Olin porukoitten kans josain ostosreissulla. Tairettiin olla Seinäjoella. Kävin äitin kans josaki rettukaupas ja mä ostin sieltä kirjavan neulepairan.

Kaupan pihas oli iso parkkipaikka ja meillä oli auto siä. Oltiin liikkeellä porukoitten viininpunasella farmariautolla. Isä oli yhyren kaverinsa kans menny ravintolaan varaahan meille sieltä pöytää ja me oltiin lähärös seuraavaksi sinne. Mä menin autoon kuskin paikalle.

Kattoin, ku meirän auton erestä ajo joku nainen viininpunasella pikkuautolla. Auto oli samanmoinen, ku porukoilla oli ollu joskus aiemmin. Se nainen oli tumma ja sillä oli musta pitkä tukka letitettynä. Se näytti ihan intiaanilta ja mä arvelin, että se oli varmaan ulukomaalaissyntynen. Nainen koitti ajaa parkkiin meirän vierusruutuun. Yhtäkkiä kuulu kolaus pihalta ja mä koitin kuikkia ikkunasta, että oliko se inkkari törmänny meirän autoon. En nähäny kumminkaa mitää klommoja.

Inkkari pääsi parkkiruutuunsa ja sitte yhtäkkiä meirän auto alako hiljaa valua eteenpäin, vaikken ollu eres käynnistäny sitä! Huomasin, että käsijarru ei ollu päällä ja korjasin äkkiä tilanteen. Auto silti vaan jatko hidasta matamista eteenpäin ja sitte mä kauhistuin, ku oltiin menos päin seuraavas rivis olevaa autoo päin! Sen auton ratis istu myös ihan intiaanin näkönen tyyppi, tää oli kylläki mies. Se oli ihan samannäkönen kun se meirän viereen parkkeerannu ämmä mut miehellä oli vaan rillit pääs.

Kattoin, kuinka sen miehen ilime muuttu kauhistuneeksi ku meirän auto tuli hitaasti kohti. Mä kiskoin hulluna käsijarrusta, mutta se ei auttanu mitää. Sitte me törmättiin inkkariäijän autoon ja se auto taas lähti meirän auton mukana liikkeelle. Hirvee vitutus iski muhun samalla hetkellä ku autot törmäs, mä mietin vaan että kuinka isä suuttuu ja kuinka kalliiksi korjaaminen tulee. Sitte inkkarimies pisti autonsa käyntiin ja koitti äkkiä peruuttaa meirän erestä pois ja lopulta se ehtiki ennenku päästeltiin päin seuraavaa autoriviä.

Seuraavas rivis näky onneksi olevan tyhyjä ruutu ja mä ohojasin meirän auton siihen. Ruurun perällä näky olevan ruusupuska ja aattelin että mennään varmaan päin sitä puskaa, mut kunhan ny auto lakkais liikkumasta ni ihan sama. Auto pysähty ku pysähtyki siihen puskaan ja hyppäsin äitin kans äkkiä autosta pihalle. Äiti soitti isän hätihin.

Isä tuliki pian sen kaverinsa kans siihen pällisteleen ja mä koitin selittää, että kuinka käsijarru ei toiminu, vaikka kiskoin sen vipstaakin niin ylähä ku vaan ikänä. Sitte isä soitti johki ja rupes kuvaileen tapahtunutta. Äiti alako meuhkaahan että eikö mun pitäsi hoitaa se puhelu ku mä kerta olin ratis. Sitä inkkariäijää ei näkyny misää, mut se inkkariämmä tuli siihen kumminki katteleen kans ja se mutisi jotain, että kaikki olis hänen syytänsä. Äiti selitti, että ei tää oo kenenkää syytä vaan et meirän auto oli rikki ja siitä kaikki johtu.

Mä en jaksanu jäärä siihen setviin vaan kävelin takasi sinne vaatekauppaan mistä olin ostanu sen neuletakin. Kuulin äitin ihimettelevän ääneen, että miten mä voin ottaa tän asian näin rauhallisesti, ihanku mitää ei olisi tapahtunu.