunen törkykasa rupiaa morjesteleen niinku mä olisin sen joku henkilökohtanen ystävä taikka sitte se tulee pummaahan kolikkoo aina just tietenki sillon, ku mulla ei oo yhtää käteistä mukana :P

Ulukomaalaaset taas ei oo oivaltanu sitä juttua, että Suomes ei vain oo tapana heittää mitää saatanan small talkkia joka välihin. Ja iskuyritykset kuuluu suorittaa perisuomalaiseen tapaan baaris änkyräjurris, työpaikalla työkaverien kesken tai sitte hyörynnetään uutta tekniikkaa ja hommataan partneri netistä ;)

Hullut taas on ihan oma lukunsa ja ne on ehkä kaikista pelottavimpia ku niitten toiminta saattaa olla hieman arvaamatonta. Eikö ykski kahajo kalauttanu joskus Helsingis metros toista matkustajaa kirveellä kupoliin tuosta nuon vaan? Kerran bussis mun viereen tuli istuun joku mummu joka aukasi leipäläpensä sillä samalla sekunnilla kun sen perse mäjähti mun vieruspenkkihin. Se rupes tilittään jostaki kuolleesta tuttavastansa ja sitte se kuiskas mulle, kuinka se hänen tuttavansa oli murhattu! Ja sitte sieltä tuli semmosta salaliittoteoriaa perähän, että mä kiitin onneeni, että bussi oli ihan kohta tulos mun pysäkille.

Hullujen kans kommunikointi on kyllä aika järkkyä, siinä vain myötäilee niitä juttuja vaikka vieruskaveri olis justiin kehunu käyneensä kuus. Ei siinä oikeen muuta kehtaa sanoo ku et "Ai jaa, siistiä, kerro ihimees lisää?" En mä ainakaa uskaltasi väittää vastaan etten saisi mitää kirveellä tehtyä jakausta päähäni.

Seki on kans aika pelottavaa, ku jossain törmää ihimiseen joka puhuu ittekseen julukisella paikalla. Ne on hyvä kiertää kaukaa, ettei jouru semmosen keskustelukumppaniksi. Turus pyörii yks ämmä, joka pukeutuu ihan ihime lumppuihin. Sillä on nähty mm. verkkosukkikset pitkien housujen päällä. Ja meikkiä se tuhuraa naamaansa niinku äitin meikkipussille eksyny viisvuotias. Se hyörii pitkin kaupunkia, kanniskelee mukanansa muovipusseja ja huutelee ja heristelee sormee itteksensä. Tai kai sillä jotaki mielikuvituskavereita on keittenkä kans se kränää. Elämäntyöksensä se kuulemma myy itteensä. Olispa kiva tietää, minkämoinen asiakaskunta sillä ämmällä on... No, jos ne asiakkaat olis vaikka yhtä kajahtaneita?

Mut joka tapaukses: jos näette mut istuvan / kävelevän josaki yksinäni niin että katse ei paljoo kengänkärkien tasosta nouse, ni se tarkottaa sitä että mä viihryn sillä hetkellä maharottoman hyvin omas viehkeäs seurasani enkä tosiaankaa kaipaa ketää häiritteen mun rauhaani tulemalla selittään jotain joutavaa että onpa kaunis ilima. Kyllä mä sen ilimanlaarun näen ittekki.