Onneksi alakaa olla tämäki viikko loppuun kahalattu! Tai ei tää viikko oo viä loppu, koska ensin on viikonloppu. Sen suhteen tietty on ihan sama mikä päivä on, ku joka päivä on vapaapäivä, mut viikonloppusin on sentäs jotaki tekemistä, kun näkee niitä ihimisiä, joilla ei sitä vapaata ookkaa ihan nuon vaan.

Rami lähtee tänään kal(j)astusreissulle parin kaverinsa kans ja mä sitte taas meen kaason työ valamisteleen huomisen mökkireissua. Meitä lähtee lauvantaina mökkeileen kuus ämmää eli jos Turkuun asti kuuluu ihimeellinen kajatus, ni se ei oo mikää satapäinen hanhiparvi mikä on muuttamas etelään vaan ääni tulee sieltä mökiltä ku tytöt vähä "keskustelee" ;)

On semmonen olo että tekis mieli vetästä oikeen kunnon pöhönät vaikka jo tänään, mutta en voi ku pitäs olla koko ehtoo auton kans liikkeellä ja tulla kotio yöksi ni kerkiän ruokkihin viä huomisaamuna kissat ennenku lähären reissuun. Enkä tiä viittinkö huomennakaa soosata kovin tunteella, tuskin muutkaa meinaa ruveta örveltään Pohojammaan kautta, etenkää kaaso kun sillä on se oma pikku antabuskapseli vattas kasvamas.

Joskus viä muutama vuosi takaperin oli tommosilla reissuilla suorastaan päämääränä juora ittensä niin pieruihin kun vaan ikänä pystyy ja siitä sitte revittiin seuraavana päivänä huumoria, että kuka oli mitäki sitte sekoillu umpitunnelis. Jos siis huumorintaju viä löyty siinä kohtaa, kun täyty käyrä viirettä kertaa laattaamas sisuskalujansa pellolle.

Nyt on saanu huomata, että vaikka kuinka oli aiemmin koittanu hukuttaa järjen hiventänsä viinaksilla, ni se järjen perkele onki ollu oletettua sitkeempi ja nyt se viimein on saanu äänensä kuuluville. Se järki sanoo, että mielekkäämpää on ottaa silleen sopivasti, että olo pysyy mukavana niin illalla ku seuraavana aamunaki ja niin, ettei suu suolla kovin uskomattomia sammakoita eikä pääs rupia toimiin mikää ideariihi, minkä tuotokset on niin vitun loistavia siinä kolomen promillen tietämillä, mutta joita saa seuraavana päivänä hävetä silimät päästänsä.

Mitä tästä tekstistä voimme päätellä? Mä oon ilimeisesti joltain osin aikuistunu (voi yäk mikä sana). Ei ookkaa niin siistiä konttia ja öristä tuhannen humalas ja olla omasta mielestään silti kuolematon, kaunis ja rohkee. Tuommosia kun näkee, ni se on lähinnä vain noloo. No saa semmosesta välillä hyvä naurut! Aina ei kumminkaa jaksa nauraa ittellensä, ni sitte voi nauraa toisille.

Toinen pointti on sitte se, että henkisen lisäks on tapahtunu myös fyysistä aikuistumista. Tai ihan rehellisesti sanottuna vanhenemista :D Meinaan ku joskus aikasemmin krapulasta ei tarvinnu kärsiä ku korkeintaan yhyren päivän, ni ny on viä tiistainaki ihan veto pois jos lauvantaina innostuu törpötteleen :P