Onnistuin lopultaki saamaan töitä! Sain sen kaverini työpaikan, mut työpaikka sijaittiki yliopistolla eikä siä paikas misä oikeesti. Menin sinne heti tammikuun 1. päivänä.

Ekana työpaivänä mun kaveri ei ollu töis, se oli tulos paikalle vasta myöhemmin. Niinpä olin vähä epävarma, et mitähän mun täytyy oikeen teherä tää. Sitte joku vanhempi akka näytti mulle mun ns. työhuoneen. Se oli joku ihan julumetun aharas koppero, vähä niinku tosi kapian kolomion mallinen. Sen kolomion leviäs pääs oli pöytä. Pöyrällä oli joku pieni pakastin ja pöyrän vieres oli iso pakastearkku. Huoneen perältä meni ovi pihalle ja pihas oli iso allas, mihin sai heittää roskia.

Mun ekaksi hommaksi tuli tyhyjätä ne pakastimet, sulattaa ja pestä ne sekä hävittää kaikki vanhentunu tavara. Mulle kerrottiin, et kaikki kemikaalit pitää hävittää sitte ku on kulunu puoli vuotta niitten parasta ennen -päiväyksestä ja elintarvikkeet heti vaan, kunhan päiväys on menny umpeen, vaikka ne oliski pakastees.

Kurkkasin siihen pienempään pakastimeen ja se näytti olevan täynnä ruokaa. Siä oli muun muas monta nippua banaaneja ja sitte monta laatikkoo pakastepitsoja. Myös pari puoliks syötyä pitsaa näky olevan siä. Kattoin yhyres sen ämmän kans, minä päivänä banaanit oli ostettu. Vaikka ne näytti olevan monta kuukautta vanahoja, se ämmä oli sitä mieltä, että säästetään nää ny viä, ku näytti siltä et ne banaanit oli siä jotaki tutkimusta varte. Sen sijaan pitsat oli varmaan jonku vanhoja eväitä ja mä sain luvan nakkoo ne pitsat mäkehen jos ne olis kauhian vanahoja.

Vasta ku pääsin oikeen alakuun siinä hommas, huomasin et kello oli puoli neljä ehtoopäivällä. Päätin lähtiä kotio ja jatkaa seuraavana päivänä, ku ei kukaa ollu ainakaa sanonu et mun olis sinä päivänä pitäny saara se homma teheryksi.

Seuraavana päivänä tuli jatkaan pakastimen siivousta sinne ahtaaseen huoneeseen. Avasin pienen pakastimen ja kattoin sitä sisältöö. Päätin heittää kaikki puoliksi syöryt pitsat pois. Sitte yhtäkkiä joku tyyppi tuli sinne huoneeseen kantaen televisioo kainalosansa. Se ilimotti olevansa tulos sinne muutaman muun työntekijän kans kattoon jotaki leffaa. Mä olin tyrmistyny, et mitä vittua nuo mun työhuoneeseen änkee kattoon LEFFAA kesken työpäivän, mut en sanonu mitää. Mietin vaan, et mä kyl siivoon ton pakastimen vaik mikä olis. Jos häirittis ni sitte häirittis laiskottelijoita!

Ku leffa oli pyörimäs, mä änkesin sille isolle pakastearkulle. Otin sieltä pois kylmälaukun ja avasin sen. Kylmälaukku oli täynnä viinapulloja! Mä kysyin niiltä leffankattojilta, et mikähän irea täs on ja ne sano, et ne on työntekijöitten viinoja. Mä päätin vaan ottaa ne pois kylmälaukusta, putsata sen laukun ja tunkia takasi pullot pakkaseen. Menin ovesta ulos tyhyjäähän sitä laukkua. Laukun pohojalta löyty viä kaikkee muutaki, kuten pakastettuja tatteja. Nostelin tavarat kylmälaukusta johki rappuselle. Sitte mä jotenki huomaamattani tungin yhyren pakastetun tatin suuhuni ja koitin pureskella sitä. Se tuntu inhottavan sitkeelle ja syljin sen äkkiä pois ja toivoin, ettei kukaa olisi huomannu.

Sitte ne leffankattojat oli ruvennu ryyppäähän ja ne koitti houkutella mut mukaan. Osa porukkaa tuli tupakille siihen ulos ja osa paini maas ja muuta älytöntä. Mä koitin esittää kauheen iloista vaikka oikeesti mua vitutti.